ADAPT-ohjelman päätösseminaarissa kuultiin kiinnostavia ratkaisudialogeja sekä koettiin tieteen ja taiteen vuorovaikutusta

Sopeutuminen kestävän kasvun edellytyksenä (ADAPT) -tutkimusohjelman päätösseminaarissa 23.5. kuultiin tutkimustulosten kiteytyksiä, asiantuntijoiden näkemyksiä ratkaisudialogi -paneelikeskusteluissa ja päästiin todistamaan ainutlaatuista tieteen ja taiteen yhteen kietoutumista. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian muusikot toteuttivat seminaarissa vuorovaikutteisia esityksiä kestävästä tulevaisuudesta sekä tulkintoja hankkeiden tutkimustuloksista. STN-rahoitukselle keskeiset tutkimus- ja sidosryhmäyhteistyö sekä vuorovaikutus konkretisoituivat elävästi päätösseminaarissa koetuissa esityksissä.

Osallistuin seminaariin, sillä suoritin maisteriopintoihini sisältyvää harjoittelujaksoa strategisen tutkimuksen vastuualueella. Viimeisen vuoden ympäristötieteiden opiskelijana seminaarissa esiin tulleet näkemykset ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja sopeutumistarpeisiin eivät tulleet yllätyksenä. Erityisen mielenkiintoisia olivat keskustelut skenaariotyökaluista ja tutkimustulosten tulkinnat taiteen keinoin. Se voimakkuus, jolla taide-esitykset vaikuttivat tunteisiin, yllätti minut.  Mieleeni jäi erityisesti Resonance of change -esitys, jossa maailman nykytila ja ajankohtainen monikriisien aika levittäytyi seminaarisaliin aavemaisen uhkaavasti. Taiteilijoiden lausahdus “We must prepare and adapt to survive the changes in the future” jäi myös elävästi muistiin.

Pohdintaa ohjauskeinoista ja skenaariotyökaluista ratkaisudialogissa

Päätös aamupäivän ensimmäisessä ratkaisudialogissa keskusteltiin muun muassa maankäyttöä ohjaavasta politiikasta. Panelisteina olivat Janne Peljo (ilmastoasiantuntija, EK), Tiina Elo (kansanedustaja) ja Raisa Mäkipää (SOMPA-hanke). Panelistit pohtivat esimerkiksi sitä, miten pinta-alaperusteinen tukijärjestelmä ja tietyt muut rakenteet, mahdollistavat maanomistajille tukien saamisen sellaisiltakin pelloilta, joilla tuotetaan vain ympäristöhaittoja. Keskustelussa syvennyttiin myös näkökulmiin siitä, millaisia kestämätöntä maankäyttöä ylläpitävät rakenteet ovat ja miksi ne pitävät pintansa vuodesta toiseen kehittyneistä skenaariotyökaluista huolimatta.

SOMPA-tutkimuskonsortion johtaja Mäkipää selitti, että politiikkasuunnittelussa käytettävissä skenaariotyökaluissa maaperän hiilivarasto jätetään usein huomiotta.Tämä aiheuttaa vääristymiä tilannekuvaan, mikä puolestaan osaltaan vaikeuttaa päätöksentekoa. Paneelissa kuitenkin todettiin, että erilaisia tiekarttoja on tehty ja tahtotila on asetettu. Silti erityisesti maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä jokin seinä tulee usein vastaan tiedeperusteisien ohjauskeinojen toteuttamisessa.

Kansanedustaja Elo pohti jo paneelin alussa, miten tieto muuttuu toiminnaksi. ”Kyllä se on tavallaan tiedossa, mitä pitäisi tehdä turvepelloille ja metsille”, Elo totesi paneelissa.  Kokonaisvaltainen kestävyysmurros vaatii kuitenkin myös oikeudenmukaisuuden puntarointia niin globaalissa kuin paikallisessa mittakaavassa. Tutkitun tiedon kääntäminen politiikkatoimiksi ja hyväksyttäviksi ohjauskeinoiksi on se varsinainen haaste, kuten Elo kommentoi.

