Ratkaisuja tieteestä -tapahtuma esitteli tutkimuksen vaikuttavuutta
Tutkimus, jolle ei löydy vaikutustapoja, ei ole strategista. Tätä mieltä on entinen hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori, joka puhui tämänvuotisessa Ratkaisuja tieteessä -tapahtumassa. Tapahtuman järjesti Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto.
”Lähes jokaiseen lakiesitykseen liittyy tai ainakin tulisi liittyä monipuolista vaikutusten arviointia, taloudellisten vaikutusten, ympäristövaikutusten, sosiaalisten vaikutusten ja niin edelleen. Nämä sekä myönteisten että kielteisten seurausten arvioinnithan ovat parhaasta päästään, tai ainakin niiden pitäisi olla, tieteellisiin menetelmiin perustuvia, ja poliittiset valinnat ja ratkaisut tehdään niiden pohjalta”, arvioi Vihervuori.
Vihervuoren mukaan ennakkoluulottomat uudet ideat ja näkökulmat ovat välttämättömiä yhteiskunnallisesti vaikuttavassa tutkimuksessa. Samoin tarvitaan uudenlaisia yhteyksiä, kumppanuuksia ja teknologioita tinkimättä tutkimuksen laadusta.
”Ennakkoluulottomat uudet ideat ja näkökulmat ovat nyt välttämättömiä, samoin uudenlaiset yhteydet, kumppanuudet ja teknologiat, tutkimustyön laadusta tinkimättä. Sekin riski on hankkeissa otettava, että pian ollaan taas uudenlaisessa tilanteessa. Mutta paljon huonompia näkymämme olisivat, jos ajassa mukautuvaa strategisen tutkimuksen konseptia ei olisi luotu ja käynnistetty”, Vihervuori vakuutti.
Hyvää perustutkimusta tarvitaan ja se on tieteen ydin, korosti eduskunnan puhemies Paula Risikko avatessaan tapahtuman. Hän kuitenkin muistutti, että päätöksentekijät tarvitsevat myös soveltavaa tutkimustietoa yhteiskunnan ongelmista ja mahdollisuuksista.
”Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat tutkimukset ovat oiva keino lisätä tällaista tietoa päätöksenteon tueksi. Me päättäjät tunnistamme ongelmat, teiltä tutkijoilta tarvitsemme ratkaisuja niiden korjaamiseksi. Mutta päätös jää meille. Meidän poliitikkojen pitää kunnioittaa tieteen vapautta ja toivon tutkijoiden kunnioittavan kansanvaltaa, vaikka päätöksemme eivät aina voikaan olla kaikille mieluisia”, painotti Risikko.
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat tutkijat pyrkivät tapahtumassa tukemaan tutkitun tiedon ja päätöksenteon vuoropuhelua. Päivän ensimmäisenä osiona olivat jo perinteeksi muodostuneet ratkaisuriihet, joissa yhteiskunnalliset vaikuttajat ja strategisen tutkimuksen hankkeiden tutkijat keskustelivat ajankohtaisista ilmiöistä.
Ratkaisuriihi: Miten edistämme datan hyödyntämistä?
Ohjelmajohtaja Heli Kosken moderoimassa ratkaisuriihessä pohdittiin kysymystä, miten edistämme datan hyödyntämistä.
Heikki Ailisto DDI-hankkeesta kertoi, että suomalaiset yritykset ovat tekoälyn hyödyntämisessä hyvää eurooppalaista tasoa ja että Suomessa on todettu olevan USA:n lisäksi eniten yrityspotentiaalia tekoälyn hyödyntämiseen. Osaamisalueita, joissa tekoäly on jo laajasti suomalaisissa yrityksissä käytössä, ovat data-analyysi ja robotiikka sekä koneautomaatio.
Samuli Savo Stora Ensolta sanoi, että Suomessa erityisenä vahvuutena on teollisen datan käyttöön liittyvä osaaminen sekä joustava regulaattori, joka mahdollistaa monenlaisia kokeiluja muun muassa itseajavat autot ja itseohjautuvat laivat. Hän korosti, että eteenpäin mennään nopeasti tekoälyn ja datan hyödyntämisen suhteen; digiosaajien määrä yritysten hallituksissa on kasvanut.
