Huippuyksikköohjelma: vaikuttavuutta tutkimusrahoituksella

Kautensa vuoden 2019 lopulla päättäneiden huippuyksiköiden vaikuttavuusarvioissa korostui pyrkimys aktiiviseen tieteen ja tutkimuksen yleistajuistamiseen.

Yksiköt kokivat vaikuttavuustarinoissaan huippuyksikköohjelman erittäin tärkeäksi rahoitusvälineeksi, joka tarjoaa pitkän aikavälin mahdollisuuden vaikuttavan tutkimuksen tekemiseen.

”Huippuyksikkörahoitus mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimusryhmien kokoamisen ja kestävämmän yhteistyön monitieteellisten tutkimusryhmien välillä sekä innovatiivisten lähestymistapojen kehittämisen tutkimuksessa. Rahoitusmuoto myös tukee ongelmanratkaisussa kokeellisempien sekä riskialttiimpien tutkimusavausten tekemistä.”

Tärkeänä piirteenä rahoitusmuodossa pidettiin akateemisen vapauden mahdollistumista: ”Tutkimuksemme on veronmaksajien rahojen hyvää käyttöä, josta halutaan kertoa tutkimuksen rahoittajille eli veronmaksajille.”

Vaikuttavuustarinoissa todettiin, että tieteellinen tutkimus voi tieteenalasta ja tutkimusorganisaation tehtävistä riippuen vaikuttaa monin eri tavoin. Myös yhteiskunnan odotukset tieteen vaikuttavuuteen vaihtelevat eri aloilla.

”Tutkimuksesta kumpuava tieto ja osaaminen voivat esimerkiksi lisätä hyvinvointia edistämällä taloudellista toimintaa, helpottaa tai parantaa päätöksentekoa sitä tukevalla tiedolla, rakentaa osaamista työelämän tarpeisiin tai tukea ihmisten henkistä kasvua ja sivistystä. Pitkällä aikavälillä tieteellinen tutkimus myös uudistaa yhteiskunnallisia päämääriä sekä käsityksiämme niiden edistämisestä.”

Yksiköiden itsearvioiden perusteella tutkimuksen vaikuttavuus voi tapahtua tutkimustulosten, yhteiskehittämisen ja osaavien ihmisten välityksellä. Vaikuttavuustarinoissa korostui tutkimuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen systemaattisen suunnittelun ja toteutuksen merkitys. Toisaalta vaikuttavuuden todentaminen koettiin myös paikoitellen vaikeaksi:

”Vaikuttavuuden mittaaminen ja dokumentointi voi olla haastavaa, jos tavoitteena on syvempi ymmärrys maailmasta tutkitun tiedon kautta. Osa tieteenaloista vaikuttaa tutkimuksellisesti esimerkiksi luotaamalla ajankohtaisten kysymysten ajallista syvyysulottuvuutta ja auttaa ymmärtämään tämän päivän ongelmien historiallisia juuria ja syitä. Tutkimustuloksissa ei aina välttämättä ole suoraa yhteyttä akuuttiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tai keskusteluun.”

Oleellisena vaikuttavuuden piirteenä pidettiin sitä, että eri tieteenaloilla vaikuttavuus ilmenee tapauskohtaisesti erilaisilla aikajänteillä: vaikuttavuus ei aina synny yksittäisistä tutkimustuloksista, vaan joskus vuosien ja vuosikymmenten sitkeän työn tuloksena.

Huippuyksikköohjelman 2014─2019 yksiköiden vaikuttavuustarinoissa alleviivattiin kansainvälisen vaikuttavuuden merkitystä.

”Tavoitteena on nostaa huippuyksiköiden tutkimuksen tunnettuus maailmalla alan eturintamaan ja lisätä tätä kautta suomalaisen tutkimuksen taloudellisia edellytyksiä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tarkoituksena on tuoda esiin kansainvälisesti uskottavia esimerkkejä siitä, kuinka suomalainen, hyvin fokusoitu huipputason perustutkimus tuottaa pitkäjänteisesti rahoitettuna merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa.”

