Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja tuleviin muutoksiin sopeutuminen vaativat laajoja toimenpiteitä nopealla aikataululla. Meidän on herättävä toiminnan välttämättömyyteen ja purettava niitä poliittisia ja mentaalisia esteitä, jotka rajoittavat toimintamahdollisuuksia. Näistä aiheista keskusteltiin perjantaina 8.2. Tiedekulmassa strategisen tutkimuksen keskustelusarjan Tiede kohtaa vaalit viimeisessä keskustelutilaisuudessa Ilmastonmuutos selviytymiskysymyksenä.

Harvalle tulee enää yllätyksenä, että ilmastonmuutoksen ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet tulisi aloittaa nyt. Samaan aikaan tulisi myös varautua ilmaston lämpenemisestä aiheutuviin ongelmiin. IPCC:n syksyllä ilmestyneessä raportissa luotiin uhkakuvia, joista voi tulla todellisuutta, jos emme reagoi riittävän nopeasti ja päättäväisesti. Raportti aiheutti paljon keskustelua, ja sen jälkeen myös Suomessa kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sopineet yhteisistä ilmastopolitiikan tavoitteista.

Tiedeyhteisön yhtenäisestä mielipiteestä ja monien tahojen jakamasta huolesta huolimatta ilmastonmuutoksen vastaiset toimet eivät ole vielä olleet riittäviä. Vaadittavat toimenpiteet ovat herättäneet myös äänekästä vastustusta tilanteen vakavuudesta huolimatta. Ilmastonmuutoksen ehkäisy vaatii elämäntapojemme radikaaliakin muuttamista, mikä tekee keskustelusta – ja näin ollen myös politiikasta – tunneperäistä. Perjantain keskustelussa tutkijat ja kansanedustajat peräänkuuluttivat kuitenkin keinoja yhteisen tahtotilan löytämiseksi. Tarvittavat toimet tulisi nähdä sijoituksena valoisampaan tulevaisuuteen ja muistaa, että uudistukset synnyttävät myös uusia mahdollisuuksia. Voisimme esimerkiksi puhua ekologisesta jälleenrakentamisesta, pitää planetaarisia rajoja politiikan reunaehtoina, uutena normaalina, ja siirtyä uhkakuvien lietsonnasta positiivisempaan ajatteluun ja kehystää ongelmat uudelleen.

Perjantaisessa keskustelussa nousi useita kertoja esille, kuinka ilmastokeskustelussa on turhankin paljon vastakkain asettelua. Kiistellään siitä, onko vastuu enemmän kuluttajilla vai päättäjillä, käytetäänkö vasemmistolaisia vai oikeistolaisia ohjauskeinoja, ja ketkä ovat ilmaston vihollisia ja ketkä ongelman ratkaisijoita. Puheenvuoroista kävi hyvin selväksi, että kaikkia keinoja tarvitaan. Ei ole yhtä keinoa, joka ratkaisisi kaikki ongelmat, ja yleensä eri vaihtoehtoja yhdistämällä voidaan saada aikaan parempia tuloksia. Ei tulisi myöskään ajatella, että vastuu on vain päättäjillä tai vain kuluttajilla. Vastuu on meillä kaikilla. Tarvitaan sekä poliittista ohjausta että kuluttajien tietoisempia valintoja, jotta voimme saavuttaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi asetetut kunnianhimoiset tavoitteet – ja selviytyä.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii vahvaa ilmastojohtajuutta. Globaalina ongelmana ilmastonmuutos edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja eriarvoisuuden huomioimista. Suomi voi ajaa Euroopan unionin seuraavana puheenjohtajana tiukempaa ilmastopolitiikkaa. Perjantaisessa keskustelussa nousi esille myös oikeudenmukaisuus, joka olisi hyvä sisällyttää ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Heikommassa asemassa olevien maiden tukeminen ja tiivis yhteistyö ovat avain asemassa globaalien tavoitteiden saavuttamisessa.

Sekä keskusteluun osallistuneet poliitikot että tutkijat korostivat asiantuntijoiden merkitystä ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa. Tutkijat kehittävät ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan. Näin ollen tutkijoiden ja päättäjien välistä yhteyttä pitäisi yhä entisestään vahvistaa, ja esimerkiksi asiantuntijapaneeleilla voisi olla nykyistä suurempi rooli päätösten valmistelussa. Tutkimustulokset tulisi ottaa entistä paremmin huomioon päätöksissä, eikä käyttää niitä vain silloin, kun ne tukevat omia poliittisia päämääriä. Ilmastonmuutos vaatii lukuisia vaikeita päätöksiä, sopeutumista ja saumatonta yhteistyötä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme nyt toimivia ratkaisuja, joilla voimme välttää ilmastokatastrofin ja tähdätä kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Keskustelu yhteiskunnallisista haasteista jatkui torstaina 14.2. Finlandia-talolla järjestetyssä Ratkaisuja tieteestä -vuosikonferenssissa. Ilmastonmuutokseen ja muihin haasteisiin paneutuneiden tutkijoiden, poliitikkojen ja virkamiesten puheenvuoroihin voi tutustua osoitteessa www.aka.fi/ratkaisujatieteesta. 

Tiede kohtaa vaalit – Ilmastonmuutos selviytymiskysymyksenä keskustelutilaisuus 8.2.2019

Strategisen tutkimuksen ohjelmanjohtajat järjestivät Helsingissä 30.1.–8.2.2019 neljä temaattista keskustelutilaisuutta, jotka käsittelivät vaalikevään 2019 teemoja tutkitun tiedon näkökulmasta. Jokaisessa tilaisuudessa oli keskustelemassa neljä aiheeseen perehtynyttä tutkijaa strategisen tutkimuksen hankkeista sekä neljä eri puolueiden kansanedustajaehdokasta, jotka ovat nostaneet kyseisen teeman omaan vaaliohjelmaansa.

Perjantaina 8.2. järjestetyssä tilaisuudessa aiheena oli ilmastonmuutos. Keskustelun teemoina oli, miten murros kohti hiilineutraaliutta voidaan saavuttaa, ja miten Suomi varautuu kohtaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia äkillisiä muutoksia taloudessa ja turvallisuudessa. Keskustelemassa olivat Helsingin yliopiston professorit Janne Hukkinen WISE-hankkeesta ja Veli-Pekka Tynkkynen Winland-hankkeesta, Tampereen yliopiston professori Pami Aalto EL-TRAN-hankkeesta ja VATTin johtava tutkija Marita Laukkanen BC-DC Energia -hankkeesta. Kansanedustajaehdokkaista paikalla olivat Emma Kari Vihreistä, Mai Kivelä Vasemmistoliitosta, Pilvi Torsti SDP:stä ja Keskustan Kimmo Tiilikainen. Keskustelua veti Hanna Säntti.

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.