Jyrki Savolainen MFG4.0-hankkeesta kertoi, että tekoälyn ja datan hyödyntämisellä on pitkä historia teollisuusprosessien optimoinnissa. Kilpailuetu ja teollisia prosesseja koskevan datan arvo syntyvät niiden yhdistämisestä muihin datoihin.
Antti Karjaluoto Dimecc Oy:sta huomautti, että tekoälyn hyödyntämisessä on isoa vaihtelua eri yritysten ja toimialojen välillä ja monin paikoin ollaan vielä pilotointiasteella. Hän korosti laaja-alaisen yritysten välisen ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä datan hyödyntämisessä ja dataperusteisen kasvun synnyttämisessä.
Kari Hiekkanen DDI -hankkeesta toi esille, että data on kuitenkin edelleen alihyödynnetty resurssi suomalaisissa yrityksissä. Hän lisäsi, että, datan lisäarvo – jota ei organisaatioissa tunnisteta vielä riittävästi - syntyy sen jakamisen kautta. Vakiintuneiden sopimuskäytäntöjen puute on yksi merkittävä datan jakamista ja käyttöä hidastava tekijä.
Raija Koivisto PVN-hankkeesta painotti eettisyyden ja luottamuksen kasvavaa merkitystä datataloudessa. Hän totesi, että Suomi on edelläkävijä tekoälyyn liittyvässä etiikkakeskustelussa ja uskottava tiennäyttäjä eettisen datatalouden luomisessa. Lisähaastetta datan täysimääräiseen hyödyntämiseen tuo nopea teknologinen kehitys, jonka mukana sääntely ei pysy.
Ratkaisuriihi: Miten mahdollistaa uusia osallistumisen muotoja?
Ohjelmajohtaja Kaisa Korhonen-Kurjen vetämässä ratkaisuriihessä tarkasteltiin, miten mahdollistaa uusia osallistamisen muotoja.
Professori Maija Setälä Palo-hankkeesta Turun yliopistosta kertoi kansalaisraadeista, jotka mahdollistavat kansalaisosallistumisen monimutkaisten politiikkakysymysten puntaroinnissa. Kansalaisraadit tuottavat harkittuja ja informoituja näkemyksiä päätöksenteon tueksi, ja niissä on eri näkökannat monipuolisesti edustettuina. Kansalaisraatien ongelmana on niiden löyhä kytkös poliittiseen päätöksentekoon. Yleisön mielestä kansalaisraadit sopivat parhaiten paikallistason päätöksen teon tueksi, mutta Setälästä ne toimisivat hyvin myös lainsäädännön ja eduskuntakäsittelyjen yhteydessä.
Erikoistutkija Heli Saarikoski CORE-hankkeesta Suomen ympäristökeskuksesta esitteli yhteistoiminnallisen tiedonmuodostuksen mahdollisuuksia. Tiedon ja päätöksenteon välisen kuilun kaventamiseksi tarvitaan uusia tietokäytäntöjä, jotka tuovat tiedon käyttäjät ja tuottajat saman pöydän ääreen oppimaan toisiltaan ja rakentamaan yhteistä tietopohjaa. JFF-prosessissa kutsutaan koolle ongelman kannalta keskeiset sidosryhmät ja asiantuntijat. Prosessin tueksi rekrytoidaan yleensä monitieteinen asiantuntijapaneeli. Paneeli ja muut osallistujat tapaavat säännöllisesti keskustellakseen selvityksien etenemisestä, tuloksien tulkinnasta ja johtopäätöksistä.
Professori Kaisa Väänänen ALLYOUTH-hankkeesta Tampereen yliopistosta puhui nuorten digitaalisten osallistumismuotojen mahdollisuuksista. Nuorten osallistumista voi lisätä muun muassa digitaalisen palvelun pelillisten piirteiden kautta. Tavoitteena oli lisätä motivaatiota, aktiivisuutta ja sitoutumista.