Erityisesti yksiköt painottivat maailmanlaajuisen vaikuttavuuden merkitystä kansainvälisessä tiedeyhteisössä, niiden verkostoissa sekä konferensseissa. Vaikuttavuustavoitteiksi määriteltiin tutkimustulosten näkyvä julkaiseminen arvostetuissa vertaisarvioiduissa kansainvälisissä tiedelehdissä.

Kansallisessa kontekstissa ja omalla kielialueella tuotiin erityisesti esille suomenkielisen, populaarimman tiedejulkaisemisen ja tiedeviestinnän merkitys esimerkiksi tietokirjajulkaisemisen saralla.

”Kansainväliset tutkimusartikkelit antavat pohjaa myös suomeksi julkaistuille artikkeleille, joiden lukijakunta yltää akateemisten piirien ulkopuolelle.”

Vaikuttavuuden toimiviksi indikaattoreiksi yksiköt kuvasivat muun muassa kansallisia ja kansainvälisiä tunnustuksia yksittäisille tutkijoille ja projekteille sekä näkyvyyttä akateemisessa maailmassa. Myös tutkimusrahoitukselle jatkon saaminen nostettiin vaikuttavuusarvioissa korkeaan arvoon. Lisäksi yksiköt korostivat vaikuttavuustarinoissaan nuorten tutkijoiden työllistämisen ja kouluttamisen sekä asiantuntijaksi pätevöitymisen merkitystä:

”Huippuyksikköohjelmissa on pystytty luomaan Suomeen uusia tutkimushenkilökunnan työpaikkoja ja lisäämään tutkijoiden urakehitysmahdollisuuksia ─ myös tasa-arvo ja yhdenvertaisuusnäkökulmat huomioiden.”

Useasti mainittuja elementtejä vaikuttavuuden yhteydessä olivat tutkijayhteistyö, monitieteiset yhteistyöprojektit kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla sekä suomalaisen tieteen verkostoituminen. Lisäksi muistutettiin huippuyksiköiden vaikuttavuudesta tutkimusinfrastruktuurien kehittämishankkeisiin panostamisen muodossa.

Akateemisessa vaikuttavuuskontekstissa esille tuotiin uuden tutkimustiedon pohjalta tapahtuva opetuksen terävöittäminen. Tässä yhteydessä merkittäväksi vaikuttavuudeksi määritettiin esimerkiksi uusien opetussisältöjen laatiminen ja kriittisen massan kouluttaminen.

Yleisellä tasolla yksiköiden vaikuttavuusarvioissa korostettiin muutosta ja tarvetta uusien tutkimusavausten tekemiseen muuttuvassa toimintaympäristössä ja maailmassa.

Yksiköt arvioivat saavansa vaikuttavuuden kautta näkyville tekemänsä tutkimuksen merkitystä, millä taas katsottiin olevan vaikutusta rahoituksen hakemiseen ja saamiseen.

Vaikuttavuuden haasteet yhdistyivät huoleen tutkimusrahoituksen jatkuvuudesta:

”On vaarana, että uusin voimin käynnistetty perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen yhdistelmä ei selviä sukupolvenvaihdoksesta ilman yliopiston tai Akatemian korvamerkittyä tukea. Rahoitusnäkökulmasta pitkäjänteisen, korkeatasoisen perustutkimuksen merkitystä ei tunnuta edelleenkään riittävästi tunnistettavan Suomessa ja olemme itse havainneet, että loistavimmat nuoret tutkijamme ovat vetäneet tästä omat johtopäätöksensä, ja ovat joko siirtymässä vakaata tutkimusrahoitusta tarjoaviin korkeatasoisiin tiedemaihin tai muille sektoreille.”

