Strateginen tutkimus on ilmiölähtöistä ja ongelmia ratkovaa tutkimusta, jota tehdään yhteiskehittämisen hengessä eli tiiviissä vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten sidosryhmien kanssa. Tutkimuksen tehtäväksi asetetut ongelmanratkaisuvaatimukset on otettu innolla vastaan. Strategisen tutkimuksen konsortioiden tutkijoilla on tarve päästä kertomaan päättäjille tutkimustuloksistaan, näkemyksistään ja niistä nousevista politiikkasuosituksista. Tältä osin strategiselle tutkimukselle asetetut tavoitteet tullaan varmasti saavuttamaan: tutkijat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan päättäjiin.

Yhteiskehittäminen on kuitenkin muutakin kuin vaikuttamista. Se on myös vaikuttumista. Vuorovaikutus on kahdensuuntaista, tutkijat kuulevat sidosryhmiään ja sidosryhmät tutkijoita. Vaikuttuminen on usein haastavampaa kuin vaikuttaminen. On helpompaa ja mukavampaa päästä kertomaan siitä, mitä ajattelee, toivoo ja haluaa, kuin kuulla sidosryhmiltä, miksi ne näkevät tutkimusilmiön ehkä toisella tavoin.

Vaikuttuminen kuitenkin kannattaa: kuulemalla sidosryhmiä tutkija pääsee sisemmälle tutkimusilmiöön eri näkökulmista ja kasvattaa täten omaa empiiristä ymmärrystään. Avoimin mielin tutustuminen tutkimusilmiöön saattaa korjata virheitä ja väärinymmärryksiä tutkijan omassa näkemyksessä. Kuuntelemalla vastakkaisia näkemyksiä tutkija oppii myös ilmiön hankauspisteistä ja pystyy muokkaamaan tutkimuksesta nousevia suosituksia paremmin toteuttamiskelpoisiksi.

Tutkimusilmiön neutraali ja monipuolinen tarkastelu parantaa tutkimuksen ongelmanratkaisukykyä. Neutraalit tutkimustulokset ovat tieteellisen analyysin lopputuloksia ja siten puolueettomia ja sovellettavissa käytäntöön – oli soveltajan poliittinen kanta mikä tahansa.

Neutraali, tiiviissä kaksisuuntaisen yhteiskehittämisen hengessä tuotettu tutkimus on myös yhteiskunnallisesti iskunkestävää. Se ei jää ideamalliksi yhteiskunnasta erillisenä enklaavina, vaan on kiinteä osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Sellainen tutkimus kilpailee vahvana tutkimusrahoituksesta hallitusten budjettilinjausten tiimellyksessä.

Yhteiskehittämisen kaksisuuntaisuus on arvo, jota tulee vaalia läpi koko tutkimusprosessin. Sen pitää olla mukana tutkimusta suunniteltaessa, tutkimuskysymyksiä asetettaessa, aineistoa kerättäessä ja analysoitaessa, tuloksista kerrottaessa ja niitä arvioitaessa.

Tutkijat raportoivat toimintaansa strategisen tutkimuksen neuvostolle vaikuttavuuskertomuksilla, joissa he arvioivat tutkimuksensa vaikuttavuutta. Tutkimuksen ongelmanratkaisukyvyn arvioinnissa on hyvä kuulla myös tiedon loppukäyttäjää. Mitä tiiviimpää tutkijan ja loppukäyttäjän vuorovaikutus - siis yhteiskehittäminen - on ollut, sitä yhdenmukaisempia tutkijan ja loppukäyttäjän käsitykset ovat myös tutkimuksen vaikuttavuudesta.

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.