Tutkimustietoa hyvinvoinnista ja terveydestä työn murroksessa STM:lle

Miten hyvinvointia ja terveyttä voidaan edistää työn murroksessa? Tätä pohdittiin ja pohjustettiin tutkimustiedolla sosiaali- ja terveysministeriön sekä Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat sekä Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -ohjelmien järjestämässä seminaarissa viime torstaina. Ohjelmat ovat Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelmia.

”Tutkijoiden ja virkamiesten välillä tarvitaan vuorovaikutusta. Olemme tarjonneet koko ministeriön virkamiehille mahdollisuuden tulla keskustelemaan teemasta”, kertoi STM:n neuvotteleva virkamies Ismo Suksi. ”Olemme koko hankkeiden kaaren ajan olleet vuoropuhelussa asiantuntijoiden ja päättävien tahojen, organisaatioiden ja kansalaisten kanssa”, korosti ohjelmajohtaja Eveliina Saari.

Työn murros vaikuttaa työn sisältöön ja työssä jaksamiseen

SWiPE-hankkeen vanhempi tutkija Annina Ropponen kertoi työn imuun liittyvästä tutkimuksesta. Sen tulosten mukaan työn imua selittää vahvimmin ammattiryhmä ja niistä selkeimmin sosiaali- ja terveysalan työt sekä työt maataloudessa, kalastuksessa ja metsästyksessä. Eli innostuneimpia omaan työhön ollaan, kun työskennellään ihmisten kanssa tai hyvin pienissä yrityksissä tai yksinyrittäjinä.

”Työn imu on myös terveellistä, sillä aiemmasta tutkimuksesta tiedetään  että työn imu on yhteydessä vähäisempään masennukseen ja ahdistukseen, parempaan sydämen autonomiseen aktiivisuuteen, parempaan työkykyyn, samoin verenpaine ja unen laatu ovat parempia”, selvitti Ropponen. Työn imuun olivat yhteydessä lisäksi muun muassa yli 60 vuoden ikä ja korkea koulutus, se että on nainen, yrittäjä tai johtaja-asemassa, pitkä kokemus samassa työpaikassa sekä pysyvä työsuhde.

Työ- ja elinkeinoministeriön johtava asiantuntija Anu Laitinen kommentoi erityisesti Ropposen esittelemää työn imua alustatyön näkökulmasta. Hänestä työn imu on mielenkiintoista yrittäjän näkökulmasta. Alustatyöntekijähän on lainsäädännön mukaan yrittäjä. ”Jos haluamme Suomessa kannustaa ihmisiä entistä enemmän yrittäjyyteen, niin alustatalous on yksi keino lisätä yrittäjyyttä”, pohti Laitinen.

”Ne ongelmat, mitkä liittyvät sosiaaliturvaan yksinyrittämisessä, voisivat olla avauskeinoja, joilla pääsisimme alustoilla työskentelevien kanssa keskustelemaan. Isot kyselyt tulevat aina vähän jäljessä. Siksi laadullinen tutkimus mahdollistaisi sen, että mennään sinne, missä ihmiset toimivat ja kontaktoidaan heitä. Meidän täytyy olla siellä, missä tapahtuu ja löytää keinot kohdata heidät”, arvioi Ropponen.

Tutkimusprofessori Eira Viikari-Juntura Polkuja työhön -hankkeesta tutkii ammattirakenteen muutosta ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Tutkimuksessa selvitetään myös työeläkekuntoutuksen vaikuttavuutta.

Ismo Suksi pohti, mihin ja miten ammatillisessa kuntoutuksessa kuntoutetaan ja voiko tutkimus vastata siihen. ”Sairausloma ennustaa aina työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä, ja sitä pitäisi kaikin keinoin pyrkiä ehkäisemään. Aina pitäisi olla aktiivisia ja muokata työtehtäviä mahdollisuuksien mukaan. Yhteys työpaikkaan kuntoutuksen jälkeen on varmasti merkitsevä. Sairausloman kirjoittaminen ilman aktiivisia toimenpiteitä, kun on vielä työkykyä jäljellä, on virhe”, painotti Viikari-Juntura.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tuotetaan uusia keinoja

Promo@Work-konsortion johtaja Jaana Laitinen korosti, että terveyden edistäminen työpaikoilla parhaimmillaan sisältyy yrityksen strategiaan. Hanke tuottaa Mars matkalle! Terveyttä työpaikoille -suositukset ja kampanjan. Tavoitteena on saada suomalaisille työpaikoille terveyden edistämisen suunnitelmat osaksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa, yrityksen työsuojelun toimintaohjelmaa tai muuta työhyvinvointisuunnitelmaa.

”Teemme suositusten pohjaksi useita systemaattisia kirjallisuuskatsauksia työpaikoilla tehdyistä terveyden edistämisen interventioista. Jotta tutkimustieto saadaan työpaikoille käyttökelpoiseksi, tehdään suositukset yhteiskehittämällä työelämävaikuttajien kanssa”, kertoi Laitinen. 

Suksi toi mukaan taide- ja kulttuurinäkökulman, kuinka niihin pohjautuvat menetelmät voisivat tuoda sosiaalisuutta. Hänen mukaansa näitä on harrastettu tähän mennessä vähän työpaikoilla terveyden edistämiseksi.

