Helsingin yliopiston Runeberg-salissa kokoonnuttiin maanantaina 1.10.2018 pohtimaan sitä, miten laadullinen tutkimus voi olla poliittisesti vaikuttavaa ja miten se voisi olla sitä nykyistäkin enemmän.

Seminaarin järjesti WeAll-hanke yhdessä strategisen tutkimuksen ohjelmajohtajien Olli Kankaan, Kaisa Korhonen-Kurjen ja Eveliina Saaren kanssa ja keskustelun pohjaksi oli valittu kolmen STN-ohjelman laadullinen tutkimus. Tutkimusten vaikuttavuutta analysoimassa oli neljä kommentaattoria: Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, Palkansaajien taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen, Valtioneuvoston kanslian tiedeasiantuntija Antti Pelkonen ja professori Juho Saari Suomen Akatemian yhteydessä toimivasta strategisen tutkimuksen neuvostosta ja Tampereen yliopistosta. Aiheen ympärille kertyikin monista eri suunnista tulevia ja avaavia näkökulmia aiheeseen.

Seminaaria veti Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelman ohjelmajohtaja Olli Kangas, joka avasi tilaisuuden pohtimalla poliitikkojen mahdollisesti heikentynyttä kiinnostusta laadullista tutkimusta kohtaan. Muutoksia siinä, ketä poliitikot kuuntelevat, on ollut nähtävissä, kun esimerkiksi ’’sosiologeja on korvattu taskulaskimilla’’. Tätä taustaa vasten esimerkkejä ajankohtaisesta ja laadukkaasta laadullisesta tutkimuksesta haettiin kolmen STN-hankkeen esityksessä, jotka edustivat erilaisia laadullisen tutkimuksen jäsentämistapoja. Eveliina Saari ja Sari Käpykangas SWiPE-hankkeesta kertoivat uutta palveluohjaavuutta havainnoineesta ja kategorisoineesta tapaustutkimuksestaan, Marjut Jyrkinen WeAll:sta esitteli korkeakoulutettujen maahanmuuttajanaisten työllistymistä koskevaa tutkimustaan ja lopuksi Maija Setälä PALO:sta tarkasteli kansalaisaloitetta normatiivisen demokratiateorian näkökulmasta.

Esitykset käsittelivät paitsi mielenkiintoisia ja ajankohtaisia yhteiskuntapolitiikkaan limittyviä tutkimusaiheita myös seminaarin teemaa seuraillen laadullisen tutkimuksen eri ulottuvuuksia. Tällaisina ulottuvuuksina tulivat esille muun muassa täsmähaastattelujen kyky päästä kiinni vasta muotoutumaisillaan oleviin ilmiöihin ja kvantitatiivisen tiedon katvealueisiin, etnografian mahdollistama tiivis ymmärrys, normatiivisen teoriapohjan soveltamisen edut tavoitteellisuuden kannalta sekä uusien käsitteiden luomisen kyky laadullisen tutkimuksen voimavarana. Näitä taasen oltiin hankkeissa konkretisoitu poliittiseksi vaikuttavuudeksi STN:n tavoitteita seuraillen monin tavoin: oltiin järjestetty ratkaisuriihiä, kirjoitettu policy briefejä ja saatu vietyä tutkimusta poliittisien prosessien kautta jopa lakimuutokseksi asti. Esityksien perusteella laadullinen tutkimus näyttäytyi eritoten moniulotteista ymmärtämistä mahdollistavana tapana tarkastella yhteiskuntapoliittista todellisuutta, joka ei toteudu aivan niin yksinkertaisesti kuin joskus saattaisi pelkkien tilastojen valossa luulla. Ymmärryksen kehkeytymisen myötä myös vaikuttavuutta onkin sitten helpompi lähteä tavoittelemaan.

Poliittisen vaikuttavuuden monet polut

Tutkimuksen poliittinen vaikuttavuus on vain osa laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta, jota STN rahoittamiltaan hankkeilta vaatii ja jonka toteutumista seurataan ja arvioidaan esimerkiksi STN-hankkeiden vaikuttavuuskertomuksissa. Silti jo poliittisenkin vaikuttavuuden moninaisuus oli seminaarissa käydyssä keskustelussa käsin kosketeltavan läsnä. Yhtäältä pohdittiin kattavasti sitä, että tutkijoilta vaaditaan paljon poliittisen dynamiikan ymmärrystä, jotta poliittista vaikuttavuutta voitaisiin saavuttaa. On esimerkiksi kyettävä tunnistamaan, mikä aihe on milloinkin poliittisesti ’’kuuma’’, on osattava reagoida nopeasti politiikan tapahtumiin ja julkiseen keskusteluun sekä on osattava jäsentää tutkimustuloksia kehityskohteina ja konkreettisina ehdotuksina. Yhtä hyvin vaikuttavaa voi olla myös uusien avausten tuottaminen poliittiseen keskusteluun tai vaihtoehtoisten politiikkavisioiden tarjoaminen. Polkuja on siis monia.

