Pohjoismaisten työmarkkinoiden tunnusomainen piirre on matalien palkkaerojen ja korkeiden alakohtaisten minimipalkkojen yhdistelmä. Perinteisessä pohjoismaisessa työmarkkinamallissa koordinoiduilla palkkaneuvotteluilla on kavennettu yritysten välisiä palkkaeroja ja estetty matalan tuottavuuden yrityksiä laskemasta palkkoja. Näin Pohjoismaihin ei ole päässyt syntymään samanlaisia suuria matalapalkka-aloja kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa.

Tätä mallia kuvaillessa huomio keskittyy usein työmarkkinainstituutioihin. Kuitenkin koulutuspolitiikka ja työvoiman osaamistaso ovat miltei yhtä tärkeitä elementtejä mallin toimivuudessa. Mallin periaatteena on, että työvoima siirtyy korkeamman tuottavuuden työpaikkoihin, koska palkat eivät jousta yrityskohtaisten olosuhteiden mukaan. Koulutuspolitiikan tehtävänä on taata, että työmarkkinoille tulevien työntekijöiden osaaminen on riittävän hyvä korkean tuottavuuden työpaikoille ja että työpaikkansa menettäneet työntekijät voivat päivittää tarvittaessa osaamistaan helpottaakseen uudelleen työllistymistään.

Heikko osaaminen yhteydessä matalaan työllisyyteen

Kansainväliset, aikuisväestön osaamista mittaavat testit, kuten OECD:n vuonna 2012 toteuttama PIAAC, osoittavatkin, että matalan osaamistason työntekijöiden on hyvin vaikea työllistyä pohjoismaisilla työmarkkinoilla. Näiden testien avulla voidaan periaatteessa verrata saman osaamistason työntekijöiden työllisyystilannetta eri maissa. Siinä missä luku- ja kirjoitustaidoiltaan matalimman osaamisluokan työntekijöiden työllisyysaste on Ruotsissa ja Suomessa vain on noin 50 prosenttia, on se esimerkiksi Yhdysvalloissa selvästi yli 60 prosenttia. Samalla matalimman osaamistason palkkataso on Suomessa ja Ruotsissa selvästi korkeampi kuin Yhdysvalloissa. Heikolla osaamisella on siis pohjoismaisilla työmarkkinoilla vaikea työllistyä.

Onko koulutusjärjestelmä sitten onnistunut pitämään työvoiman osaamistason tarpeeksi korkeana, ettei matalapalkkaisten työpaikkojen puute johda korkeampaan työttömyysasteeseen? Ainakin PIAAC-testien perusteella etenkin Suomessa matalimman osaamistason osuus aikuisväestöstä on hyvin alhainen, 10 %, siinä missä se Yhdysvalloissa on 17 %. Heikot testitulokset ovat vielä erityisen harvinaisia nuorimmissa ikäluokissa. Näiden numeroiden valossa Suomessa on siis verrattain vähän työntekijöitä, joiden työllistymistä vaikeuttaa osaamisen puute.

Suomalaisten työntekijöiden korkea osaamistaso ei ole yllättävää, kun muistetaan menneiden vuosien PISA-menestys. Koulutusjärjestelmä on siis onnistunut tuottamaan työntekijöitä, joilla pitäisi olla avaimet menestyä suomalaisilla työmarkkinoilla. Samalla aikuiskoulutuksen tarjonta on kansainvälisesti katsottuna hyvällä tasolla ja periaatteessa tarjoaa siis mahdollisuudet osaamisen päivittämiseen myös vanhemmille työntekijöille.

Heikkenevä osaamistaso sopii huonosti Pohjoismaiseen työmarkkinamalliin

Koulutusjärjestelmän laatu ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Esimerkiksi Ruotsissa matalamman osaamistason osuus väestössä on noussut 1990-luvulta tähän päivään. Tämä selittyy vain osittain maahanmuutolla matalamman koulutustason maista. Ruotsalaiset PISA-tulokset viittaavat siihen, että koulutusjärjestelmän tuottamat tulokset ovat selvästi heikentyneet myös kantaväestön parissa. Myös Suomessa osaamistaso on PISAn mukaan laskenut.

Heikkenevä työvoiman osaamistaso sopii huonosti Pohjoismaissa omaksuttuun työmarkkinamalliin. Tähän voidaan reagoida joko työmarkkinoiden rakenteita muuttamalla tai satsaamalla osaamiseen. Ruotsissa on toistaiseksi valittu pääosin jälkimmäinen tie. On mielenkiintoista nähdä millaisiin tuloksiin se johtaa, ja millainen linja Suomessa valitaan.

Lähteet