Professori Liisa Häikiö Tampereen yliopistosta esitteli Osallisuuden kehä -mallin, joka on empiirisesti sovellettava normatiivinen malli osallisuuden tilannekohtaisesta muotoutumisesta. Osallisuutta mahdollistavat ja kutistavat erilaiset kehät suhteessa sosiaalisiin suhteisiin, palveluihin ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Malli soveltuu osallistumiskäytäntöjen suunnitteluun ja sen avulla voi luoda uusia ratkaisumalleja osallisuuden tukemiseksi.
Niklas Wilhelmsson oikeusministeriöstä ja Salla-Maria Lauttamäki Varsinais-Suomen liitosta olivat kommentoijina. Heistä uudet osallistumisen muodot ovat tervetulleita. Wilhelmsson korosti, että erityisesti kansalaisraatien tyyppistä dialogisuutta lisääviä toimintatapoja tarvitaan. Lauttamäki painotti yhteistoiminnallisen toimintamuotojen tärkeyttä. Uudet osallistumisen tavat saattavat lisätä myös niiden osallistumista, jotka eivät normaalisti osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Ratkaisuriihi: Miten voidaan radikaalisti vähentää kaupunkien kasvihuonepäästöjä?
Ohjelmajohtaja Mikael Hildénin vetämässä ratkaisuriihessä tarkasteltiin mahdollisuuksia vähentää kaupunkien kasvihuonepäästöjä radikaalisti.
Armi Temmes SET hankkeesta korosti, että meillä on jo nyt tiedossa paljon yksittäisiä ratkaisuja, joilla kaukolämmön tuotannossa syntyviä päästöjä voidaan vähentää, mutta lisäpanostusta tarvitaan erityisesti keinoihin sovittaa osia yhteen.
Antti Asikainen Forbiosta toi esiin sen, että puuta voidaan käyttää energiantuotannossa, mutta siinä kannattaa pysyä puunjalostuksessa syntyvissä jätteissä. Lisäksi hän korosti nielujen merkitystä. Ville Helminen tarkasteli liikkumista ja liikennettä toisena suurena päästöjen aiheuttajana ja toi esiin sen, että kävely ja joukkoliikenne menestyvät vain, jos kaupunkirakenne on riittävän tiivis.
Ville Helminen BEMINEstä tarkasteli liikkumista ja liikennettä toisena suurena päästöjen aiheuttajana ja toi esiin sen, että kävely ja joukkoliikenne menestyvät vain, jos kaupunkirakenne on riittävän tiivis.
Tanja Kallio CloseLoopista valotti monissa energiakysymyksessä ratkaisevassa asemassa olevaa energian varastointia ja vertaili litiumakkuja vetytalouteen. Hänen johtopäätöksensä oli, että sähköenergian varastoinnissa tulee harkita tarkkaan käyttökohdetta, sillä varastoteknologioiden mineraaleista voi nopeasti tulla pula.
Kommentaattorina ollut apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki Helsingistä korosti, että kaikki ne aihepiirit, joita esitetyissä tutkimuksissa käsitellään, ovat keskeisiä kaupungin suunnittelu- ja strategiaprosesseissa. Energiahuollon järjestäminen ja liikenne ovat avainkysymyksiä.
Kaukolämpötoiminnan johtaja Mikael Lemström Fortumilta totesi, että suuret muutokset ovat tulossa ja polttoon perustuvan sähkön ja lämmön tuotannon minimointi on tavoite. Varastoinnin kehittäminen on tärkeää ja kaukolämpöverkko itsessään on merkittävä energiavarasto, jolla voi tasata vaihtelevaa energiantuotantoa.
Yleisökommenteissa tuotiin esiin ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyys. Vastauksena oli, että työ on väistämättä pitkäjänteistä, mutta toteuttamalla kokeiluja ja oppimalla niistä voidaan edetä kohti järjestelmätason muutoksia. Kaupungeilla on paljon toimivaltaa, mutta lainsäädännön tulee myös tukea ilmastonmuutostyötä.
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa ilmastonäkökulma tulee saada läpileikkaavasti mukaan tukemaan kaupunkien ilmastotyötä. Antti Asikaisen mukaan tässä työssä kaupungeilla on myös suuri vastuu siitä, että metsää ei hävitetä, sillä jokainen rakentamisen vuoksi hävitetty metsähehtaari vastaa päästöjen lisäämistä.