StopDia-hankkeen johtaja, professori Jussi Pihlajamäki kertoi hankkeen lähteneen liikkeelle siitä, kuinka huonosti tieto on jalkautunut toiminnaksi yksilöiden ja yhteiskunnan tasolla. Eli miten tästä näkökulmasta edistetään terveyttä. Hankkeessa luotiin sähköinen toimintamalli, jonka avulla pyrittiin tavoittamaan ja motivoimaan kohonneessa riskissä olevia ja tarjoamaan kustannustehokkaita sähköisiä ja ryhmäohjausmalleja. Verkossa oleva diabeteksen riskitesti tavoitti hankkeen kampanjoimana yli 200 000 ihmistä.

Lääkintöneuvos Kristiina Mukala STM:stä pohti, miten Promo@Workin ja StopDian kehittämät terveyden edistämisen tavat saadaan käytäntöön, miten on paremmat mahdollisuudet toteuttaa niitä. Yhteistyö on tässä tärkeää. Ja kun mitattavia asioita pitäisi seurata, niin seurataanko hyvinvointia ja työkykyä eri tasoilla?

”Mielestäni meillä ei ole tätä tietoa eikä indikaattoreita, joilla pystytään seuraamaan ja puuttumaan asiaan. Kun suunnittelemme uutta hyvää terveydenhoitojärjestelmää, niin jos siellä ei näitä mitata, yhteistyö ei toteudu. Edelleen tehdään hyvää työtä omissa lokeroissamme ja lopputulema jää pienemmäksi, kuin jos skaalattaisiin koko homma yhteistyössä. Koko terveydenhuoltojärjestelmän pitää toimia yhtenä kokonaisuutena, jotta tämä saadaan toimimaan”, korosti Mukala.

Sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto Varkauden kaupungilta korosti, että on tärkeätä mitata hankkeiden vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden mittaaminen on Laitisen mukaan tosi hankala asia. ”Terveyden edistämisen mittari eivät ole sairaspoissaolot!” hän painotti. Hyvä mittari on esimerkiksi koettu työkyky. Parhaillaan testataan työstä palautumisen mittareita. Myös yhteistyötä pitäisi mitata.

Pihlajamäen mielestä on iso riski siihen, että terveyden ja hyvinvoinnin alalla keksitään itse mittareita.  ”Pitäisi käyttää tieteellisesti valideja mittareita, koska silloin voidaan vertailla”, hän muistutti.

Sote-uudistus ja hyvinvoinnin edistäminen vaativat onnistuakseen tutkimustietoa

Professori Vuokko Niiranen COPE-hankkeesta toi mukaan keskusteluun johtamisen ja päätöksenteon sote-uudistuksen keskellä. Kun toimintaympäristö, rakenteet ja toiminta muuttuvat, näkyvät ne sekä johtajien ja työntekijöiden työssä. ”Uudistuksen onnistuminen edellyttää, että uudistusta koskevat tavoitteet, tarpeet, päätöksenteko, organisaatioratkaisut, johtaminen, osaaminen ja toimintatavat vastaavat toisiaan”, sanoi Niiranen. Monilla alueilla kaivataan lisäosaamista. Mutta hyväksi koettuja toimintatapoja ei pidä hylätä. ”Yksi vaihtoehto on nostaa työyhteisössä esille, mikä on hyvää ja toimii edelleen.”

Professori Marja Vaarama Promeq-hankkeesta kertoi hankkeessa kehitettävästä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen uudesta vaikuttavuuden arvioinnin mallista. Sitä tehdään yhteistyössä neljän haavoittuvan väestöryhmän kuten pitkäaikaistyöttömien, pakolaisten, yksin asuvien vanhusten sekä koulutuksen ja työn ulkopuolelle ajautuneiden nuorten kanssa. Työssä ovat mukana myös palveluammattilaiset, järjestöt ja päätöksentekijät.

Hankkeen oletukset ovat: Ensiksi mitä parempi on yhteiskunnan sosiaalinen laatu, sitä paremmat ovat sen jäsenten mahdollisuudet hyvään terveyteen ja elämänlaatuun. Toiseksi teoriaperusteinen, systeeminen ja osallistava lähestymistapa mahdollistaa uusien ja vaikuttavien käytäntöjen kehittämisen, mistä hyötyy haavoittuvien ryhmien lisäksi koko väestö.

”Näyttö mallin toimivuudesta lisääntyy tutkimuksemme edetessä. Tulostemme mukaan sosioekonomisten tekijöiden ja palvelujen puutteiden lisäksi osallisuuden, valtaistumisen ja koheesion merkitys on suuri terveydelle ja hyvinvoinnille”, totesi Vaarama.

Neuvotteleva virkamies Heli Hätönen STM:stä korosti, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarvitaan tukea ja tietoa. ”Vaikuttavuuden vaade tarkoittaa, mitä hyötyä tästä on, kuinka paljon voidaan säästää ja onko näyttöä vaikuttavuudesta. Kysymyksiä tulee siitä, mikä on se yksi hyvä konsti, millä voidaan saada jokin laaja muutos aikaiseksi. Ja me kaikki tiedämme, että sitä ei ole vaan me tarvitsemme pitkäjänteistä suunnitelmallista työtä ja hyvää johtamista, jotta saamme muutokset aikaiseksi. Tarvitsemme juuri sitä tietoa, mitä ollaan tuottamassa. Pystymme paremmin kommunikoimaan tutkimukseen liittyvän tiedon avulla siitä, mikä on vaikuttavaa ja mitä kannattaa tehdä. Tiedon pitää olla laajemmin myös päätöksentekijöiden ymmärrettävissä.”

Teksti ja kuvat: Leena Vähäkylä