Palantunne ja nielemisvaikeus ovat yleisiä perusterveydenhuollossa vastaantulevia, potilaita huolestuttavia oireita, jotka johtavat usein erikoissairaanhoidon konsultointiin. Vaikka palantunne on yleinen vaiva, tiedetään sen aiheuttajista vähän. Aikaisemmin on ajateltu, että refluksitauti, ruokatorven yläsulkijan poikkeava kireys tai ruokatorven liikehäiriöt voisivat olla oireen taustalla. Nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä saatu näyttö tästä kuitenkin puuttuu.

Ihmisen ikääntyessä hänen nielemisensä muuttuu normaalien neurofysiologisten muutosten myötä. Aiempien tutkimusten mukaan yli 50-vuotiaista nielemisvaikeuksista kärsii noin viidestä kahdeksaan prosenttia ja yli 80-vuotiaista lähes viidennes.

Nieleminen jaetaan kolmeen vaiheeseen: oraalinen (suu), faryngeaalinen (nielu) ja esofageaalinen (ruokatorvi) vaihe. Nielemisvaikeus voi ilmetä yhdessä tai useammassa nielemisen vaiheessa, jossa ruoka ja juoma ohjautuvat suusta nielun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun. Taustalla voi olla paikallinen tai toiminnallinen syy. Lisäksi nielemisvaikeus voi liittyä neurologisiin sairauksiin tai johtua suun kuivuudesta. Koska nielemisvaikeuden syitä on monia, oire koskettaa useita lääketieteen erikoisaloja. Nielemisvaikeudesta kärsivää potilasta tutkittaessa onkin tärkeää ensin selvittää, mihin nielemisen vaiheeseen ongelma liittyy.

Refluksitauti ei ole palantunteen syy ilman närästysoiretta

Väitöskirjassani tutkittiin palantunteen ruokatorviperäisiä syitä uudenaikaisilla menetelmillä: nenän kautta tehtävällä ruokatorven tähystyksellä (transnasal esophagoscopy), tarkkuusmanometrialla (high-resolution manometry) sekä impedanssin ja pH:n pitkäaikaisrekisteröinnillä (24-hour multichannel intraluminal impedance and pH monitoring). Tutkimuksessa oli mukana 30 HYKS:n korvaklinikkaan lähetettyä palantunnepotilasta. Kontrolleina toimi 24 hankalasta refluksista kärsivää, HYKS:n vatsaelinkirurgian klinikkaan lähetettyä potilasta.

Tutkimuksessamme selvisi, että niillä palantunnepotilailla, jotka eivät kärsineet närästyksestä, ei todettu hapanta tai ei-hapanta refluksitautia. Myös ruokatorven yläsulkijan paine oli normaali ja diagnosoidut ruokatorven liikehäiriöt olivat pääosin lieviä, ja niiden kaltaisia voidaan löytää myös terveillä henkilöillä. Tähystys ei paljastanut yhdelläkään palantunnepotilaalla kasvainta. Palantunnepotilailla oli kuitenkin ruokatorviröyhtäilyä (supragastric belching) yleisemmin kuin refluksista kärsivillä kontrollihenkilöillä. Palantunnepotilaiden neljän kuukauden seuranta osoitti, että oireet lievittyivät jo lyhyessä ajassa ilman hoitoa. Puheterapeutin haastattelu ja tutkimus paljasti kuudella potilaalla ääneen liittyviä ongelmia, jotka voivat myötävaikuttaa palantunteen jatkumiseen.

Väitöskirjatyössäni kerättiin lisäksi kaikkien vuonna 2009 HYKS:n korvaklinikkaan lähetettyjen palantunne- ja nielemisvaikeuspotilaiden tiedot (oireet, tutkimukset, löydökset, hoito). Videofluorografia eli varjoaineella tehtävä nielemisen funktiotutkimus sekä kaulan ultraääni eivät osoittautuneet hyödyllisiksi palantunnepotilaiden diagnostiikassa. Palantunnepotilaille kolmen ja kuuden vuoden jälkeen lähetetyt kyselyt osoittivat, että puolet potilaista oli oireettomia tai heidän oireensa olivat lievittyneet, kun taas loput kärsivät edelleen palantunteesta. Syöpärekisterin tiedot vahvistivat, ettei kenenkään palantunnepotilaan oire ollut kehittynyt syöväksi kolmen vuoden seurannassa.

Useat nielemisvaikeudet ovat lieviä

Yli puolessa tapauksista nielemisvaikeuspotilaan diagnoosi jäi epäselväksi, vaikka potilaita tutkittiin melko paljon. Kysely kolmen vuoden päästä osoitti, että vastanneista puolet oli kuitenkin oireettomia tai heidän oireensa olivat vähentyneet. Kaikilla potilailla, joilla nielemisvaikeuden syy oli syöpä, löydös oli ollut nähtävissä jo korva-, nenä- ja kurkkualueen tutkimuksessa tai potilaan hälyttävien oireiden vuoksi tehty ruokatorven ja mahalaukun tähystys paljasti syöpädiagnoosin. Syöpärekisterin mukaan kenellekään muulle nielemisvaikeuspotilaalle ei kehittynyt tähän oireeseen liittyvää syöpää kolmen vuoden seurannassa.

Tutkimuksemme osoittaa, että usein palantunteen taustalla epäilty refluksitauti ei ole syynä, ellei potilas kärsi närästyksestä. Vaikka palantunne saattaa lievittyä jo lyhyen seurannan aikana, niin osalla potilaista vaiva on pitkäkestoinen. Syöpää ei kuitenkaan tarvitse pelätä, jos oireena on pelkkä palantunne. Monet nielemisvaikeudet taas ovat lieviä, eikä oireelle löydy tutkimuksista huolimatta aina erityistä syytä. Tuloksemme painottavat potilaan esitietojen ja huolellisen kliinisen tutkimuksen tärkeyttä sekä palantunteen että nielemisvaikeuden diagnostiikassa. Jatkotutkimusten tarve harkitaan erityisesti sen perusteella, onko potilaalla huolestuttavia oireita tai löydöksiä.

Teksti: Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, LT Pia Järvenpää, HYKS:n korvaklinikka

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Kliinisen tohtoriohjelman) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa.

Kuvat: Lari Järvenpää, Pond5.com