Myös laadulliselle tutkimukselle ominaiset painotukset nousivat esiin poliittista vaikuttavuutta koskevassa keskustelussa. Laadulliseen tutkimukseen liittyvänä ongelmana nähtiin esimerkiksi se, että laadullista tietoa voi olla vaikea tiivistää nasevasti, kansainväliset kriteerit puhuvat ainakin joillain tieteenaloilla enemmän määrällisen tutkimuksen puolesta ja kaikki laadulliset tutkimusasetelmat eivät välttämättä mahdollista sellaista yleistettävyyttä, jota poliittinen argumentaatio usein janoaa.

Kyseinen dynamiikka on monimutkainen ja myös osittain eriäviä mielipiteitä nousikin aihetta koskevassa keskustelussa esiin esimerkiksi sitä koskien, tarjoavatko toisaalta määrälliset tutkimusotteet liiankin yksinkertaistavaa informaatiota, joka on alttiimpaa ’’pullarusina’’- tai cherry picking -efektille, eli sille, että tilastoista poimitaan parhaat palat suhteuttamatta niitä laajempiin yhteiskunnallisiin konteksteihin tai muihin tutkimustuloksiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen käsitteli enemmän määrällisen tutkimuksen lähtökohdista tulevassa puheenvuorossaan kuitenkin myös sitä, kuinka määrällisen tutkimuksen menetelmillä, kuten rekisteritutkimuksilla, on selkeästi se hyvä puolensa, ettei niihin sisälly epävarmuutta datan totuudellisuudesta tai eksaktiudesta, joka esimerkiksi haastattelututkimuksissa on aina vääjäämättä osittain läsnä.

Laadullisen tutkimuksen yleisiä vahvuuksia tunnistettiin joka tapauksessa – ja suhteellisen yksimielisesti – niitäkin. Vahvuuksina piirtyivät muun muassa laadullisen tutkimuksen kyky osoittaa mekanismeja ja yhteiskunnallisia konteksteja, nostaa esiin toistaiseksi jäsentymättömiä signaaleja yhteiskunnalliseksi agendaksi sekä antaa ääni ihmisryhmille ja aiheille, jotka helposti jäisivät syystä tai toisesta marginaaliin. Laadullisella tutkimuksella on siis voimaa ottaa kantaa yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin luomalla sekä uusia avauksia että ratkaisuja. Vaikuttavuuden saavuttamisen kannalta on tärkeää kehittää tapoja esittää laadullista tietoa esimerkiksi visualisoimalla ja tiivistämällä.

(Myös) laadullista tutkimusta tarvitaan

Seminaarin lähtökohtana oli huoli laadullisen tutkimustiedon arvostuksen vähentymisestä poliittisessa päätöksenteossa. Huoli lienee monimutkaisille asioille tyypillisesti osittain perusteltua, osittain liioiteltua. Valtioneuvoston kanslian tiedeasiantuntija Antti Pelkonen esimerkiksi toi esille, kuinka VN TEAS:n tällä hetkellä käynnissä olevista tutkimusprojekteista noin kolmasosa on laadullisille tutkimusotteille perustuvia ja toisessakin kolmasosassa hyödynnetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Myös STN rahoittaa määrällistä ja laadullista tutkimusta ja näiden monitieteisiä yhdistelmiä.

Olennainen yhteen kokoava huomio laadullisen tutkimuksen poliittisen vaikuttavuuden teemasta on se, että jokaiseen tutkimukseen tai selontekoon – saati tutkimuksien menetelmällisiin nyansseihin – perehtymiseen ei poliitikoilla usein ole varsinaisesti aikaa, vaikka ne kiinnostaisivatkin, kuten Outi Alanko-Kahiluoto poliitikon perspektiivistä asiaa seminaarissa kommentoi. Yleisenä lääkkeenä ja poliitikkojen työtä helpottavina toimina toimivat kuitenkin esimerkiksi hyvin kirjoitetut policy briefit ja tutkijoiden uskallus toimia asiantuntijoina tutkimuksensa takana. Vaikka menetelmällistä keskustelua tarvitaan tieteessä tietysti aina, niin ainakin klassinen kahtiajako kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen juontuu nykyisin enemmän menetelmäopetuksesta kuin mistään muusta, kuten Juho Saari totesi.

Vastakkainasettelu lienee siis turhaa. Tärkeämpää poliittisen vaikuttavuuden kannalta on erilaisten tiedontarpeiden huomiointi, vuorovaikutuskumppaneiden tunnistaminen sekä kohti molempia tavoitteita toimiminen korkealaatuisen tieteen ja siitä viestimisen välinein.

Kirjoittaja:

Olli Tiikkainen on strategisen tutkimuksen vastuualueen harjoittelija.

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.