Suomen valtio käyttää Tilastokeskuksen arvion mukaan tutkimuksen rahoittamiseen tänä vuonna noin 2 400 miljoonaa euroa. Suomen Akatemian tehtävänä on jakaa tästä runsaat 400 miljoonaa euroa avoimen kilpailun ja vertaisarvioinnin perusteella korkealaatuiselle tutkimukselle. Meiltä on kysytty viime aikoina paljon, miten rahoituksesta oikeastaan päätetään ja millä perusteella sitä jaetaan. Tässä blogikirjoituksessa avaan näitä kysymyksiä. 

Eduskunta päättää joka vuosi osana talousarviota, kuinka paljon ja mihin tarkoitukseen Akatemialla on rahoitusta jaettavanaan. Talousarviossa eduskunta päättää myös siitä, kuinka suurella summalla valtio rahoittaa yliopistoja ja valtion tutkimuslaitoksia suoraan. Näin tehdään poliittinen päätös siitä, kuinka paljon valtion varoja käytetään tieteelliseen tutkimukseen.

Akatemian osalta poliittinen päätöksenteko rahoituksen käytöstä liittyy siis rahoituksen kokonaismäärään ja pääasiassa yleisellä tasolla liikkuvaan käyttötarkoitukseen. Budjetti voi myös sisältää tarkempia määräyksiä käyttötarkoituksesta, sellaisia kuin jaettavaksi ”tutkimusinfrastruktuurien rahoittamiseen” tai ”tutkimusorganisaatioiden ja tutkimuksen hyödyntäjien yhteistyön edistämiseen”. Akatemialle on myös toisinaan osoitettu kertaluontoisia rahoituksia jonkin ajankohtaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Viimeksi näin tehtiin viime keväänä osana koronapandemian seurauksista elpymis- ja palautumissuunnitelmaa.

Tämän pidemmälle poliittinen päätöksenteko ei ulotu, sillä eduskunta on säätänyt myös lain, jonka mukaan Akatemialla itsellään on valta päättää, mihin tutkimushankkeisiin valtion talousarviossa saatu rahoitus käytetään.

Ketkä päättävät rahoituksen käytöstä Akatemiassa?

Akatemiassa rahoituksen käytöstä päättävät luottamuselimet, joiden jäsenet valtioneuvosto nimittää kolmivuotiskaudelle. Luottamuselimiä ovat Suomen Akatemian hallitus, kolme tieteellistä toimikuntaa, tutkimusinfrastruktuurikomitea sekä Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto. Niiden jäseninä on korkeatasoisia ja kokeneita tutkijoita sekä tutkimuksen hyödyntämisen asiantuntijoita. Ehdotukset luottamuselinten jäseniksi tulevat korkeakouluilta, tutkimuslaitoksilta, tiedeakatemioilta ja tieteellisiltä seuroilta.

Akatemian hallitus jakaa valtion budjetissa Akatemialle osoitettavan tutkimusrahoituksen edelleen muille Akatemian luottamuselimille. Strategisen tutkimuksen neuvoston ja tutkimusinfrastruktuurien rahoitus määritellään suoraan valtion budjetissa. Niiden osuus Akatemian kokonaisrahoituksesta on noin neljännes.

Noin puolet rahoituksesta Akatemian hallitus osoittaa tieteellisten toimikuntien käyttöön. Toimikunnat rahoittavat omilla tieteenaloillaan tutkijatohtoreita, kliinisiä tutkijoita, akatemiatutkijoita ja akatemiahankkeita.

Loput rahoituksesta käytetään tutkimuksen edistämiseen, tutkimusympäristöjen kehittämiseen, tutkimusohjelmatoimintaan ja vaikuttavuuden edistämiseen rahoittamalla muun muassa huippuyksiköitä, lippulaivoja, tutkimusinfrastruktuureja ja akatemiaohjelmien hankkeita. Näissä rahoitusmuodoissa tehtävä tutkimus on yleensä hyvin monitieteistä, ja niissä päätökset tehdään tyypillisesti juuri näitä rahoitusmuotoja varten asetetuissa, luottamuselinten jäsenistä kootuissa jaostoissa.

Miten rahoitus jakautuu eri tieteenalojen kesken?

Tieteenaloja voi luokitella monella eri tavalla. Akatemiassa käytettävä luokitus on julkaistu verkkosivuillamme. Myös se, minkä toimikunnan alaan tietty tieteenala kuuluu, käy ilmi verkkosivuiltamme. Akatemian rahoituksen tilastoiminen eri tieteenaloille on riippuvaista siitä, minkälaista tieteenalaluokitusta käytetään, ja myös siitä, miten tutkijat itse luokittelevat oman tutkimuksensa. Akatemian tilinpäätökseen sisältyy tilasto (Liite 1.) rahoituksen jakautumisesta, mutta sitä tarkastellessa on hyvä pitää mielessä, että tieteen kehittyessä tieteenalojen rajat muuttuvat, eivätkä tieteenalarajat aina ole kovin yksiselitteisiä.