Ratkaisuriihi: Mitä yhteiskuntaa uudistavista kokeiluista voidaan oppia?
Ohjelmajohtaja Olli Kankaan vetämässäratkaisuriihessä kaikki mukana olleet osallistuivat keskusteluun koko riihen ajan. Tutkija Annukka Berg Suomen ympäristökeskuksesta edusti sekä valtioneuvoston kanslian Kokeileva Suomi -ryhmää että tekemäänsä tutkimusta. Johtava tutkija Kari Hämäläinen VATTista on mukana strategisen tutkimuksen Oma Linja -hankkeessa, jossa on meneillään kolutukseen liittyviä interventiopohjaisia kokeiluita. Lisäksi hän on ollut mukana kehittämässä ja arvioimassa Suomen perustulokokeilua. Vanhempi tutkija Marjo Kurki Turun yliopistosta puolestaan on mukana lasten psykiatrian kokeiluissa Apex-konsortiossa. Lisäksi hän on mukana Turun yliopiston sosiologian, kasvatustieteen ja lastenpsykiatrian sekä Apex- ja TITA-konsortioiden muodostamassa suuressa INVEST-lippulaivahankkeessa. Johtaja Liisa Siika-Aho Sosiaali- ja terveysministeriöstä toi keskusteluun mukaan virkamiestahon näkemyksiä tutkimuksen, virkamieskoneiston ja poliitikkojen kohtaamisesta. Hän osallistui keskeisesti perustulokokeilun suunnitteluun. Johtava tutkija Minna Ylikännö Kelasta on mukana TITA-hankkeessa ja perustulokokeilun arviointiryhmässä.
Keskustelussa pohdittiin, tarvitaanko kokeiluita ja jos tarvitaan niin, millaisia kokeiluita tarvitaan. Annukka Bergin mukaan Sipilän hallituksen lanseeraama kokeilukulttuuri on hyvä tapa saada tietoa politiikkamuutosten mahdollisista vaikutuksista. Kokeilut ovat hyvä tapa vahvistaa näyttöön perustuvaa politiikan tekemistä. Periaatteessa kaikki keskustelijat kannattivat kokeiluita, mutta esitettiin myös varaumia. Kari Hämäläisen mielestä kokeilu on vaativa käsite eivätkä kaikki kokeilun nimeä kantavat hankkeet täytä kokeilulle asetettuja ehtoja. Liisa Siika-aho varotti kokeiluhumpasta, jossa aloitetaan kokeiluita kokeiluiden vuoksi, eikä edellinen ole vielä loppunut, kun aloitetaan jo uutta. Minna Ylikännö korosti, että on parempi selvittää uudistuksen toimivuus pienemmässä ryhmässä kokeilulla ennen kuin koko kansa alistetaan huonolle päätökselle.
Kokeiluiden suunnittelu on haastavaa. Tutkijoilla on tieteelliset ambitiot, poliitikoilla omansa ja virkamiehet yrittävät sovitella näkemyksiä yhteen. Toinen pulma liittyy politiikan ja tutkimuksen erilaiseen aikajänteeseen. Poliitikko haluaa tulokset pian, mieluummin hallituskauden aikana. Tutkimus ylittää vaalikaudet. Kolmas ongelma on resurssointi. Esimerkiksi perustulokokeilua varten virkamieskoneisto esitti 100 miljoonaa euroa. Hallitus päätti antaa 20 miljoonaa.
Riihi pohti STN-hankkeiden kokeilujen jalkauttamista, miten niiden resurssointi tulisi tehdä. Monissa konsortioissa on kokeiluja, joiden hyvät tulokset uhkaavat jäädä jalkauttamatta jatkorahoituksen puutteen vuoksi. Keskustelijat peräänkuuluttivat nivel- tai siirtymävaiheen rahoitusmuodon kehittämistä.
Yhdistämällä tutkimus ja politiikka päästään ratkaisuihin
Tutkimus+Politiikka=Ratkaisu-osiossa esiteltiin neljä tarinallistettua tutkimukseen perustuvaa hahmoa, joiden tarinoiden avulla kansanedustajat, ministeriöiden asiantuntijat ja tutkijat pohtivat, mitä voidaan tehdä työttömän nuoren, maahanmuuttajan, keski-ikäisen palkansaajan ja ekologisesti aktiivisen sinkun hyväksi.
