Kaisa Korhonen-Kurki valittu ohjelmajohtajaksi
Dosentti Kaisa Korhonen-Kurki Helsingin yliopistosta on valittu uudeksi ohjelmajohtajaksi Strategisen tutkimuksen neuvoston STN:n kolmeen uuteen ohjelmaan. Hän tukee kolmen uuden ohjelman hankkeiden toimintaa. Uudet ohjelmat ovat Muuttuvat hallinnan tavat ja aktiivinen kansalaisuus, Sopeutuminen kestävän kasvun edellytyksenä sekä Kestävän kasvun avaimet.
Ohjelmajohtaja toimii ohjelmien koordinaattorina ja edistää ohjelmien välistä yhteistyötä. Hän edustaa ohjelmia ja integroi ohjelmien hankkeita yhdeksi ohjelmalliseksi kokonaisuudeksi. Hän vastaa ohjelmien yhteisestä toiminnasta sekä ohjelmien vuorovaikutuksen kehittämisestä yhdessä strategisen tutkimuksen yksikön STY:n kanssa. Ohjelmajohtaja raportoi STN:lle.
”Ajattelin, että tämä sopisi minulle kuin nappi silmään, sillä valitut aiheet ovat mielenkiintoisia ja omaa osaamistani vastaavia”, kertoo Korhonen-Kurki päätöksestään hakea tehtävää. Hän on koulutukseltaan sekä luonnontieteilijä että yhteiskuntatieteilijä. Hän on väitellyt ympäristöpolitiikasta ja on sen dosentti Helsingin yliopistossa. Varsinaisena leipätyönään Korhonen-Kurki on ollut kymmenisen vuotta tutkimuskoordinaattorina ja viimeiset kolme vuotta rakentamassa Suomen ensimmäistä kestävyystieteiden keskusta (Helsinki Institute of Sustainability Science). Keskus aloittaa toimintansa nyt vuoden alussa ja hänellä on mahdollisuus tehdä muutakin.
STN:n ohjelmajohtajat ovat aina osa-aikaisia. Korhonen-Kurki tekee 60 prosenttia työajastaan ohjelmajohtajan työtä, ja 40 prosenttia hän on keskuksessa tekemässä tutkimusta, opettamassa ja ohjaamassa opiskelijoita.
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus jo tuttua
Ohjelmien vuorovaikutus sidosryhmien kanssa on ohjelmajohtajan keskeisimpiä tehtäviä. Korhonen-Kurjella on siitä jo kokemusta, ja hän kertoo yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistämisen olleen hänen kiinnostuksen kohteensa jo pitkään. Hän on ollut mukana perustamassa ympäristötiedon foorumia, joka on tutkimuksen ja päätöksenteon välittäjäorganisaatio. Hän on myös Suomen edustajana yhdessä presidentti Tarja Halosen kanssa globaalin Sustainable Development Networkin pohjoismaisessa johtajaneuvostossa (SDSN). Verkoston tehtävä on edistää tutkimustiedon käyttöä kestävän kehityksen edistämiseksi. Lisäksi monet ministeriöiden asiantuntijat ovat jo valmiiksi tuttuja.
Korhonen-Kurki näkee vuorovaikutuksen monitasoisena: ”Se riippuu paljon siitä, mikä on tutkimuksen tavoite. Vuorovaikutuksella voi olla eri tasoja. Lähdetään tiedonyhteistuotannosta ja tehdään sidosryhmien kanssa yhteistyötä tutkimuskysymyksen määrittelystä alkaen. Akateemisen maailman ulkopuoliset osallistuvat tutkimuksen eri vaiheissa. Tutkimustulos hyödyttää niin tieteellisen kysymyksen ratkaisua kuin käytännön ongelmaa.”
”Olen itse hyvin kiinnostunut tiedonyhteistuotannosta, mutta tällainen toimintatapa ei välttämättä aina ole tarkoituksenmukainen eikä ehkä mahdollistakaan”. Korhonen-Kurjen mielestä on tärkeätä, että hankkeissa mukana olevat tutkijat löytävät oman roolinsa ja oman tapansa osallistua tutkimuksen eri vaiheissa. Hänen mielestään nyt aloittaneissa ohjelmissa keskitytään johonkin tiettyyn ongelmaan ja niillä on myös selkeät sidosryhmät.
Tieteenalojen välinen yhteistyö heti käyntiin
Korhonen-Kurki aikoo ensimmäiseksi paneutua tutkimus- ja vuorovaikutussuunnitelmiin. Lisäksi hän haluaa tavata kaikki konsortiojohtajat ja kuulla kaikkien konsortioihin osallistuvien toiveita. Hän on jo osallistunut ohjelmien avausseminaariin ja tutustunut siellä moniin tutkijoihin. Sitten laaditaan yhdessä toimintasuunnitelma. Häntä myös kiinnostaisi koostaa käsikirja hankkeissa käytettävistä ja hyviksi havaituista tiedonyhteistuotantomenetelmistä sekä aloittaa menetelmätyöpaja niihin liittyen.
Erityisen haastavana Korhonen-Kurki kokee suuren määrän konsortioita. Niitä on 11 ja lisää tulee Kestävän kasvun avaimet -ohjelman täydentävästä hausta.
”Olen varma, että yhteisiä läpileikkaavia teemoja löytyy, joten se ei ole ongelma. Mutta näin suuri porukka luo haasteita. Minulla on kokemusta tieteidenvälisten hankkeiden ongelmien ratkomisesta ja yhteistyöstä. STN-hankkeisiin lienee valikoitunut henkilöitä, joilla on kokemusta tieteidenvälisestä yhteistyöstä. Jo yhteisiä hakemuksia tehdessään uskoisin tutkijoiden löytäneen yhteisen kielen tai ainakin aloittaneen oppimisprosessin toisen tieteenalan ymmärtämisessä.”
”Minusta on tosi hienoa, että STN rahoittaa tällaisia tutkimuksia. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun pääsen mukaan tähän työhön. Tämä rahoitusmuoto on hyvin tervetullut suomalaiselle tutkimuskentälle.”
Teksti: Leena Vähäkylä
Kuva: Marjo Aaltomaa