Eräitä keskeisimpiä huippuyksiköiden vaikuttavuustavoitteita ovat itsearviointien perusteella olleet yksiköiden edustamien tutkimusalojen, näiden käyttämien tutkimusmetodien sekä tutkimuksen piirissä tehtyjen tutkimustulosten tunnetuksi tekeminen suurelle yleisölle. Konkreettisena esimerkkinä tästä mainittiin vaikkapa tutkittuun tietoon pohjautuvien uusien näkemysten esille tuominen terveydenhuollon hoitosuositusten yhteydessä.

Käytännössä vaikuttavuudella tavoiteltiin tiedon laaja-alaista levittämistä kansalaisille ja kuluttajille sekä esimerkiksi koulutuksesta vastaaville tahoille, opiskelijoille peruskoulusta yliopistoon, nuorille tutkijoille sekä yrityselämän edustajille.

Yksityiskohtaisemmaksi tavoitteeksi nimettiin muun muassa yleiseen kansalaiskeskusteluun vaikuttaminen. Tällä tarkoitettiin esimerkiksi tutkittaviin aiheisiin liittyvien virheellisten väärinkäsitysten oikomista julkisessa keskustelussa ─ sosiaalinen media mukaan lukien. Parhaimmillaan tämäntyyppisen vaikuttavuuden arvioitiin saavan aikaan muutoksia ihmisten toiminnassa ja käyttäytymisessä.

Yksiköt määrittivät arvioissaan merkittäviksi vaikuttavuustavoitteiksi tekemiensä tieteellisten raporttien ja niistä laadittujen suositusten esittelemisen päättäjille. Vaikuttavuus määriteltiin tässä kohtaa tutkittuun tietoon perustuvaksi yhteiskunnallisen päätöksenteon neuvonannoksi, jonka ilmenemismuotona oli muun muassa vaikuttaminen lainvalmisteluun ja valtionhallinnon strategioiden laatimiseen vuorovaikutuksessa yhteiskunnan muiden eri toimijoiden kanssa.

Kanaviksi vaikuttamiselle nimettiin esimerkiksi raporttien ja julkaisujen kirjoittaminen, tutkijoiden jäsenyydet erilaisissa työryhmissä ja luottamuselimissä sekä asiantuntijakuulemiset ja tapaamiset. Kansallisen tason lisäksi EU:n merkitys korostui vaikuttavuustarinoissa. Jälkimmäisen osalta vaikuttamisen kohderyhmiksi määriteltiin Euroopan parlamentin jäsenet ja komission sekä parlamentin virkamiehet.

”Parhaimmillaan vaikuttavuus johtaa keskusteluun tutkittavien kysymysten kannalta avainministereiden ja keskeisten virkamiesten kanssa. Kokemuksena on, ettei päätöksenteossa ole välttämättä hyödynnetty riittävässä määrin tieteellistä tietoa.”

Lisäksi yksiköt toivat esille vaikuttavuuden yhteydessä yhteisprojektit tutkimusalaan liittyvissä kysymyksissä niin julkisen sektorin organisaatioiden, elinkeinoelämän kuin kansalaisyhteiskunnan ja järjestösektorinkin kesken: ”Eräs oleellinen vaikuttavuustavoitteemme on lisätä yhteiskunnan eri sidosryhmien ymmärrystä tutkimusaiheesta.”

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen yleisemmän tason tavoitteeksi yksiköt tiivistivät hyvinvoinnin, tasapainon ja turvallisuuden edistämisen sekä varautumisen suuriin edessä oleviin muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen:

”Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan lisää tutkimusta, jossa selkeytetään keskeisiä tulevaisuuden epävarmuuksia. Päätöksentekoa varten tarvitaan parempia välineitä arvioida kokonaiskuvaa.”

Vaikutukset talouden ja työllisyyden kasvuun sekä uusien työpaikkojen luomiseen olivat yksi vaikuttavuustarinoissa huippuyksiköiltä kysytty kohta. Yksiköiden arvioissa korostui tässä yhteydessä yhteistyö kaupallisten toimijoiden kanssa erityisesti tutkimussovellusten ja innovaatioiden hyödyntämisessä sekä erilaisissa osaamiskeskittymissä toimiminen.

