Nils Erik Villstrandin ja Petri Karosen toimittama teos Kulkemattomat polut. Mahdollinen Suomen historia (Gaudeamus, 2017) tarjoaa lukijalle maamme historian kulkuun liittyviä vaihtoehtoskenaarioita. Tämä 285-sivuinen teos kattaa 600 vuoden pituisen ajanjakson, johon liittyen seitsemän historioitsijaa tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja tapahtumien kululle perehtyen kuhunkin tasavuoteen pohtien samalla ajanjakson merkittävien toimijoiden vaihtoehtoja ja valintoja.

Rakenteeltaan teos ei eroa tavanomaisesta tietokirjasta: kirja on jaettu seitsemään lukuun, joiden lisäksi alussa on kattava esipuhe ja lopussa perusteellinen lähdeluettelo ja henkilöhakemisto. Tekstin tyylissä on kuitenkin huomattavia eroja lukujen välillä, mikä johtuu siitä, että kirjaa on toimittajien lisäksi kirjoittanut viisi muuta aiheeseen perehtynyttä henkilöä: Pertti Haapala, Sari Katajala-Peltomaa, Ulla Koskinen, Pirjo Markkola ja Marjaana Niemi.

Johdanto toimii lukijalle tehokkaana tietopakettina, joka pyrkii takaamaan sen, että lukija ymmärtää kirjan taustalla piilevät kysymykset. Vaikka johdanto tuntuukin raskaalta aloitukselta teokselle, onnistuu se selittämään teoksen tavoitteet. Teoksen julkaisuajankohta on aiheen kannalta merkittävä, ja auttaa ymmärtämään sen tavoitetta ja esimerkiksi rakenteellisia valintoja: Suomen 100-vuotisjuhlavuotena julkaistun teoksen poikkileikkaukset ovat sijoittuneet sadan vuoden välein vuodesta 1417 vuoteen 2017 asti.

Visuaalisella aspektilla ei ole huomattavaa merkitystä teoksen kannalta. Kansikuva tiivistää monet teoksen sisällön kannalta tärkeät ja laajemmin käsitellyt aiheet, kuten Martti Lutherin reformaation ja Kalevalan kuvituksen, mutta muuten kuvat jäävät selvästikin taka-alalle. Perusteellisempi visuaaliseen ilmeeseen keskittyminen tekisi teoksesta entistä mielenkiintoisemman, sillä kuvat keventäisivät paikoittain hyvin raskasta tekstiä. Teoksen tavoite toteutuu kuitenkin kuvituksen vähäisyydestä huolimatta.

Historiaa käsittelevänä tietokirjana teos on melko tavanomainen, sillä nykypäivän kirjallisuudelle on tyypillistä esittää vaihtoehtoskenaarioita historian kulusta. Teoksen lähestymistapa on kuitenkin hieman erilainen: jo johdannossa todetaan, ettei kirjan tavoitteena ole keskittyä esimerkiksi sotien tai poliittisten tapahtumien mahdollisiin vaihtoehtoisiin tapahtumaketjuihin. Tämän vuoksi teos ei anna lukijalle kovin laaja-alaista näkemystä mahdollisista Suomen historian kannalta mullistavista vaihtoehdoista. Sen sijaan teoksessa keskitytäänkin eri aikojen suomalaisten mahdollisuuksiin ja valintoihin, minkä vuoksi käsitellyt aiheet saattavat vaikuttaa paikoittain hyvin pikkutarkoilta tai jopa triviaaleilta.

Jo kirjan johdannossa huomautetaan, että eri historioitsijoiden kirjoittamissa luvuissa myös kontrafaktuaalisen historiantutkimuksen merkitys ja määrä vaihtelevat. Jotkut teoksen kirjoittajista tarkastelevat mahdollisia “tulevaisuuspolkuja” perinpohjaisesti, mutta monet eivät kuitenkaan muodosta runsaita tai yksityiskohtaisia vaihtoehtoisia tapahtumaketjuja. Useat merkittäviltäkin tuntuvat vaihtoehdot jätetään lähes täysin käsittelemättä, ja laajankin mittakaavan tapahtumat saattavat jäädä suurilta osin pimentoon.

Vaihtoehtoisten skenaarioiden lisäksi teoksessa keskitytään kuvailemaan kullakin aikakaudella vallinneita oloja, ja osittain tämän seurauksena teoksen nimi on hieman harhaanjohtava. Tästä huolimatta jokainen kirjoittaja osoittaa huomattavaa asiantuntemusta ja mielenkiintoisia kantoja. Syy kontrafaktuaalisuuden vaihtelevaan ja melko maltilliseen määrään saattaakin piillä siinä, että kontrafaktuaalisella historiantutkimuksella on maine niin kutsuttuna historiallisena jossitteluna.

Siina Klar, Kulosaaren Yhteiskoulu