Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen (KY) toimikunta on päättyvän kolmivuotiskautensa aikana korostanut entistäkin vahvemmin vaikuttavuutta tieteellisen laadun elementtinä. Vaikuttavuus ei ole laatuun nähden erillinen asia, vaan tutkimuksen laadukkuutta itsessään. Näitä korkeatasoisen tutkimuksen kriteerejä ei voida tiukasti erottaa toisistaan.

KY-toimikunta on jatkuvasti kiinnittänyt huomiota edustamiensa tieteenalojen moninaisuuteen: laadun, vaikuttavuuden ja uudistumisen ilmentymät sekä kriteerit voivat olla eri aloilla erilaisia, ja esimerkiksi julkaisukäytännöt vaihtelevat KY-toimikunnan edustamilla tieteenaloilla edelleen merkittävästi. Vaikka humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta harjoitetaan aikaisempaa enemmän tutkimusryhmissä, yksilötutkijan rooli on yhä tärkeä etenkin klassisilla humanistisilla aloilla.

KY-toimikunnan tutkimusrahoitus on tutkijalähtöistä (bottom-up) eli perustuu hakijoiden itse ehdottamiin tutkimusideoihin. Toimikunta saa vuosittain noin 1 000 tutkimusrahoitushakemusta, joista noin 150 rahoitetaan. Rahoituskriteereinä käytetään tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja uudistavuutta. Tieteellisen tiedon arvoa sekä tutkimuksen laadukkuutta ja vaikuttavuutta ei pidä kuitenkaan arvioida liian yksioikoisilla tai tutkimuksen ulkoisilla kriteereillä. Rahoitettujen hankkeiden loppuraporttien tarjoaman informaation valossa onkin syytä jatkaa keskustelua siitä, mitkä tutkimusrahoitusinstrumentit parhaimmalla tavalla toteuttavat tieteen edistämisen kokonaispyrkimystä.

Tutkimushankkeiden tuloksia seurataan systemaattisesti

Tutkimushankkeiden tuloksia seurataan raporteista, jotka hankkeiden vastuulliset tutkijat jättävät Akatemialle hankkeen päätyttyä. Tutkijoiden jättämät raportit ovat merkittävä tilastollisen tiedon lähde. Raporttien pohjalta toimikunta voi arvioida esimerkiksi sitä, mitkä rahoitusmuodot tuottavat eniten julkaisuja tai muita merkittäviä tuotoksia, kuten tutkimusaineistoja, tutkijoiden kansainvälisiä vierailuja ja yhteistyösuhteita tai tutkimusten raportoitua yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Raporteista voidaan myös nostaa esiin huomionarvioisia seikkoja Akatemian rahoituksesta.

Vuonna 2020 päättyneiden hankkeiden 116 raportista käy ilmi esimerkiksi se, että hankkeissa tuotettiin yhteensä 2 200 julkaisua. Kussakin hankkeessa julkaistiin siis keskimäärin hieman alle kaksikymmentä artikkelia tai muuta julkaisua. Lisäksi raportit osoittavat, että humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla julkaistaan edelleen runsaasti monografioita, eikä niiden merkitys tieteellisenä tuotoksena ole katoamassa.

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen hankkeet ovat kansainvälisiä

KY-toimikunta perehtyi vuoden 2021 raporttikatsauksessa julkaisujen ja muiden tuotosten lisäksi erityisesti rahoittamiensa hankkeiden kansainvälisiin yhteyksiin sekä hankkeiden raportoimaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.

Raportteja tarkasteltaessa voidaan todeta, että KY-alojen tutkimus on hyvin kansainvälistä, ja kansainvälisyys on hankkeiden sisäisistä tieteellisistä lähtökohdista nousevaa.

Vuonna 2020 päättyneissä hankkeissa kolmessa hankkeessa neljästä oli mukana vähintään kaksi kansainvälistä yhteistyökumppania. Vähintään viisi yhteistyökumppania oli mukana joka kolmannessa hankkeessa.

Raporttien mukaan Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat merkittävimmät maat, joiden kanssa tutkimushankkeissa tehdään yhteistyötä. Seuraavaksi tärkeimmät yhteistyömaat ovat Ruotsi ja Saksa. Nämä neljä ovat vuodesta toiseen maita, joihin suomalaisilla tutkijoilla on ollut erityisen tiiviit yhteydet humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla.

Institutionaalista tutkimusrahoittajayhteistyötä KY-toimikunta tekee runsaasti etenkin eurooppalaisten ja pohjoismaisten verrokkiorganisaatioiden, kuten Humanities in the European Research Area (HERA) ja New Opportunities for Research Funding Agency Cooperation in Europe (NORFACE):n kanssa.