Ilmastoasiantuntija Peljo toi esiin pitkälle kehittyneiden teknologisten ratkaisujen ja kulttuuristen käytäntöjen ohjaamisen välisen haasteen. Hän totesi ilmastotavoitteisiin pääsemisen vaativan ohjausta yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, vaikka kulttuuristen ja toimintatapojen muutokset ovat vaikeampia ohjata. Päästökaupan tyyppistä hintaohjausta ei Peljon mukaan ole pystytty tai uskallettu toteuttaa kulttuurisia käytänteitä ohjaavien keinojen toteuttamiseksi.

Monikriisien taltuttaminen vaatii yhteistyötä

Toisessa ratkaisudialogissa Atte Harjanne (kansanedustaja), Minna Liimatainen (turvallisuus- ja valmiuspäällikkö, Helsingin kaupunki) ja Janne Hukkinen (WISE-hanke) totesivat, että monikriisien aikakaudella etenkin täsmällinen tilannekuva sekä ymmärrys syy-seuraussuhteista ovat ensisijaisen tärkeitä poliittisten päätösten tekijöille. Monikriisien, kuten ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun, seuraukset eivät vaikuta kirkastuneen perinteisen tieteen ja median välityksellä yhteiskunnassamme. Panelistien mielestä tämä konkretisoituu puheena siitä, kuinka pandemia on ohi, tai että Muonion kevättulvat olivat yllätys. Todellisuudessa tulvien yleistyminen, muutokset sademäärissä ja lisääntyneet pandemiat eivät ole tiedemaailmalle tai edes yliopisto-opiskelijalle kovin suuria yllätyksiä.

Todellisiin monikriiseihin, kuten luontokatoon, ilmastonmuutokseen tai globaaliin eriarvioisuuteen, ei ole yksittäisiä keinoja, joilla korjata tilannetta. Tarvitaan monialaista osaamista, laajamittaisia toimenpiteitä ja yhteistyötä sektorien läpi. ”Meillä on helppoja ja tehokkaita keinoja, valitse näistä toinen”, kuten SOMPA-hankkeen esityksessä todettiin.

WISE-hanke on edesauttanut päättäjien eläytymistä monikriiseihin toteuttamissaan politiikkapäämaja-harjoituksissa. Konsortiojohtaja Janne Hukkisen mukaan politiikkapäämajoissa vaaditaan kykyä kuvitella ja eläytyä tulevaisuuden haasteisiin. Näissä harjoituksissa päätöksentekijät tekevät skenaarioiden perusteella valintoja, joiden perusteella skenaario etenee ja päätetään jatkotoimista.

Skenaariotyökalujen täydennystä taiteen keinoin

Päätösseminaarin aikana pohdin paljon sitä, miten esimerkiksi politiikkapäämajoissa ja muissa vastaavissa tilanteissa taide voisi vahvistaa tieteen viestiä. Seminaarissa esiintyneiden taitelijoiden tulkinnat ADAPT-ohjelman hankkeiden datasta ja tutkimustuloksista vahvistivat tulosten tulkintaa ja täydensivät skenaarioita myös niiltä osin, mihin numerot ja graafit eivät perinteisesti taivu. Seminaarissa kuultiin esimerkiksi erilaisia dataskenaarioita kalakantojen romahtamisesta ja vesien tilasta pianolla tulkittuna. Musiikillinen tulkinta loi ainakin itsessäni voimakkaan tunteen siitä, että tilannekuva on otettava vakavasti ja tutkijoiden näkemyksiä täytyy kuunnella.

ADAPT-loppuseminaarissa toi mielestäni monipuolisesti esiin sitä, miten taide toimii tehokeinona ja vahvistaa tutkimustulosten kommunikointia esimerkiksi päättäjille. ADAPT-loppuseminaarissa soitettiin esimerkiksi kanteletta silmät sidottuna samalla, kun soitinta liikuteltiin kuin laivaa myrkyssä. Tämän visuaalisesti vaikuttavan esityksen kautta tuli elävästi esiin sen, mikä merkitys harjoittelulla on tilanteissa, joissa joutuu sokkona toimimaan arvaamattomassa ympäristössä.