Keskeistä yritysyhteistyössä oli huippuyksiköiden vastausten pohjalta saattaa vahvan perustutkimuksen tulosten hyödyntämistä soveltavan tutkimuksen tuotokset tehokkaalla tiedonsiirrolla elinkeinoelämän käyttöön. Kansainvälisen vaikuttavuuden osalta tähtäin oli selkeästi asetettu uusien vientituotteiden kehittämiseen.

”Parhaat perustutkimuksen tekijät tulee saada yhteen kansallisesti ja kansainvälisesti, kuten myös firmat, jotka pilotoivat perustutkimuksesta sovellettuja innovaatioita ja start-up sekä spin-off -yritykset, jotka kaupallistavat tutkimustiedosta sovellettuja keksintöjä.”

Vaikuttavuuden kanaviksi huippuyksiköt listasivat yritysyhteistyön kohdalla muun muassa patentit, lisenssit ja keksintöilmoitukset sekä elinkeinoelämän hyödynnettäväksi tarkoitetut uudet teknologiat ja alustat.

Erityistä talouskasvun potentiaalia huippuyksiköt arvioivat olevan kestävän kehityksen mukaisen tutkimusosaamisen ja -sovellusten kaupallistamisessa ulkomaille. Tärkeäksi vaikuttavuudeksi työllisyyden lisäämisen saralla nähtiin myös kilpailukykyisten tohtorien koulutus erilaisiin asiantuntijatehtäviin aloilla, jotka hyötyvät korkeakoulutuksesta. Lisäksi muistutettiin tutkimuslöydösten saattamisesta voittoa tavoittelemattomien yritysten hyödynnettäväksi akateemisen tutkimuksen edistämisen näkökulmasta.

Huippuyksiköt arvioivat keskeisimmistä tutkimustuloksistaan tiedottamisen oleelliseksi vaikuttavuudekseen. Uusimman tutkimustiedon tunnetuksi tekemisen kautta oli mahdollista saada lisää näkyvyyttä tutkimusalalle ja sen tuottamien tutkimustulosten soveltamiselle. Lisäksi arvioissa korostui yhteiskunnallisen keskustelun herättämisen merkitys. Tähän vaikuttavuuskanavia tarjosivat esimerkiksi asiantuntijakirjoitukset, blogit, sosiaalinen media sekä TV-, radio- ja lehtihaastattelut ja tutkijoiden osallistuminen asiantuntijoina avoimiin yleisötapahtumiin ja keskustelutilaisuuksiin sekä esitelmien ja luentojen pitäminen ja webinaarit sekä erityyppiset vierailut.

Haasteeksi vaikuttavuudessa tuotiin paikoitellen esille monimutkaisten ilmiöiden käsitteleminen yksinkertaistetusti. Sosiaalisessa mediassa käytäviin debatteihin viestintäkanavien luonne toi myös omat erityispiirteensä vaikuttavuuden yhteydessä:  

”Tutkijan ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa etenkin somessa tapahtuvissa inttämisissä, joissa asetelma on kiveen hakattu eli ihmiset ovat syvällä poteroissaan.”

Toisaalta sosiaalisen median mukanaan tuomaa lisäarvoa vaikuttamiskanavana pidetiin kiistattomana. Twitter ja Facebook sekä esimerkiksi YouTube-videot tutkimusmaailman näkökulmasta uutena aluevaltauksena mainittiin vaikuttavuustarinoissa. Sosiaalista mediaa pidettiin hyvänä alustana erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten tavoittamiseen. Lisäksi uutta tutkimustietoa oli saatu erityyppisten somessa jaettavien tallenteiden avulla välitettyä nopeasti vaikkapa opettajille työn tueksi.