_{Kuva 1. Humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen suomalaiset tutkijat tekevät eniten yhteistyötä niiden maiden kanssa, joihin Suomella on muutoinkin tiiviit kulttuuriset yhteydet. Näihin lukeutuvat keskeiset anglosaksiset maat, Pohjoismaat ja muut naapurimme.}

Humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa vaikuttavuus on ymmärrettävä monimuotoisesti ja pitkällä aikavälillä

Tutkimuksen vaikuttavuuteen kuuluu sekä tieteellinen että laajempi yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tieteellinen vaikuttavuus toteutuu muun muassa tieteellisten julkaisujen ja uusien tutkijasukupolvien tukemisen kautta.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on jaoteltu raporteissa kattamaan vaikutukset maailmankuvaan, kulttuuriin ja inhimilliseen ymmärrykseen, julkisiin palveluihin ja yhteiskunnan toimintaan, talouteen ja elinkeinoelämään, terveyteen ja hyvinvointiin, ympäristöön ja luonnonvaroihin sekä muunlaisiin vaikutuksiin. Useimmat tutkijat raportoivat hankkeillaan olleen vaikutuksia useassa kategoriassa.

Toisaalta KY-toimikunnan kokemus osoittaa, että vaikuttavuuden ”lajin” määrittely raporteissa on usein vaikeaa. Tutkijoiden on aina helpompi todentaa rajattuja ja välittömiä kuin laajoja ja pitkäaikaisia vaikutuksia.

_{Kuva 2. Humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoiden raportoimat maininnat tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden eri aloista rahoitusmuodoittain vuonna 2020 päättyneen tutkimusrahoituksen osalta.}

Tutkimuksen vaikuttavuus on moninaista

On tärkeää muistaa, että tutkimuksen konkreettisin vaikutus kohdistuu laajasti koko yhteiskuntaan koulutuksen kautta. Yhteiskunnassa opettajina, asiantuntijoina, päättäjinä, tuotekehittelijöinä ja muina ammattilaisina toimivat osaajat ovat saaneet tutkimukseen perustuvaa opetusta Suomen Akatemiankin rahoittamilta tutkijoilta. Tämä vaikuttavuus on yhteiskunnan toiminnan ja kehittymisen tärkein ehto.

Hankeraportit osoittavat, että kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen hankkeiden tutkimustietoa viedään laajasti yhteiskunnalliseen käyttöön. Lisäksi tutkimustulosten vaikuttavuus on erittäin monipuolista.

Vaikutus maailmankuvaan, kulttuuriin ja inhimilliseen ymmärrykseen on pysynyt tasaisesti hankkeiden eniten raportoituna yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lajina. 86 prosenttia hankkeista raportoi tutkimukseen liittyvän tämänkaltaista vaikuttavuutta.

Neljä viidestä hankkeesta mainitsi tänäkin vuonna raportissaan tutkimuksen vaikutukset julkisiin palveluihin ja yhteiskunnan toimintaan. Esimerkiksi Janne Pietarisen (Itä-Suomen yliopisto) johtamassa akatemiahankkeessa raportoitiin vaikuttavuudesta, jossa kehitettiin kouluihin kaksi uutta mittaristoa: opettajan oppiminen ja sosio-kontekstuaalinen työuupumus sekä oppilaan oppiminen, kouluun kiinnittyminen ja kouluhyvinvointi. Edellä mainitut mittaristot ovat avoimesti hyödynnettävissä, ja tutkimuksen tulokset tarjoavat tietoa kouluyhteisöjen jaksamista sekä hyvinvointia edistävien ja tukevien käytäntöjen kehittämiseen. Mittariston kehittämisestä on myös raportoitu sekä Opetushallitukseen että opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Tutkimuksen vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin raportoitiin puolestaan muun muassa Noora Hirvosen (Oulun yliopisto) tutkimusprojektissa. Projektissa tarkasteltiin ihmisten tapoja tehdä HPV- eli papilloomavirusrokotuksiin liittyviä valintoja. Hirvonen kuvaa rokotepäätöksiä jaetuiksi päätöksiksi, joiden taustalla on eri toimijoita eri tiedonlähteineen. Tutkimusprojektin tulokset kertovat jännitteistä niin päätöksentekoon osallistuvien (nuoret, vanhemmat ja terveysviranomaiset) aseman kuin tiedollisten auktoriteettienkin (yksilöllinen, kokemuksellinen, institutionaalinen ja biolääketieteellinen) välillä. Hirvosen tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi HPV-rokotukseen liittyvän viestinnän ja ohjauksen suunnittelussa. Lisäksi tutkimus voi lisätä ymmärrystä rokotuspäätöksiin ja yleisemmin terveysvalintoihin vaikuttavista tekijöistä.

Joka toisessa vuonna 2021 raportoidussa hankkeessa mainitaan myös vaikutus talouteen ja elinkeinoelämään. Matti Keloharjun (Aalto-yliopisto) johtamassa tutkimuksessa ”Kyvyt ja menestys liike-elämässä” analysoitiin kykyjen ja menestyksen suhdetta sekä uralla etenemistä liike-elämässä. Tutkimuskohteena olivat muun muassa ne ihmisten ominaisuudet, jotka enteilevät nimityksiä toimitusjohtajaksi. Keloharjun tutkimuksen mukaan toimitusjohtajanimitystä ennustaa vahvimmin työmarkkinoihin sitoutumisen aste, johon vaikuttavat esimerkiksi urakatkot, työttömyysjaksot ja poissaolot töistä. Keloharjun johtaman tutkimuksen tulokset ovat olleet laajasti esillä kansainvälisessäkin mediassa ja niitä on esitelty elinkeinoelämän ja yritysten johtajille.