Akatemiahankeuudistus etenee: yhteenveto kyselyn tuloksista valmistunut

Suomen Akatemia toteutti helmikuussa 2026 kyselyn, jonka avulla kartoitettiin sidosryhmien näkemyksiä akatemiahankehaun tavoitteista. Vastauksia hyödynnetään akatemiahankehaun uudistuksessa. Akatemiahankkeen nykyistä tavoitetta pidettiin vastauksissa edelleen ajankohtaisena ja tarkoituksenmukaisena. Hankkeiden nykyistä kestoa ja rahoitusta pidettiin pääosin sopivina, tosin haun tavoitteiden ja käytettävissä olevan rahoituksen välillä nähtiin myös epäsuhtaa. Tutkimusryhmiin halutaan edelleen rekrytoida sekä tutkijatohtoreita että väitöskirjatutkijoita. Akatemia jatkaa akatemiahankehaun uudistustyön valmistelua ja tiedottaa muutoksista ja niiden aikatauluista kesäkuussa.

Akatemiahankehaun uudistamisen tavoitteena on varmistaa, että haun tavoite on ajanmukainen ja että Akatemia pystyy tunnistamaan ja rahoittamaan haun tavoitteisiin parhaiten vastaavat hakemukset. Uudistamisen tueksi toteutettuun kyselyyn saatiin 537 kappaletta vastauksia tutkijoilta, suorituspaikkojen edustajilta ja muilta sidosryhmiltä.

Olemme Akatemiassa analysoineet saamamme vastaukset ja hyödynnämme tietoja uudistaessamme akatemiahankehakua. Suuret kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille!

Yhteenveto kyselyn vastauksista

Vastaajista lähes kaikki olivat akatemiahankkeen vastuulliselta johtajalta edellytettävällä tutkijatasolla. Vastaajista 62 prosenttia oli professorin, apulaisprofessorin tai tutkimusjohtajan tasoisia tutkijoita ja 28 prosenttia ilmoitti olevansa yliopistotutkija tai erikoistutkija. 44 prosenttia vastaajista oli hakenut akatemiahanketta ja saanut rahoituksen, neljäsosa oli hakenut, mutta ei ollut koskaan saanut akatemiahankerahoitusta. Viidesosa aikoi hakea rahoitusta seuraavassa haussa. Kymmenesosa vastaajista ei ollut koskaan hakenut akatemiahankerahoitusta.

Akatemiahankkeen tavoite

Valtaosa vastaajista (71 prosenttia) piti akatemiahankkeen nykyistä tavoitetta toimivana, mutta yli puolet (58 prosenttia) oli kuitenkin sitä mieltä, että tieteellisen rohkeuden ja riskinoton tulisi painottua tavoitteessa nykyistä voimakkaammin. Lähes puolet (47 prosenttia) katsoi, että tieteen uudistumista voisi korostaa aiempaa vahvemmin.

Akatemiahankehaun tärkeimpinä tavoitteina pidettiin kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen tukemista, tieteellisesti vaikuttavan tutkimuksen tukemista ja uutuusarvoltaan korkean tieteellisen tutkimuksen, tieteellisten läpimurtojen ja tieteen monimuotoisuuden tukemista.

Muutostarpeitakin tunnistettiin. Akatemiahankehaussa myönnettävän rahoituksen tason nähtiin olevan epäsuhdassa tavoitteisiin nähden, etenkin biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen aloilla. Haun tavoitteita kuvaavia käsitteitä, kuten riskinotto, rohkeus ja tieteen uudistuminen, pidettiin osittain epäselvinä tai ongelmallisina. Esimerkiksi riskinotto tavoitteena nähtiin kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilla sopimattomana alan tutkimukselle, ja toisaalta biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen aloilla epärealistisena ja kalliina suhteessa rahoitukseen. Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen aloilla riskinotto nähtiin tietyin ehdoin hyvänä tavoitteena.

Vastaajat kokivat kansainvälisen yhteistyön hyödylliseksi, mutta heidän mukaansa sen ei tulisi olla pakotettu osa kaikkia hankkeita. Pitkäjänteisen perustutkimuksen turvaaminen akatemiahankehaun kautta nähtiin tärkeäksi kaikilla aloilla.

