Kiertotalous on keskeinen keino siirtymässä ympäristön kantokyvyn rajoissa toimivaan talouteen.  Suomi pyrkii kiertotalouden edelläkävijäksi, vaikka luonnonvarojen käytön tilastot osoittavat, että Suomella on paljon kehitettävää verrattuna moneen EU-maahan. Strategisen tutkimuksen hankkeiden kiertotalousosaajat arvioivat Suomen uuden kiertotalousohjelman.

Tammikuussa 2021 julkaistu ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi pyrkii muuttamaan merkittävästi muun muassa luonnonvarojen käyttöä ja siihen perustuvaa taloutta. Tehtävä on laaja ja kauaskantoinen, ja siksi ohjelman valmistelijat tilasivat siitä erillisen riippumattoman arvioinnin. 

Arvioinnin toteutti yhteensä 22 eri tutkimuslaitoksia ja yliopistoja edustavaa asiantuntijaa. Strategisen tutkimuksen hankkeet ja ohjelmat olivat keskeisessä roolissa, kun lyhyessä ajassa piti koota ymmärrystä ehdotettujen toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista ja toteutuksen haasteista. Ohjelman ja sen toimenpiteiden luonteen vuoksi arviot ovat laadullisia ja ehdollisia.

Ohjelman yksi merkittävä kiertotalouspoliittinen askel on määrällisten tavoitteiden asettaminen. Tavoitteena on, että vuonna 2035 primääriraaka-aineiden kotimainen kulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Lisäksi ohjelmassa ehdotetaan, että resurssituottavuus ja materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistettaisiin vuoteen 2035 mennessä.

Määrällisten tavoitteiden asettaminen aiheutti jännitteitä ohjelman laadinnassa, ja maa- ja metsätalousministeriö jätti tätä tavoitetta koskevan eriävän mielipiteen. Arvioinnin johtopäätös oli, että määrällisten tavoitteiden asettaminen kiertotaloudelle on perusteltua politiikan suunnan ja muutoksen mittakaavan selkiyttämiseksi. Haasteellista on kuitenkin, ettei kiertotaloudelle ole olemassa yhtä yksiselitteisiä ja laajasti käytettyjä mittareita kuin esimerkiksi ilmastopolitiikalle. Tavoitteiden vaikutuksista ja niiden saavuttamisen edellytyksistä ei myöskään tehty skenaarioanalyyseja ohjelman valmistelun yhteydessä. Näihin kysymyksiin on syytä palata ohjelman toimeenpanon yhteydessä.

Toinen arvioinnin keskeinen huomio on, että ohjelma pyrkii tavoitteisiin korostamalla positiivisia kannusteita. Ohjelmassa on vähän toimenpiteitä, jotka suoraan pyrkisivät rajoittamaan kiertotalouden kannalta ongelmallista toimintaa tai hinnoittelemaan ulkoisvaikutuksia. Laajamittainen siirtyminen kiertotalouteen on kuitenkin sen mittaluokan murros, että sen toteutuminen todennäköisesti vaatii nykyisten, neitseellisten luonnonvarojen voimaperäiseen käyttöön perustuvien rakenteiden, osittaista purkamista. Tämä edellyttää sääntelyn muuttamista ja myös ’kepin’ käyttöä ’porkkanoiden’ rinnalla.

Kiertotalous on poliittisena kenttänä varsin uusi, ja strategisen tutkimuksen kiertotaloutta tarkastelevilla hankkeilla on edessään runsaasti tietoaukkoja ja kehittämistarpeita. Hankkeet tuottavat uusia tuloksia, jotka palvelevat ohjelman seurantaa ja toteutumisen arviointia tulevaisuudessa. Kiertotalouden strategisen ohjelman valmistelussa tehty yhteistyö on askelmerkki polulla, jolla strategisen tutkimuksen hankkeet voivat toimia suunnannäyttäjinä.

Arviointi julkaistaan sarjassa Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2021