Keskustelijat etsivät vastauksia siihen, miten hahmot voisivat elää täysipainoista elämää onnellisina ja terveinä oikeudenmukaisessa ja turvallisessa tulevaisuuden Suomessa. Jokaisesta henkilöstä oli oma pienoispaneelinsa, joissa keskusteli tutkijoita, kansanedustaja ja virkamies.
Miten auttaa ajelehtivaa nuorta itsenäisen elämän alkuun? Tätä pohtineessa pöydässä konkreettisina ratkaisuina Jerelle esitettiin tulevaisuuteen tähtäävää opintojen ja työelämään kiinnittymisen suunnittelua jo ammattikoulutuksen aikana. Mahdolliset mielenterveyden häiriöt tai muut ongelmat tulee tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tulee tukea. Nuoren on tärkeä nähdä tulevaisuus toiveikkaana.
Milenka on 25-vuotias koulutettu maahanmuuttaja ja perheenäiti, joka etsii työtä kotiutuakseen Suomeen tasa-arvoisena ja itsellisenä kansalaisena. Milenkan uskottiin toteuttavan tulevaisuuden työnkuvaa, jossa työ löytyy palasina osana alustataloutta. Myös työpaikalla oppimista väläytettiin työllistymisväylänä. Pöytä peräänkuulutti lisää rahoitusta ja ammattitaitoisempia opettajia maahanmuuttajien suomen kielen opetukseen.
56-vuotias Keijo, joka on keski-ikäinen palkansaaja, oli pöydän mielestä hyvin tunnistettava ihmistyyppi, jonka työorientoitunut elämäntyyli kaipaisi remonttia. Tutkijat korostivat, että vastuu terveydestä ei ole vain henkilöllä itsellään, vaan ympäristö voi tehdä paljon terveyden edistämisen tukemiseksi. Ratkaisuina ehdotettiin työpaikan arjen lomaan terveyttä edistäviä käytäntöjä kuten työpaikan taukoliikuntaa ja työyhteisön tukea muutenkin. Uudelleenkoulutukseen on tarjolla hyvin tukea kuten esimerkiksi aikuiskoulutusraha.
Akateeminen, 35-vuotias vuokralla asuva Kirsi pendelöi töihin Helsinkiin, haaveilee omistusasunnosta ja bloggaa kestävän kehityksen liikkumis- ja ruokakulttuuria Suomessa. Tutkijat arvioivat Kirsin päätyvän monipaikkaiseksi kansalaiseksi, joka omistaa talon lapsuuden kotiseudullaan, asuu vuokralla Espoossa ja työskentelee Helsingissä. Kirsin uskottiin vaikuttavan blogillaan kulutustottumuksiin kestävän ruokatuotannon ja kiertotalouden edistämäisessä.
Uudet ratkaisukortit tarjoavat tutkimukseen perustuvia ratkaisuja
Strategisen tutkimuksen upouudet ratkaisukortit esiteltiin päivän päätteeksi. Kortit esittelevät ilmiölähtöisesti koko strategisen tutkimuksen kirjon. Ne tarjoavat tutkimukseen perustuvia ratkaisuja ja auttavat löytämään asiantuntijoita, joilla on uusin tutkimustieto ja siihen perustuvia politiikkasuosituksia yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin.
Korttipakan maiden aiheina ovat
- teknologian ja työn murrokset,
- ilmastonmuutos, luonnonvarat ja energia
- osallistuva kansalaisuus
- hyvinvointi ja perusturva.
Kullekin aiheelle oli oma pöytä. jossa strategisen tutkimuksen ohjelmajohtajien johdolla ja kolmen valikoidun kortin avulla etsittiin eri aihepiireihin ratkaisuja.
Korttipakka on tehty päättäjien, päätöksentekoa valmistelevien, median ja kaikkien yhteiskuntakehityksestä kiinnostuneiden käyttöön.
Ratkaisukahvien keskusteluja ei tallennettu verkkoon. Sen sijaan kaikki voivat tutustua kortteihin strategisen tutkimuksen nettisivuilla.
