StopDia-hankkeessa kehitämme toimia, joiden avulla voimme jarruttaa kakkostyypin diabeteksen nopeaa lisääntymistä. On moneen kertaan osoitettu, että kakkostyypin diabetes, kuten monet muut krooniset sairaudet, on riskiryhmissäkin hyvin ehkäistävissä elintapoja muuttamalla: parantamalla ruokavalion laatua, lisäämällä liikuntaa ja alentamalla painoa. Miksi sairaus sitten lisääntyy kuin tulipalot kuumana kesänä? Miksi elintapamme suosivat sairauden puhkeamista?

Useimmat meistä ajattelevat itse päättävänsä siitä mitä tekevät tai tekemättä jättävät, olipa kyse syömisestä, päivittäisistä askelista tai unen määrästä. Kukas muu? Mutta jos aikeet ovat toteutumista paremmat, on helppoa löytää monia itsestä riippumattomia syitä väärään lopputulokseen. Mitä jos puuttuisimme myös näihin syihin?

Tietoisesti vai automaattiohjauksella?

Emme itse asiassa tee kovin monia tuhansista päivittäisistä pienistä valinnoistamme tietoisesti. Merkittävä osa käyttäytymisestä tapahtuu ’automaattiohjauksella’ ympäristön ärsykkeiden ohjailemana, ilman että tietoisesti harkitsemme toiminnan seurauksia. Tiedostamaton päätöksenteko on nopeaa ja jatkuvaa, ja tietoinen vastaavasti hidasta ja tarkoituksellista. Teemme siten, mikä on helpointa ja miten muutkin tekevät.  

Elämme ympäristössä, joka houkuttelee syömään yli tarpeen ja antaa mahdollisuuden fyysiseen passiivisuuteen. StopDia-hankkeessa tavoitteena on löytää terveydenhoidon toimintamalleja, jotka mm. auttavat riskiryhmien henkilöitä digitaalisten apuvälineiden avulla löytämään omat terveellisten elintapojen kulmakivensä ja vahvistamaan niitä. Toisaalta tutkimme miten elinympäristöä muokkaamalla voitaisiin tukea pieniä terveystekoja. Kenen intresseissä tällaiset muokkaukset olisivat? Mikä estää ja mikä edistää yhteiskunnan kehittymistä sellaiseksi, että automaattiohjaus suosisi terveyden edistämistä?

Tuupaten kohti terveyttä

Tuuppaaminen ei välttämättä kuullosta mukavalta? Tuuppaus (engl. “nudging”) on yksilön tiedostamattomaan päätöksentekoon vaikuttamista. Termiä käytetään erityisesti silloin kun tavoitteena on valitsijan hyöty. Markkinoinnissa tämän kaltainen vaikuttaminen on kuitenkin arkipäivää kaikenlaisten tuotteiden myynnin edistämiseksi. Tuuppaaminen toteutetaan fyysisen tai sosiaalisen valintaympäristön muutoksilla, jotka muuttavat ihmisten käyttäytymistä ennakoitavalla tavalla, kuitenkaan rajoittamatta valinnanvapautta.

Elämme monille houkutuksille alttiina, ja useimpien työaika on fyysisesti varsin passiivista.  Pienten ”terveystönäisyjen” avulla olisi mahdollista muuttaa tätä toimintakulttuuria. Portaiden käytön ja venyttelytaukojen muuttuminen rutiiniksi ei kuullosta suurelta asialta, mutta elämän mittaisella matkalla sillä olisi merkitystä. Hedelmien ja kasvisten asettelu välipalatarjonnassa makeiden leivonnaisten edelle helpottaisi niiden napostelua. StopDia- hankkeessa olemme kehittäneet työpaikkoja varten ”tuuppauspakin” työympäristön vihjeympäristön muokkaamiseksi terveyttä edistävämmäksi.

Terveyden edistäminen on yhteiskunnan yhteinen etu. Eri toimijoiden saaminen mukaan tuuppaustalkoisiin pienten hyvien valintojen muuttamiseksi normiksi vähentäisi terveydenhuollon paineita. Se olisi demokraattista, ja myös vapauttaisi resursseja niiden sairauksien hoitoon, joihin elintavoista riippumatta voimme sairastua.

Kirjoittaja:

Kaisa Poutanen on tutkimusprofessori Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä. Hänen tutkimuksensa tavoitteena on kestävä, terveyttä edistävä ruokatuotanto, ja hän vetää VTT:n Elintarviketalous 4.0- tutkimuskokonaisuutta. Hän on myös yksi StopDia-hankkeen vastuututkijoista.

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.