”Some-esitykset, mukaan lukien mobiili- ja somejournalismi, ovat edesauttaneet näkyvyyttämme perinteisessä mediassa. Lisäksi tutkimustietoa popularisoivat videot ovat herättäneet mukavasti keskustelua, mikä toivottavasti jatkuu tulevaisuudessa, kun videot ovat verkossa esillä ja niitä katsotaan.”

Huippuyksiköiden vaikuttavuustarinoissa nousi esille myös lukuisia uudentyyppisiksi luokiteltuja vaikuttavuuden muotoja. Tällaisiksi määriteltiin muun muassa tutkijoiden osallistuminen peliskenaarioiden kehittämiseen. Myös tiedettä ja taidetta yhdistävät sovellukset ja kohtaamispinnat mainittiin. Tutkimustietoa hyödynnettiin vaikuttavuusarvioiden perusteella esimerkiksi erilaisissa demoissa, taidenäyttelyissä ja installaatioissa.

Lisäksi tutkijoiden raportoitiin toimineen asiantuntijoina esimerkiksi erilaisten varainhankintakampanjoiden tiedesisältöjen laatijoina. Konkreettisina vaikuttavuustavoitteina tällaisissa oli muun muassa potilasjärjestöjen tukeminen tai paremman hoidon ja tuen tarjoaminen sairastuneille henkilöille sekä heidän perheilleen ja hoitajille.

Perinteisten mediakanavien ohella uutta lisäarvoa tutkimuksen vaikuttavuuden esittämiselle nähtiin olevan erityisesti lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden mallinnuksilla ja tuotannoilla. Näiden katsottiin toimivan erinomaisesti moderneina tieteellisen tiedon välittämisen tapoina, kun abstraktien ilmiöiden tai olemassa olevien toimintamallien vaikutuksia erilaisiin kehityskulkuihin konkretisoitiin eteenpäin.

Huippuyksiköiden vaikuttavuustarinat osoittavat, että tutkijat osallistuvat lukuisilla erilaisilla tavoilla yhteiskunnalliseen dialogiin ja vaikuttamiseen. Yhdeksi indikaattoriksi tästä yksiköt tunnistivat akateemisen maailman tunnustusten ohella tutkijoiden saamat yhteiskunnalliset palkinnot.

Yksiköiden arvioissa myös todettiin, että tutkimustulosten avulla on pyritty rohkeasti vaikuttamaan päätöksentekoon kiistanalaistenkin yhteiskunnallisten teemojen yhteydessä. Tällöin haasteena on paikoitellen ollut yhteiskunnallisen keskustelun odottamattoman kiihkeä polarisoituminen.

”Tieteellisen tiedon kyseenalaistaminen on lisääntynyt Suomessa. Tutkijoiden aktiivinen osallistuminen kansalaiskeskusteluun on johtanut välillä eri osapuolten väliseen tilanteen tulehtumiseen. Tutkijoita on saatettu mustamaalata eri alustoilla ja syyttää tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä. Tutkijoita on nimitelty agendatutkijatutkijoiksi ja rinnastettu erilaisten markkinakoneistojen lobbareihin. Yksittäiset tutkijat ovat myös kohdanneet erityisesti somessa esimerkiksi pseudotutkijaksi nimittelyä osallistuttuaan asiantuntijan roolissa julkisiin tilaisuuksiin, joissa on käsitelty heidän tutkimusaiheitaan.”

Toisaalta tutkimuksen vaikuttavuuden odottamattomia vaikutuksia on pystytty hyödyntämäänkin. Ennakoimattomia löydöksiä hyödyntäviä tutkimussovelluksia on muun muassa onnistuttu kaupallistamaan uudeksi liiketoiminnaksi ja tuotteiksi.

Erääksi oleellisimmaksi sattumalta syntyvien läpimurtojen mahdollistajaksi yksiköt arvioivat tiiviin yhteistyön ja yhteisen kielen inklusiivisessa toimintaympäristössä:

”Menestyvä monitieteisyys on uuden luomista, jossa tuloksena on jotain, joka ei ole selkeästi tiettyä alaa.”