Eriarvoisuus, toimeentuloturvan taso ja toimeentulon vaikeudet olivat vahvasti esillä kevään vaalikeskusteluissa. Yksien mielestä nämä ongelmat olivat polttavimmat yhteiskuntapoliittiset kysymykset ja niille vaadittiin tehtäväksi jotain. Toisten mielestä taas eriarvoistumiskehityksestä ei ollut empiiristä näyttöä. Siispä harjoitettu yhteiskuntapolitiikka oli heidän mielestään ollut oikeansuuntaista. Kolmannet puolestaan vetosivat siihen, että kansainvälisten vertailuiden mukaan eriarvoisuuteen ja toimeentuloon liittyvät vaikeudet ovat Suomessa pieniä. Liian pitkälle viedyn tulotasauksen katsottiin johtavan kannustinongelmiin.

Kansainväliset vaiko maan sisäiset vertailut?

Sopivasti valikoiden poliittiseen keskusteluun voidaan löytää erilaisia väitteitä tukevia tutkimustuloksia. Poliittisten ratkaisuiden ja niiden motivoimisen kannalta oleellista on, painotetaanko kansainvälisen vertailun tuloksia vaiko kansallista näkökulmaa. Edellinen kertoo useimmiten sen, että valtakunnassa kaikki on mallillaan. Jälkimmäisen kertoma ja poliittinen suositus ovat usein toiset.

Käytän esimerkkinä vertailevaa tutkimusta vuoden 2008 kansainvälisen talouskriisin vaikutuksista Euroopassa[i] sekä tasa-arvo-ohjelman[ii] hankkeiden tuloksia.

Kansainväliset vertailut antavat hyvä todistuksen

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi pärjää mainiosti. Vaikka 2008 alkaneen laman kurimus oli Suomessa syvä ja pitkäkestoinen, sen negatiiviset sosiaaliset vaikutukset jäivät kuitenkin merkittävästi pienemmäksi kuin Euroopassa keskimäärin. Jos katsotaan taloudellisten vaikeuksien laajuutta, vakavuutta ja kohtaantumista, Suomessa ongelmia on ollut selvästi muuta Eurooppaa vähemmän. Suurimmissa vaikeuksissa meillä ovat yksinhuoltajat, alimpiin tuloryhmiin kuuluvat, maahanmuuttajat, työttömät ja ennen muuta kaikki perusturvan varassa elävät. Mutta vertaileva tutkimus kertoo, että myös näiden ryhmien vaikeudet ovat Suomessa useimpiin muihin EU-maihin verrattuna pienet.

Pulma on vain siinä, että ihmiset elävät tässä ja nyt. Yleensä suomalaiset tekevät vertailuja oman maan muihin asukkaisiin – ei Suomen tilanteeseen 50 vuotta sitten tai Euroopan keskimäärään. Kansallinen tarkastelu eri ryhmien toimeentulosta puolestaan paljastaa, että valtakunta ei ole valmis, korjattavaa on, ja ovatpa eräät mittarit kehittyneet huonompaan suuntaan.   

Maan sisäiset vertailut kertovat oman tarinansa

Vaikka PISA-tulokset edelleenkin ovat hyvät, pisteet ovat laskeneet ja alueelliset erot ovat kasvaneet  laajentuneet[iii] . Vaikka sosiaalisen taustan merkitys sukupolvien välisessä tuloliikkuvuudessa on Suomessa muihin maihin verrattuna pieni, edelleen meilläkin lasten kouluttautuminen ja tulot ovat yhteydessä vanhempien sosiaaliluokkaan[iv]. Vaikka tuloerot ovat meillä kansanvälisesti katsottuna pienet, ne ovat olleet kasvussa[v]. Vaikka lapsiköyhyysluvut ovat Suomessa Euroopan pienimpien joukossa, lisääntynyt köyhyys ja eriarvoisuus näkyvät lasten arjessa. Vaikka suomalainen palvelujärjestelmä toimii pääsääntöisesti hyvin, erilaiset alueelliset erot ja palvelukäytännöt tuovat mutkia matkaan[vi]. Vaikka Suomi on monessa suhteessa tasa-arvoisimpia maita, toisiinsa lomittuneet sosiaaliset kategoriat – ikä, etnisyys, alueellisuus, sukupuoli ja muut erot rakentavat takamatkaa ja etuasemia yhteiskunnassa[vii]. Vaikka Suomessa kaikilla on oikeus päästä osalliseksi tiedosta ja kulttuurista – täysivaltainen osallisuus yhteiskuntaan – taide ja kulttuuri jäävät edelleenkin harvojen etuoikeudeksi.[viii]

Tasa-arvoinen yhteiskunta -hankkeiden tulokset osoittavat, että Suomi on monessa suhteessa erittäin laatuunkäypä maa. Ihmisten hyvinvointi ja tyytyväisyys elämäänsä on korkealla tasolla. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö parannettavaa olisi. Strategisen tutkimuksen hankkeet paikantavat ongelmia ja tarjoavat niihin tutkittuun tietoon perustuvia ratkaisuehdotuksia.

Sein ja Sollen: miten asiat ovat on ja miten niiden pitäisi olla?

Tasa-arvo -ohjelman puitteissa on ollut mielenkiintoista seurata tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon kohtaamista. Se mikä yhdelle on huutava vääryys, saattaa olla toiselle toivottava asioiden tila. Siksi tutkimukseen perustuvien ratkaisuehdotusten tarjoamisessa on hyvä pitää mielessä saksalaisen sosiologi Max Weberin [1864-1920] erottelu käsitteiden Sein ja Sollen välillä. Edellinen viittaa siihen, miten asiat ovat. Jälkimmäinen puolestaan siihen, miten niiden pitäisi olla. Sein kuuluu tieteen piiriin. Sollen taas on politiikan toimialaa. Sein perustuu (ainakin periaatteessa) faktoihin, ja Sollenin kauneus ja vastaukset taas ovat enemmän katsojan silmässä. Jako ei kuitenkaan ole aina näin selvä. Siitä hyvänä esimerkkinä on strategisen tutkimuksen hankkeista palkkansa saaneet tutkijat, jotka ovat siirtyneet tutkimuksesta politiikkaan – joku ministeriksi, joku ministerin erityisavustajaksi, joku kansanedustajan taustaryhmään. Ainakin tässä suhteessa strategisella tutkimuksella on jonkin asteista yhteiskunnallista vaikuttavuutta.        

Lähteet: