Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen rahoitus 21 uudelle akatemiatutkijalle

Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta on myöntänyt rahoituksen 21 uudelle akatemiatutkijalle. Akatemiatutkijarahoituksella toimikunta tukee tutkijanuran keskivaiheessa olevia lahjakkaita ja monipuolisesti verkottuneita tutkijoita. Rahoituspäätöksissä huomioitiin erityisesti sellaiset akatemiatutkijat, joiden tutkimussuunnitelmassa korkea laatu yhdistyy vahvaan akateemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja/tai tieteen uudistumiseen.

Toimikunta käyttää akatemiatutkijoiden rahoitukseen noin 9,2 miljoonaa euroa. Rahoituskausi on viisivuotinen. Akatemiatutkijahakemuksista rahoitettiin 12 prosenttia. Rahoitetuista akatemiatutkijoista noin 43 prosenttia on naisia ja hakijoista heitä oli 51 prosenttia.

Puheenjohtaja Sami Pihlströmin mukaan akatemiatutkijan tehtävä on olennainen rahoitusmuoto, jolla tuetaan etevimpiä tutkijoita heidän pätevöityessään vaativimpiin eli professoritasoisiin tutkijatehtäviin. ”KY-toimikunta on rahoituspäätöksissään korostanut akatemiatutkijahankkeiden tieteellistä laatua ja vaikuttavuutta sekä tieteen uudistumisen potentiaalia ottaen samalla huomioon toimikunnan edustamien tieteenalojen moninaisuuden.”

Esimerkkejä rahoitetuista akatemiatutkijoista

Johanna Ennser-Kananen Jyväskylän yliopistostatutkii tiedon legitimoitumista pakolaistaustaisia aikuisopiskelijoita palvelevassa suomalaisessa koulussa. Hanke lisää ymmärrystä siitä, millaiset tiedot pääsevät koulussa esille, ja kuinka tiedoista tulee tai ei tule legitiimejä. Etnografinen tutkimus tehdään maaseudulla sijaitsevassa kansalaisopistossa, jossa järjestetään kaksivuotista peruskouluopetusta pakolaistaustaisille aikuisille lähinnä Lähi-Idän ja Afrikan maista. Aineistoa kerätään luokkahuoneissa ja kouluissa tehtävällä havainnoinnilla, nauhoituksilla, opiskelijoiden ja opettajien haastatteluilla ja opettajien täydennyskoulutusten yhteydessä tehtävillä nauhoituksilla ja havainnoinneilla. Aineistoanalyysissa käytetään temaattista analyysiä ja diskurssianalyysiä.

Mohammad Moshtari Tampereen yliopistosta tutkii yritysten ja humanitaaristen organisaatioiden kumppanuuksia ja sosiaalisen median käytön vaikutusta humanitaarisiin operaatioihin. Useimpien julkisen sektorin toimijoiden, yritysten ja humanitääristen järjestöjen valmiudet reagoida luonnonkatastrofeihin yksin eivät ole riittävät ja siksi ne tarvitsevat kumppanuuksia. Moshtarin tutkimus selvittää kumppanuuksien tyyppejä ja olosuhteita onnistuneiden monialaisten kumppanuuksien luomiseksi. Hankkeessa tutkitaan myös sosiaalisen median käytön etuja ja riskejä humanitaarisessa toimitusketjussa. Hankkeessa tehdään kenttätutkimusta ja kerätään tietoa haastatteluista, organisaatiodokumenteista, verkkosivustoista ja uutismediasta.

Samuli Reijula Helsingin yliopistosta selvittää yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua ja kollektiivista rationaalisuutta tieteessä pohtien, kuinka tutkimuksen sosiaalisten käytäntöjen tulisi toimia, jotta tieteellinen ongelmanratkaisu olisi mahdollisimman tehokasta, luotettavaa ja luovaa. Hanke yhdistää tieteenfilosofisen analyysin laskennalliseen mallintamiseen ja empiirisin aineistoihin ja tuottaa käsitteellisesti tarkkaa mutta myös muun muassa tiedepoliittisesti relevanttia teoriaa tutkijoiden välisestä kognitiivisesta yhteistoiminnasta tiedollista työnjakoa edellyttävien monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa.

Mari Toivanen Helsingin yliopistosta tarkastelee nousevaa elämäntapaliikkuvuuden muotoa, diginomadismia. Se yleistyy nopeasti työn digitalisoituessa. Hanke tarkastelee diginomadien kokemuksia ja näkemyksiä liikkuvuudesta elämäntapana, ja miten he rakentavat sosiaalisia suhteita, perhe-elämää, identiteettiään ja viettävät vapaa-aikaansa liikkeessä. Hankkeessa kerätään haastattelu- ja havainnointiaineistoa etätyöskentelypaikoista Thaimaassa, Suomessa, Skotlannissa ja Virossa. Tutkimus valottaa liikkuvuuden, työn ja digitalisaation välisiä yhteyksiä globalisoituvassa maailmassa sekä kansallisvaltion muuttuvaa merkitystä suhteessa niihin.