Akatemiahankkeen toteutus

Kyselyssä vastaajilta kysyttiin myös näkemyksiä akatemiahankkeen kestosta ja rahoituksen määrästä sekä sopivasta tutkimusryhmän rakenteesta. Noin puolet vastaajista piti nykyistä rahoitustasoa sopivana, mutta lähes yhtä moni (44 prosenttia) liian pienenä. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista ei nostaisi yksittäisen hankkeen saamaa rahoitusta, jos se tarkoittaisi nykyisen myöntöprosentin pienentymistä. Suurin osa vastaajista piti hankkeen nykyistä nelivuotista rahoituskautta sopivana. Tutkimusryhmiin toivotaan voitavan rekrytoida sekä väitöskirjatutkijoita että jo väitelleitä tutkijoita.

Alla olevassa kuvassa on esitetty vastausten jakauma siitä, millainen tutkimusryhmän koko ja rakenne akatemiahankkeessa olisi paras.

Alakohtaisesti erityisesti biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen sekä luonnontieteiden ja tekniikan aloilla nähtiin tarvetta nykyistä suuremmillekin budjeteille erityisesti kokeellisessa tutkimuksessa. Vastaajat katsoivat myös, että hankkeen koko ja rakenne tulisi jättää hankkeen ja alan ehdoilla määriteltäviksi. Vastauksissa huomioitiin, että yleiskustannusten vaihtelun vuoksi tutkimukseen käytettävässä rahoituksessa on suorituspaikkakohtaisia eroja. Hankkeen vastuullisen johtajan palkan sisällyttämistä hankkeiden budjettiin ei pääosin nähty tarpeelliseksi. Lähinnä asia nousi esille sellaisten tutkijoiden piirissä, joilla ei ole vakinaista työpaikkaa. He kokivat vastauksissaan tärkeäksi, että vastuullisella johtajalla olisi todellista aikaa tutkimukseen ja hankkeen johtamiseen.

Hakemusten arviointimenetelmät ja -kriteerit

Vastaajista 58 prosenttia piti parhaana arviointimenetelmänä nykyisen kaltaista paneeliarviointia. Neljäsosa vastaajista piti parhaana kansainvälisten asiantuntijoiden laatimia yksittäisiä arviointilausuntoja. Jonkin verran ehdotettiin myös muita arviointimenetelmiä, kuten kaksivaiheista hakua, yksittäisten lausuntojen ja paneelin hybridimallia ja hakijan mahdollisuutta vastata arvioihin (ns. rebuttal). Arvioinnin parantamisen keinoksi esitettiin arvioijien asiantuntemuksen vahvistamista, ja ehdotettiinpa myös arvontaa kynnyskriteerit täyttävien hakijoiden kesken rahoitettavien hankkeiden löytämiseksi.

Arviointikriteereistä tärkeimpänä pidettiin hakemuksen tieteellistä laatua, uutuusarvoa ja innovatiivisuutta, toiseksi tärkeimpänä tutkimussuunnitelman toteuttamiskelpoisuutta, kolmanneksi tärkeimpänä osaamista ja henkilöresursseja ja vähiten tärkeänä huomioita hankkeen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja vaikuttavuudesta. Osa vastaajista toivoi hakijan aiempien meriittien ja tutkimusryhmän näyttöjen vahvempaa huomiointia. Lisäksi koettiin, että nykyisin samaan arviointikriteeriin niputetut tieteellinen laatu, innovatiivisuus ja uutuusarvo tulisi erotella omiksi kriteereikseen. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi nähtiin ongelmallisena ja spekulatiivisena.

Hakemusten arviointiprosessista nostettiin esiin huomioita, joiden mukaan aidosti rohkeiden hankkeiden koettiin pärjäävän arvioinnissa heikommin. Osa vastaajista koki, ettei arvioijien asiantuntemus aina riitä tunnistamaan innovatiivisuutta, osa puolestaan kritisoi liiallisia vaatimuksia alustavista tuloksista ja osa vastaajista koki teoreettisen ja käsitteellisen työn arvioinnin ongelmalliseksi. Monitieteisten hakemusten arvioinnissa myös nähtiin kehitettävää.

Työ jatkuu

Akatemiahankehakua koskevien uudistusten on tarkoitus tulla voimaan porrastetusti vuosien 2027 ja 2028 talvihauissa. Tiedotamme tarkemmin muutoksista ja niiden aikatauluista Akatemian viestintäkanavilla kesäkuussa.