Yksi suomalaisen koulujärjestelmän paradokseista on peruskoulun yhtenäiskoulumallin ja sen jälkeisen yhteisvalinnan valinnanvapauden välinen ristiriita. Siinä missä 9-vuotisen peruskoulun aikana ainakin periaatteessa pyritään takaamaan kaikille yhtenäinen perusopetus ja minimoimaan vääristä valinnoista aiheutuva vahinko, toisen asteen yhteisvalinnassa nuori on valintojensa kanssa yksin ja näillä valinnoilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Kyseessä ei ole mikään triviaali valintatilanne, joka tiivistyisi valintaan ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä. Jo lukioiden opetusohjelmat poikkeavat toisistaan merkittävillä tavoilla, puhumattakaan ammatillisen puolen lukuisista eri linjoista. Ei siis ihme, että toiselle asteelle siirtyminen huolettaa niin nuoria itseään kuin heidän vanhempiaan sekä koulutuksesta vastaavia viranomaisia. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vuonna 2013 noin 9 % peruskoulusta valmistuneista 9. luokkalaisista ei jatkanut välittömästi tutkintotavoitteista opiskelua.

Huoleen näyttää olevan myös syytä, sillä ilman toisen asteen koulutusta jääminen on korreloitunut negatiivisesti kaikenlaisen elämässä pärjäämisen kanssa. Selvin negatiivinen korrelaatio on työmarkkinatulemien kanssa. Hanna Virtanen (2016) on laskenut väitöskirjassaan, että vuosina 2000-2003 ainoastaan 40 % niistä koulunsa päättäneistä nuorista, joilla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa, oli työelämässä. Vastaava luku toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osalla vaihtelee 70-90 %:n välillä. Myös välivuosien aiheuttama toisen asteen tutkinnon suorittamisen viivästyminen on negatiivisesti yhteydessä työmarkkinatulemiin. Allan Seuri, Roope Uusitalo ja Hanna Virtanen (2018) osoittavat talouspoliittiselle arviointineuvostolle laatimassaan taustaraportissa, että ne nuoret, jotka ovat olleet peruskoulusta valmistuttuaan vuoden tai enemmän koulutuksen ulkopuolella ennen 18. ikävuotta ovat 30-vuotiaina n. 2 kuukautta vähemmän töissä ja ansaitsevat noin 5000 euroa vähemmän kuin suoraan peruskoulun jälkeen toiselle asteelle siirtyneet nuoret.

Vaille toisen asteen tutkintoa jäävät henkilöt poikkeavat luonnollisesti monin tavoin pitemmälle koulutetuista henkilöistä. Osa näistä eroista on sellaisia, joita ei voida havaita tutkijoiden käytössä olevissa aineistoissa. Tämän vuoksi yllä esitettyjä korrelaatioita ei voida tulkita vaille toisen asteen tutkintoa jäämisen vaikutuksiksi. Toisen asteen yhteisvalinta antaa kuitenkin joitakin mahdollisuuksia tutkia myös toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämisen kausaalivaikutuksia. Yhteisvalinnassa koulutusohjelmille, joissa on enemmän hakijoita kuin koulutuspaikkoja muodostuu peruskoulun arvosanoihin perustuva sisäänpääsyraja. Tämän rajan välittömässä läheisyydessä koulutusohjelmaan pääsy on kutakuinkin satunnaista ja näistä sisäänpääsyrajoista johtuen joka vuosi osaa pyrkijöistä jää juuri viimeisen hakukohteensa sisäänpääsyrajan alapuolelle. Näiden sisäänpääsyrajojen ympärillä toisen asteen koulutukseen pääsy on miltei satunnaista.

Hanna Virtasen (2016) tulosten mukaan ne peruskoulusta valmistuneen nuoret, jotka jäävät juuri sisäänpääsyrajan alapuolelle suorittavat toisen asteen tutkinnon 28-vuotiaaksi mennessä noin yhdeksän prosenttiyksikköä pienemmällä todennäköisyydellä kuin juuri sisäänpääsyrajan yläpuolelle päässeet nuoret. Lisäksi tällä tavoin satunnaisesti koulutuspaikkaa vaille jääneet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kokonaan koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella ja ansaitsevat vuositasolla vähemmän. Oma linja -konsortio julkaisee tänä kevään tutkimuksen, jossa tätä samaa asetelmaa käytetään toisen asteen koulutuksen ja rikollisuuden välisen yhteyden tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, syyllistyvätkö ne nuoret, jotka jäävät sisäänpääsyrajojen alapuolelle suuremmalla todennäköisyydellä rikoksiin välivuosien aikana ja pitkällä aikavälillä kuin ne nuoret, jotka onnistuvat ylittämään sisäänpääsyrajat heti ensimmäisenä peruskoulun jälkeisenä vuonna.

Kirjoittaja: tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen, Oma linja -konsortio

Lähteet:

Seuri, A., Uusitalo, R. ja Virtanen, H. (2018), Pitäisikö oppivelvollisuusikää nosta 18 vuoteen?, Taustaraportti, Talouspoliittinen arviointineuvosto

Virtanen, Hanna (2016), Essays on Post-Compulsory Education Attainment in Finland, Väitöskirja, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.