Kaustisen musiikkilukio: Tytöt 1918. Sisällissotaan osallistuneet punaiset naiset ja heidän roolinsa ja kohtalonsa etenkin sodan aikana

Kaustisen musiikkilukion kotisivuille, www.musiikkilukio.fi, on perustettu ”Blogit”-valikon alle ”Sisällissota-projekti”-blogi, @nuorten akatemia, johon kootaan lukio-opiskelijoiden kirjoituksia sisällissotaprojektista. Nuorten Akatemian rahoittaman projektin pohjana on Kaustisen musiikkilukion ”Tytöt 1918” -musikaali (Kanto, Peltola, Salo, Kontu), jota esitettiin Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa 25.4.-2.5.2026.

Nuorten Akatemian rahoitus mahdollisti seuraavat tapahtumat:

1) Museokeskus Vapriikin sisällissotatutkija Mira Lauri etäluennoi sisällissodan tapahtumista musiikkilukion opiskelijoille 12.3.2026. Opiskelijoilla oli mahdollisuus esittää tutkijalle kysymyksiä.

Myöhemmin museokeskuksen tutkija vieraili Kaustisen musiikkilukiossa 29.4.2026 osallistuen Tytöt 1918 -musikaalinäytökseen. Tutkijavierailun myötä lukiolainen oppi kohtaamaan vuoden 1918 sisällissodan historiallisia tulkintoja pedagogisesti ohjatussa ympäristössä. Lukiolaiselle tarjoutui
mahdollisuus tulkita punaisten puolella taistelleiden naisten tarinaa, kun he saattoivat kysyä tutkijalta esimerkiksi, kykenivätkö naiskaartissa taistelleet naiset palaamaan sodan jälkeen takaisin entisiin työtehtäviinsä, esimerkiksi tehtaissa. Selvyyttä saatiin myös siihen, paljonko naisia kuului punakaarteihin (noin 2000), mikä oli heidän keski-ikänsä (ei pariakymmentä vuotta korkeampi) ja paljonko heistä kaatui taisteluissa, teloitettiin tai kuoli vankileireillä.

2) Musiikkilukion opiskelijat tutustuivat 11.5.2026 päivän mittaisella retkellä Keski-Pohjanmaan alueen teloitus- ja hautapaikkoihin (Kokkolan Norrmossen, Marian hautausmaa, Kokkolan keskustan alue Mannerheimin aukioineen, työväen- ja suojeluskuntataloineen). Kokkolan eteläpuolella sijaitsevassa Norrmossenissa teloitettiin 29. huhtikuuta 1918 Kokkolan suojeluskunnan päällikön Astley Rodénin johdolla 47–56 punavankia, jotka haudattiin paikalle kaivettuun joukkohautaan. Suurin osa telotetuista punavangeista oli 20–23- vuotiaita miehiä. Vainajat siirrettiin 1960-luvulla Kokkolan Marian hautausmaalle silloisen Kokkolan kirkkoherra Johannes Sillanpään esityksestä. Norrmossenin joukkoteloituspaikalla on yhä nähtävissä hautapainanne, johon teloitetut alun perin haudattiin.

Musiikkilukion retkelle osallistui 31 opiskelijaa ja 2 ohjaajaa (historian lehtori ja rehtori). Retkessä toteutui projektin tavoite paikallishistorian tuntemuksen merkityksen ja vaikutuksen syventämisestä. Retki toteutti tutkivaa oppimista ja lukiolaisen lähdekriittisten taitojen vahvistamista eli ilmiöoppimista: pois luokkahuoneopiskelusta kohti paikallistarinoita, ja muistomerkkejä.

Kuva 1. Kokkola. Kohti Kansalaissodan muistokiveä bussikyydissä ja loppumatka patikoiden.

Kuva 2. Kansalaissodan muistokivi Kokkolan Norrmossenin metsäalueella. Paikalla teloitettiin vuonna 1918 46–56 punaista tai punaiseksi epäiltyä valkoisten suorittamissa jälkiselvittelyissä.

Kuva 3. Norrmossen on Kokkolan alueella sijaitseva suo- ja metsäalue.

Historian lehtori Jukka Laakkonen kertoi sisällissodan tapahtumista ja paikalla telotetuista henkilöistä. Monet teloitetut olivat iältään vain 20–23-vuotiaita. Monet heistä olivat kotoisin Ähtäristä ja Ylivieskasta. Noin 23 heistä oli Kokkolasta.

Kuva 4. Sisällissodan muistokivi seppelnauhoineen. Vangitut punakaartilaiset tuotiin teloituspaikalle junalla. Junarata sijaitsee aivan muistokiven vieressä.

Kuva 5. Norrmossenin metsikössä teloitetut punaiset siirrettiin Marian hautausmaan lepoon 1960 luvulla kirkkoherra Johannes Sillanpään esityksestä.

Kuva 6. Lukiolaiset kuuntelevat historian opettajan selostusta vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä Kokkolan Marian hautausmaalla.

