Onko Kalevala väärennös? Missä kulkee perusteellisen taustatyön ja kopioimisen raja? Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan Kirjalliset väärennökset on helposti lähestyttävä johdanto kirjallisen väärentämisen maailmaan. Plagioinnin, intertekstuaalisuuden ja inspiraation ottamisen väliset erot ovat olleet viime aikoina tapetilla, ja yksi teoksen tärkeimmistä teemoista onkin näiden kolmen aiheen välisen rajan hahmottaminen. Monessa välissä selvennetäänkin, että väärentämistapauksia käsitellään aina yksittäisinä, eikä aiheesta ole yhteisiä sääntöjä. 

Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa jokaisessa esitellään muutama erilainen kirjallisen väärentämisen tapaus. Nyqvist ja Oja ovat luokitelleet myös väärentämisen kolmeen eri lajiin: varsinaiseen väärentämiseen, plagiointiin ja identiteettihuijauksiin. Erilaisten kirjallisuushistorian esimerkkien kautta aihetta käsitellään monipuolisesti. Esimerkeiksi on valittu kiinnostavia ja hauskojakin tapahtumia: kertomus väärentämisen ilmenemisestä Mauri Sariolan ja Tuula Sariolan elämässä on melkein absurdi. Identiteettihuijaus ei ole kirjallisen väärentämisen muodoista yleisin, mutta kyseinen suomalaisia kirjallisuuspiirejä kohahduttanut tapaus on kiinnostava esimerkki väärentämiseen johtavien syiden moninaisuudesta. Myös muissa kirjassa käsitellyissä esimerkkitapauksissa pohditaan väärentämiseen johtaneita syitä, mikä on kiinnostavaa ja herättelee myös lukijaa pohtimaan tapauksia etiikan kannalta. 

Teoksen kiinnostavimmiksi osioiksi nousivat ns. plagionnin teknistä tutkintaa käsittelevät osat sekä luku, jossa Nyqvist ja Osa vertaavat Kalevalan väärentämiskohua Skotlannin – väärennökseksi paljastuneeseen – kansalliseepokseen. Luku ruotsalaisen Fabian Kastnerin Oneirinesta, teoksesta jonka jokainen sana on lainaus toisesta kirjasta, tuo väärentämisen pohtimisen jopa filosofiselle tasolle. Tekijyyden ja toisaalta myös alkuperäisyyden määrittäminen on yhä vaikeampaa nykypäivänä, jolloin lähdemateriaalia löytyy kaikkialta.  

Nyqvistin ja Ojan valitsemat esimerkit edustavat laajasti koko kirjallisuuden kenttää: jokaiselle kirjallisuuden ja kulttuurin harrastajalle löytyy jotakin. Ilahduttavaa on myös se, ettei alan termejä tarvitse tuntea – ja toisaalta ne termit, joita on ollut pakko käyttää, on selitetty. Yksi teoksen parhaimmista piirteistä on sen helppolukuisuus ja tarinoiden mukaansatempaavuus. Paikoittain teos ei edes tuntunut tietokirjalta!

Paikoittain tekstin sekaan lisätyt kuvat saavat teoksen kuitenkin tuntumaan vähemmän laadukkaalta kuin se todellisuudessa onkaan. Kuvat eivät tuo tekstiin lisäarvoa, vaan jäävät irrallisiksi ja lukukokemuksen keskeyttäviksi nippelitiedoiksi.

Kokonaisuudessaan Kirjalliset väärennökset on kattava teos aiheesta, joka on kuitenkin suhteellisen kapea. Nyqvist ja Oja onnistuvat pitämään lukijan kiinnostuneena läpi kirjan, mikä ei tietokirjojen saralla ole itsestäänselvää. Tietoteokseksi kirja onkin hyvin helppolukuinen ja jopa koukuttava. Teoksen kieli on tavallista, mutta hyvää (ovathan kirjoittajat suomen kielen ammattilaisia) ja siksi kirjaa on miellyttävää lukea. Vaikka teos onkin tietokirjaksi hyvin kertomuksellinen, faktatiedosta ei ole tingitty.

Kirjallisten väärennöksien moraaliin liittyvät ongelmat nousevat kiinnostavaksi kysymykseksi, jota voisi pohtia enemmänkin. Onneksi laajasta lähdeluettelosta löytyy varmasti lisää luettavaa!

Iiris Vaahtojärvi, Kulosaaren yhteiskoulun lukio