Tutkimuksen vaikuttavuuden ajatellaan lisääntyvän, kun tutkijat ovat työnsä kaikissa vaiheissa tiiviisti yhteydessä muun yhteiskunnan kanssa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Entä millainen vuorovaikutus tavoittaa ja puhuttelee nuoria?

ALL-YOUTH -tutkimushanke saa rahoituksensa strategisen tutkimuksen neuvostolta, joka linjaa, että tutkimukseen otetaan alusta asti mukaan tiedon loppukäyttäjät ja yhteistyökumppanit. Rahoittajan mukaan tämä auttaa tutkijaa paremmin hahmottamaan millainen tieto ja tutkimus on hyödyllistä ja tärkeää.

Samalla kun tämä vuorovaikutusta koskeva linjaus sinänsä vaikuttaa suoraviivaiselta, tämän kunnianhimoinen toteuttaminen tarkoittaa sekä jatkuvaa vuoropuhelua tutkijoiden ja hankkeen yhteistyökumppaneiden kesken, että sen pohdintaa, keiden kanssa tätä vuoropuhelua oikeastaan tulisi käydä. Tämän blogitekstin tavoitteena on keskustella yhden esimerkin välityksellä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen rakentamisen vaiheista, tuloksista ja haasteista.

Entä jos nuoret viestisivät nuorille?

Yksi ryhmä, jota olemme pyrkineet pitämään mielessä vuorovaikutusta suunniteltaessa ovat tietenkin nuoret itse. Pyrkimys tavoittaa nuoria haastaa meidät jatkuvasti pohtimaan mikä hankkeessamme voisi olla se heitä puhutteleva näkökulma. Meille hankkeessa työskenteleville tämä on tarkoittanut myös oman asiantuntemuksen rajojen tunnustamista: vaikka meillä saattaisi olla jokin käsitys siitä, mikä toimii (tai ainakin mikä ei ainakaan toimi!), on tämän suunnittelu vienyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Jo hankkeen alkumetreillä ALL-YOUTHille aukesi mahdollisuus tehdä kaupallista yhteistyötä A-lehtien ja tätä kautta tubettaja Joona Hellmanin kanssa. Joonalla on Youtube-tilillään vähän yli 100 000 seuraajaa. Monet videoista, kuten videot, joissa hän arvostelee erilaisia herkkuja, ovat kevyitä ja viihteellisiä, mutta hän käsittelee myös vakavampia aiheita ja on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Euroopan neuvoston kanssa.

Yhteistyö antoi mahdollisuuden hyödyntää Joonan asiantuntemusta määritettäessä sitä, mikä puhuttelee nuoria ja miten puhutella nuoria. Joonan seuraajat taas tarjosivat meille valmiin yleisön jolle kertoa hankkeessa tehtävästä työstä. Meidän toiveenamme oli, että Joonan video tavoittaa useita nuoria, käsittelee hankkeen näkökulman kannalta tärkeää aihetta, ja tuo samalla helposti lähestyttävällä tavalla ALL-YOUTH-hanketta näkyväksi. Kysymys ei kutenkaan ollut vain siitä, minkä viestin me haluamme julki, vaan myös siitä, mikä sopi tubettajan omaan imagoon. Sama pätee myös yleisesti mediaan; harvoin haastateltava saa täysin päättää mikä näkökulma otetaan.

Kun lähdimme neuvottelemaan Joonan ja A-Lehtien kanssa ALL-YOUTH-hanketta koskevasta videosta, tarjosimme heille kolmea hankkeessa parhaillaan käynnissä olleeseen tutkimukseen perustunutta ideaa. Näistä Joona valitsi yhden, joka linkittyi käynnissä olleeseen yhteistyöhön Ihmisoikeusliiton kanssa.

Tutkimushanke mahdollistajana, välittäjänä ja neuvottelijana

Ihmisoikeusliitto järjesti vuonna 2017 syrjinnän ja häirinnän vastaisen STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjan. Syksyllä 2018 Ihmisoikeusliitto alkoi suunnitella tälle jatkokampanjaa, jossa uutena näkökulmana esiin tuotaisiin erityisesti nuorten kokemukset häirinnästä ja syrjinnästä julkisessa liikenteessä. Kampanjaa työstämään koottiin kymmenen nuoren aktiivin kampanjaryhmä. ALL-YOUTH oli mukana suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kun Joona Hellmann innostui kampanjatyöstä, oli ensimmäinen ajatuksemme, että loistavaa - näin saamme lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: video toisi näkyvyyttä sekä STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjan viestille että nuorten tekemälle tärkeälle taustatyölle tässä kampanjassa.  Samalla kun hengähdimme helpotuksesta yhteisen intressin löytymisen vuoksi – asettuminen saman pöydän ääreen konkreettisesti keskustelemaan yhteistyöstä kun oli ollut vähintäänkin jännittävää - löysimme edestämme muutamia uusia ja haastavia kysymyksiä.

