Suomalaisten luottamus tieteeseen on entisestään vahvistunut ja kansalaisten usko tieteen ja teknologian kykyyn ratkaista ihmiskunnan haasteet on korkealla. Kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi koronapandemian lisänneen luottamusta tieteeseen ja tutkijoihin, käy ilmi tuoreesta Tiedebarometrista. Polarisoitumista asenteissa on kuitenkin nähtävissä aiempaa enemmän: Kaikki eivät jaa tiedettä ja tutkimusta kohtaan samaa arvostusta ja luottamusta.

Tiedebarometri on Tieteen tiedotus ry:n teettämä kysely, joka kartoittaa suomalaisten suhdetta tieteeseen. Barometri on julkaistu vuodesta 2001 alkaen kolmen vuoden välein. Vaihtelut barometrin tuloksissa ovat vuosien välillä olleet yleensä maltillisia, mutta kansalaisten suhtautumisesta paljastuu hienovaraisia muutoksiakin. Tänä vuonna nousi esiin tieteeseen epäilevästi suhtautuvien joukko, joka oli edelliseen kyselyyn verrattuna hienoisessa kasvussa. Tietynlaista polarisaatiota on siis nähtävissä, vaikka yleisesti ottaen luottamus tieteeseen ja tutkijoihin on korkealla tasolla.

Myös muualla Euroopassa luotetaan tieteeseen. Yhdeksän kymmenestä (86 %) Eurobarometriin (2021) vastanneesta piti tieteen ja teknologian vaikutusta yhteiskunnassa positiivisena. Vastaajat uskovat, että uusilla tiede- ja teknologiaratkaisuilla on merkittävä myönteinen vaikutus elämäämme seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Eurooppalaiset odottavat tuloksia erityisesti aurinkoenergian käyttöönotossa, infektiosairauksien torjumisessa ja tekoälyn mahdollisuuksissa. Myös tutkijoihin luotetaan. Kaksi kolmasosaa vastaajista toivoo, että tutkijat osallistuisivat laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun, jotta tutkimustieto otettaisiin päätöksenteossa paremmin huomioon.

Hyvältä siis vaikuttaa: luottamus tutkittuun tietoon on korkealla tasolla ja tutkijat saavat arvostusta työlleen. Luottamuksen lisäksi suhde tieteeseen ja tutkimukseen voi olla enemmänkin: ymmärrystä tutkitun tiedon luonteesta, sen erityispiirteistä suhteessa arkitietoon, tutkitun tiedon hyödyntämistä omassa elämässä ja yhteiskunnan päätöksenteossa sekä tieteen ilmiöiden monipuolista seuraamista.

Tähän suhteeseen kuuluu niin ikään kansalaiskeskustelu – kiinnostus kommentoida tutkimusteemoja ja näkökulmia sekä halu vaikuttaa. Monipuolisen ja kriittisenkin kansalaiskeskustelun onnistumisessa iso merkitys on toki sillä, miten keskustelijat hahmottavat tieteellisen tiedon synnyn ja sen kertymisen pelisäännöt. Tutkimusaiheiden tyrmääminen otsikoiden perusteella ei edistä rakentavaa keskustelukulttuuria tieteen ja tutkimuksen merkityksestä tai julkisten varojen käytöstä.  

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama FINSCI-hanke tutkii juuri edellä mainittuja aiheita tiedepääoman käsitteen sisällä. Tiedepääomaa kasvattamalla jokaisella meistä on entistä paremmat edellytykset ymmärtää ympärillämme olevia ilmiöitä, kuten ilmastonmuutosta tai pandemiaa. Tiedepääomaa kartuttamalla erotamme tutkitun tiedon mielipiteistä tai kokemustiedosta ja pystymme tekemään tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä niin omassa elämässämme kuin yhteiskunnassa laajemminkin.

Tiede ja tutkimus ovat yhteiskuntien selviytymisen elinehtoja

Vuonna 2021 järjestetty kansallinen Tutkitun tiedon teemavuosi oli eri toimijoiden yhteinen hanke tieteen ja tutkimuksen merkityksen viestimiseksi ja yleistajuistamiseksi. Teemavuosi oli tapahtumien ja tekojen kokonaisuus, jonka toteutti laaja toimijoiden kenttä ja yhteistyöverkosto. Teemavuoden arvioinnin mukaan vuosi onnistui parhaiten tutkitun tiedon näkyvyyden parantamisessa muun muassa yhteisen brändin avulla sekä tiedeviestinnän kyvykkyyksien kehittämisen keinoin. Myös uudenlainen verkostoyhteistyö eri tiedeorganisaatioiden välillä nähtiin lisäarvona ja tutkitun tiedon näkyvyyttä parantaneena tekijänä.

Tiede ja tutkimus ovat meille elinehtoja. Ilman tutkittua tietoa emme ratkaise ainuttakaan yhteiskunnallista tai globaalia haastetta emmekä selviydy yksilöinä tai yhteisönä muutoksissa. Tutkitusta tiedosta on tullut niin keskeinen osa yhteiskuntien selviytymistä, että se määritellään osaksi yhteiskunnan huoltovarmuutta. Suomen Akatemian rahoittamaa Tiedon huoltovarmuus -hanketta johtava Harri Jalonen kuvaa tiedon huoltovarmuuden yhteiskunnallisena kyvykkyytenä, joka luo edellytyksiä tietoperustaiselle päätöksenteolle. ”Tieto ei ole huoltovarmuuden näkökulmasta toimijalta toiselle siirrettävissä oleva entiteetti, vaan vuorovaikutuksessa syntyvää tulkintaa siitä, mitä on tapahtumassa”, Jalonen kirjoittaa.