Rahoituksen jako tieteellisten toimikuntien kesken on vakiintunut vuosien varrella heijastelemaan suurin piirtein sitä, kuinka paljon Suomessa tehdään tutkimusta eri päätieteenaloilla. Tutkimuksen määrän mittaamiselle ei ole yhtä ongelmatonta mittaria. Suuruusluokkaa voi arvioida sen perusteella, kuinka paljon tietyllä tieteenalalla on tutkimushenkilöstöä. Tällaista tietoa kerätään opetushallinnon tilastopalvelu Vipuseen. Akatemia ei kuitenkaan jaa rahoitusta millekään tieteenalalle sinänsä, eikä rahoituksen jakoon liity laskennallisia perusteita, vaan varsinaiset rahoituspäätökset tehdään hankekohtaisesti ja vertaisarvioinnin perusteella.

Miten rahoituspäätökset tehdään?

Vertaisarviointi tarkoittaa Akatemiassa sitä, että rahoituksesta päättävä toimielin pyytää hakijan tutkimussuunnitelmasta asiantuntijalausunnon joukolta ulkomaisia tutkijoita, jotka työskentelevät samalla tai riittävän läheisellä tutkimusalalla. Asiantuntijat kokoontuvat yhteen ja muodostavat tutkimussuunnitelman laadusta yhteisen näkemyksen. Akatemian rahoitusta saadakseen on käytännössä yllettävä parhaan viidenneksen joukkoon hakijoista.

Rahoituspäätöksen tekee aina luottamuselin, joka perustaa päätöksensä vertaisarvioijien asiantuntijalausuntoon. Luottamuselin ottaa lisäksi huomioon Akatemian tiedepoliittiset tavoitteet, kuten pyrkimyksen edistää avointa tiedettä ja tutkimusta. Rahoituspäätösten perusteista päättää Akatemian hallitus, ja rahoituspäätösten perusteet julkaistaan Akatemian verkkosivuilla. Kaikki rahoituspäätökset perustellaan hakijalle. Luottamuselintensä jäsenille Akatemia ei myönnä rahoitusta, ja päätöksenteossa noudatetaan tarkasti esteellisyyssäännöksiä ja muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Millä perusteilla rahoitusta myönnetään ja miksi?

Paljon keskustellaan siitä, voisiko tutkimusrahoitusta jakaa jotenkin toisin ja toisenlaisiin valintoihin päätyen. Julkisessa keskustelussa kysytään esimerkiksi, ottavatko Akatemian päätöksentekoelimet riittävästi huomioon sellaisia seikkoja kuin tutkimuksen hyödyllisyyden tai vaikuttavuuden.

Lähdemme Akatemiassa siitä, että tieteellä ja sen tuloksilla on arvoa sekä itsessään että välineinä. Tiedettä tarvitaan muun muassa maailmankuvan ja sivistyksen perustana, kestävän hyvinvoinnin ja vaurauden rakentajana, päätöksenteon tukena, käytäntöjen kehittäjänä ja opetuksen pohjana. Tutkimus, siihen perustuva osaaminen ja tieteellisen tiedon käyttö kytkeytyvät toisiinsa.

Ajattelemme, että tiede on hyödyllistä, koska se pyrkii kohti yhä parempaa ymmärrystä, syvempää tietoa ja – kaikkine vajavaisuuksineenkin – lähemmäs totuutta. Siksi vaadimme rahoittamiltamme hankkeilta myös vaikuttavuutta. Laadukas tutkimus on aina vaikuttavaa tieteen sisällä, ja usein sillä on jollain aikajänteellä vaikuttavuutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Osa Akatemian rahoituksesta kohdennetaan temaattisesti eli jonkin laveasti määritellyn yhteiskunnallisen tai tieteellisen kysymyksen ratkaisemiseen. Yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista tukevat erityisesti strategisen tutkimuksen ohjelmat, joiden teemoista päättää tiedeyhteisössä tehdyn valmistelun pohjalta valtioneuvosto.

Tieteellisen tutkimuksen soveltamiseen perustuvat hyödyt realisoituvat eri kohdissa yhteiskuntaa ja eri aikajänteillä. Joskus aikajänne voi olla hyvinkin pitkä. Tutkimuksen yksi keskeisistä vaikutuksista on osaamisen kasvu, eikä meillä ole varmaa käsitystä siitä, mitä osaamista tarkkaan ottaen Suomi tai ihmiskunta tarvitsee 50 tai 100 vuoden kuluttua.

Näistä syistä on järkevää luottaa siihen, että on yhteiskunnallisesti hyödyllistä rahoittaa monipuolista tieteellistä tutkimusta, ja keskittyä edistämään tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja uudistumiskykyä. Näihin tavoitteisiin Suomen Akatemia pyrkii.