Jotta video puhuttelisi nuoria oli meidän luotettava toteuttamista ja sisältöäkin koskevissa kysymyksissä vahvasti tubettajan asiantuntemukseen. Samalla videon aihe kiinnittyi toiseen yhteistyöprosessiin, jonka sisältö oli Ihmisoikeusliiton käsissä. Lisäksi kampanjatyöskentelyssä mukana olevat nuoret olivat sitoutuneet tietyillä periaatteilla mukaan kampanjatyöskentelyyn, ja meidän toimintaamme toimijoiden välissä sitoivat tutkimuseettiset periaatteet. Emme esimerkiksi voineet kertoa A-lehdille, kuka kampanjatyöhön oli osallistunut ja meidän oli mietittävä hyvin tarkkaan, miten nuorista voi keskustella videolla.  

Joonan tavattuamme esittelimme idean välittömästi Ihmisoikeusliitossa kampanjan parissa työskenteleville henkilöille. Heidän kauttaan idea videon tekemisestä esiteltiin myös nuorten kampanjaryhmälle. Joonan kanssa sovittiin, että videon tekeminen ja julkaisu ajoitettaisiin helmikuulle, jolle myös STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjan varsinainen kampanja-aika ajoittui.

Lopputuloksena vaikuttavaa vuorovaikutusta?

Joona Hellmanin ja ALL-YOUTHin yhteistyövideo “Puhutaan hetki siitä mikä EI ole ok.”  julkaistiin 14.2.2019, ystävänpäivänä, joka oli myös STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjan kampanjapäivä.

Meidän tavoitteidemme näkökulmasta video oli menestys. Muutaman viikon jälkeen katselukertoja oli yli 21 000 ja kommentteja myös rutkasti. Lisäksi video oli sisällöiltään ja toteutustavaltaan sellainen, jota tavoittelimme: videolla Joona ja kampanjaryhmän jäsen Julianna Brandt keskustelevat sensitiivisesti ja koskettavasti omista kokemuksistaan, ja käsittelevät myös laajemmin häirinnän ja syrjinnän tematiikkaa ja kampanjan tähän tarjoamia ratkaisuja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Joonalla tuntuu olevan vahva ja laaja katsojakunta, jotka varmasti herkästi katsovat lähes jokaisen uuden videon riippumatta sen sisällöstä. Joonan muista videoista, esimerkiksi ”Testissä seuraajien lempiherkut” on saanut 442 000 näyttökertaa ja ”Mitä en ymmärrä tytöissä” 136 000 näyttökertaa.

Tutkimuksen avoimuus on tärkeää ja tutkimuksesta viestimisen tulisi tapahtua kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Siksi voikin ajatella, että olemme näillä yhteistyöhankkeilla onnistuneet luomaan vuoropuhelua yhteiskunnan sekä tutkimukseen osallistujien, eli nuorten kanssa. Ihmisoikeusliiton kampanjassa nuoret pääsivät suunnittelemaan ja tekemään kampanjaa. Joonan video tavoitti paljon enemmän nuoria kuin yksikään tutkimusartikkelimme koskaan tulee saavuttamaan.

Yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen menevä työ kuitenkaan ei tule tyhjästä. Niin videoyhteistyö kuin kampanjassa mukana oleminen vaativat paljon miettimistä ja suunnittelua, monta sisäistä kokousta sekä erilaisia kokouksia ja yhteydenpitoa yhteistyökumppaneiden kanssa. Suunnittelijan työhön tämä toki sopii, mutta tutkijalla tämä on pois siitä, mitä rahoittajan mielestä tutkijan pitäisi ensisijaisesti tehdä, eli tutkimusta.

Ovatko nuoret tämän videon jälkeen yhtään sen enempää perillä tai yhtään sen kiinnostuneempia tutkimuksesta kuin ennenkään? Tekeekö vuorovaikutus tutkimuksesta oikeasti vaikuttavampaa? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, kun paine viestiä tutkimuksesta laajasti yhteiskunnassa jatkuvasti kasvaa. 

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.