Suomen luonnonvarat tulevaisuudessa: kohtaavatko tarjonta, kysyntä ja hallinta? -seminaarissa 9.11.2018 esiintyivät STN-rahoittamat luonnonvara-alan tutkimushankkeet. Näiden esitysten pohjalta eri alojen tutkijat ja virkamiehet ja -naiset pohtivat Suomen luonnonvaratulevaisuutta ja mihin suuntaan Suomen luonnonvarapolitiikkaa ollaan rakentamassa. Avauspuheenvuorossaan asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen muistutti, että Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen tavoitteisiin ja Agenda 2030:een. Hänen mukaansa Suomen tulevaisuutta pohtiessa on merkittävää miettiä kestäviä ketjuja, suojella biodiversiteettiä ja estää sen katoamista sekä ehkäistä luonnonvarojen ylikulutusta. Lisäksi Suomen poliittisena intressinä olisi toki näyttää tietä biotalouden kärkimaana. Tämä vaatii Tiilikaisen mukaan tutkimustyötä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Luonnonvaroja on lähestytty yleensä euroamerikkalaisesta luonto-ihminen-jaottelusta lähtien. Tällöin luonto nähdään raaka-aineena tai resurssina, joka on hyödynnettävissä teknologioilla, hallittavissa laeilla ja säädöksillä sekä laskettavissa taloudellisilla kaavoilla. Luonnontieteellinen ja teknologinen tieto ovat olleet raaka-ainekeskustelujen keskiössä. Myös Suomen luonnonvaratulevaisuuden hahmotteluissa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi raaka-aineisiin, niiden uusiutuvaan tai uusiutumattomana luonteeseen, käyttöön ja esiintyvyyteen. Esimerkiksi ratkaisuja uusiutumattomien tai hitaasti uusiutuvien luonnonvarojen, kuten kuparin ja koboltin, käyttöön ja esiintyvyyteen, on etsitty pääasiassa teknologisilla ratkaisuilla.

Vaikka uusien teknologioiden kehittäminen keskittyy pääasiassa luonnontieteelliseen ja teknologiseen osaamiseen, nivoutuu kehitystyö aina inhimillisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi ihmisten tietotaitoon, koulutukseen, arvoihin ja politiikkaan. Esimerkiksi kierrättäminen ei ole pelkästään teknologisesti järjestettävissä oleva käytäntö vaan vaatii ihmisiltä tietynlaista toimintaa, asenteita ja arvoja. Myös Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori ja ohjelmajohtaja Mikael Hildén painotti, ettei innovaatio ei ole vain teollinen tuote vaan se nivoutuu osaksi muotoilua, liike-elämää ja palveluita. Pelkkä säännöstely tai rahoittaminen ei ole yksistään ratkaisu vaan kyse on aina myös yhteiskunnallisista kysymyksistä. Nämä ovat teemoja, joissa humanistisilla ja yhteiskuntatietelijöillä on asiantuntemusta ja osaamista, jolla voidaan alleviivata ihmisen kokonaisvaltaista olemista ja toimintaa, joka ei aina alistu tai sovellu hallinnan mekanismeihin.

Kansainväliset luonnonvarat ja muuttuva maailma

Business Finlandin edustaja Christopher Palmgren ja Winland-tutkimusprojektin ja konsortion johtaja Marko Keskinen alleviivasivat Suomen asemaa globaalissa taloudessa. Raaka-aineiden, kuten veden, ruoan ja energian tuotannon, kytkösten ja kauppasuhteiden ymmärtäminen maailmanlaajuisesti on oltava Suomen luonnonvaratalouden suunnittelun ja toiminnan keskiössä. Esimerkiksi Suomen energiakytkös Venäjään vaikuttaa Suomen kestävyyden ja turvallisuuden politiikkoihin.

Lisäksi Christopher Palmgren huomioi, että tulevaisuuden haasteet ovat erityisesti Afrikassa, jossa väestönkasvu ja potentiaalisesti kasvavat markkinat on otettava huomioon myös suomalaisessa elinkeinoelämässä. Palmgren totesi, että yhdensuuntainen viennin ajatus on ohi vaan on vaalittava molemminpuolista kumppanuutta. 

Keskeisenä kysymyksenä seminaarissa oli suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinojen mahdollisuus vastata muuttuviin olosuhteisiin. Viheliäiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos, maailmantalouden romahtaminen tai yllättävä öljyonnettomuus, jotka ihminen on luonut omalla toiminnallaan, vaativat suomalaisen yhteiskunnan valmistautumista ja mahdollisesti toimintatapojen ja rakenteiden muuttamista yhteiskuntarauhan, talouden sekä turvallisuuden takaamiseksi. Kriittiset yhteiskuntatietelijät ovat kysyneet, kuinka ihmisten yhteiskunnallinen asema tai luokka vaikuttavat siihen, kuinka he voivat vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon tai politiikkaan. Yhteiskuntatieteellinen keskustelu nostaa esiin siis yhteiskunnallisia eroja, joilla on väliä varautumisen prosesseissa.

Edellä mainitut kysymykset vaativat maailmanpoliittista, yhteiskunnallista ja sosiaalista sekä monitieteistä ymmärrystä ihmisistä ja yhteiskunnista. Yhtenä lähestymistapana on ollut uusien tasa-arvoisempien kumppanuuksien luominen (esim. CORE-projekti). Näissä prosesseissa korostuisivat yhteistyön vapaaehtoisuus ja ei-hierarkkinen luonne, ongelmalähtöinen edustuksellisuus, neuvottelu- ja konsensuspohjainen päätöksenteko ja yhteisesti ajetun tietopohjan muodostaminen. Sosiaalitieteissä on kuitenkin painotettu, että esimerkiksi tasa-arvo, ei ole itsestään selvä ideaali kaikkialla ja käsitys tasa-arvosta muotoutuu hyvin moninaisilla tavoilla. Lisäksi, erilaiset tiedon muodot sekoittuvat yhteistyöprosesseissa: tässä ei ole kyse vain erilaisista tieteenaloista vaan tiedosta, joka muotoutuu kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Kulttuurinen ja sosiaalinen ymmärrys kielestä ja käsitteistä on ensisijaista tutkimuksellisten havaintojen ja mahdollisten muutos- tai kehitysmahdollisuuksien ja -ehdotusten neuvotteluissa, esittelyssä ja kehittämisessä.

Kyse on arvovalinnoista

Kyse on kuitenkin arvovalinnoista, muistutti Mikael Hildén. Humanistisilla ja yhteiskunnallisilla tieteenaloilla ja näiden alojen tutkijoilla on tietoa ja taitoa ihmisten ja yhteiskuntien kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä niin, etteivät ihmiset redusoidu kuluttajiksi, irrallisiksi yksilöiksi yhteiskunnasta, riski- tai sidosryhmiksi.  Antropologiassa arvo on määritelty asioiksi, toimiksi ja käytännöiksi, jotka ovat ihmisille merkityksellisiä tai joita ihmiset tavoittelevat ja haluavat. Esimerkiksi trobriandilaiset lähtisellä Tyynivaltamerellä tavoittelevat useiden satojen kilometrien laajuuteen ulottuvilla vaihtoverkostoillaan mainetta ja kunniaa eivätkä ainoastaan taloudellista hyötyä. Nämä käytännöt ovat muotoutuneet historiallisesti suhteessa maailmankauppaan sekä alueellisiin kauppa-, sukulaisuus- ja poliittisiin verkostoihin. Vaikka ongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen käyttö tai kestävä kehitys, ovat globaaleja, niihin on etsittävä ratkaisuja niissä sosiaalisissa ja poliittisissa konteksteissa, joissa ne ilmenevät. Ratkaisut eivät voi olla ainoastaan teknokraattisia vaan ne liittyvät aina niihin prosesseihin, kuinka ihmiset arvottavat ja luovat merkityksiä. Näissä kysymyksissä humanistisilla ja yhteiskuntatieteillä olisi annettavaa.

Suomen luonnonvarat tulevaisuudessa -seminaarin ohjelma

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.