Kuva 7. Oikealla Kokkolan 1900-luvun alussa rakennettu työväentalo. Opiskelija oppaana.

Kuva 8. Etualalla siintää Kokkolan suojeluskuntatalo, joka toimii nykyään Kokkolan teatterina.

Kuva 9. Mannerheimin aukio Kokkola. Bussimme häämöttää taka-alalla. Mannerheimin aukio on valkoisen Suomen muistomerkillinen paikka, joka symboloi vuoden 1918 voittanutta osapuolta ja Mannerheimin roolia. Se muistaa myös valkoisten puolella taistelleita ja kaatuneita.

Sisällissota-projekti, blogikirjoitus
Näkökulmia Tytöt 1918 -musikaalin teemoihin
Ella Anttikoski

Valot nousevat kirkkaiksi ja juhlallisiksi. Näyttämölle rakentuu kuva sankaruudesta: punaisen puolen ensimmäiset sankarihautajaiset, joissa suru puetaan kunnian muotoon. Vähitellen näyttämö täyttyy ihmisistä, punaiset nauhat vasemmissa käsissään katseet suunnattuina eteenpäin ylpeinä.

Punakaartin ensimmäisten kaatuneiden kunnianosoituksen jälkeen tunnelma kuitenkin muuttuu. Näyttämö hiljenee, ja jäljelle jää vain kolme rakastavaista pariskuntaa. Valot rajaavat jokaisen omaan kuplaansa. On vain ihmisiä, jotka yrittävät pitää toisistaan kiinni vielä sekunnin pidempään. Miehet, Liljeblaatin veljekset, ovat lähdössä Vilppulan rintamalle, ja naiset jäävät Tampereelle odottamaan heidän paluutaan työväen voiton kera.

Tytöt 1918 -musikaalissa kuvataan Suomessa käytyä veristä sisällissotaa nuorten naisten näkökulmasta. Keskeisenä teemana musikaalissa korostuvat ystävyys sekä rakkaus. Musikaalissa eletään koko sisällissodan kestävä aika sen syttymisestä viimeisiin ratkaisuihin saakka, joten on olennaista, että siinä kuvataan kaikenlaisia sodassa koettuja hetkiä.

Hyvästien jättäminen on myös musikaalissa keskeisessä asemassa. Musikaalista löytyy useampi kohtaus, joissa rakkaat erkanevat toisistaan epävarmuudessa siitä, että nähdäänkö enää koskaan uudelleen. Hyvästeihin kietoutuu vahvasti myös kaipaus. Kaipaus ei ala vasta eron jälkeen, vaan on läsnä jo siinä hetkessä, kun ymmärretään toisen pian lähtevän. Kaipaus jatkuu odotuksena, ja toivona, jonka avulla ihmiset yrittävät pysyä kiinni toisissaan, vaikka sota repii heitä erilleen.

Koska kyseessä on musikaali, kohtaukset hyvästeistä on rakennettu näyttävien laulujen ympärille. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa, jossa rakkaat erkanevat on laulu nimeltä “Milavidan valot”. Laulussa kuvataan Milavidan valoja, jotka symboloivat juuri tätä hetkeä rakkaiden kanssa, joka jää myös elämään, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Kuin valo, joka palaa kaikesta ympäröivästi pimeydestä huolimatta. Kyseessä on siis rakkaus, joka on kurjuuden keskellä äärimmäisen tärkeää ja siksi hyvästeleminen sattuu entistä enemmän epävarmuudessa.

Vaikka musikaali Tytöt 1918 ammentaa historiallisesta todellisuudesta, on tärkeää muistaa, että kyse on taiteellisesta tulkinnasta. Tapahtumat on rakennettu draamaksi, jossa korostuvat tunteet ja kokemukset enemmän kuin tarkka historiallinen kuvaus.

Kuitenkin musikaali kertoo hyvin, siitä millaista nuorten naisten elämä on todellisuudessa ollut sodan keskellä. Silloinkin rintamalle lähdettäessä perheen, rakkaat, ystävät, tuttavat ja naapurit hyvästeltiin sillä ajatuksella, että emme välttämättä enää koskaan tapaa. Myös sisaret 1918-nimisessä sarjakuvateoksessa kuvataan arkistolähteiden sekä muistelmien kautta sisällissotaa. Teoksessa kuvataan usean naisen henkilökohtaisia muistelmia sodasta, kaipuusta, epävarmuudesta sekä rakkaudesta. Yhteydet olivat heikot, eikä kukaan voinut tietää, milloin tai palaako läheinen ylipäätään takaisin. Esimerkiksi kun Suomen sisällissota eteni, osalle hyvästien lopullisuus tuli yhä selvemmäksi. Moni ei koskaan palannut, ja osa sai tiedon kohtalosta vasta pitkän ajan kuluttua tai ei
lainkaan.

Lähde: Keskipohjanmaa-lehti

Kaustisen musiikkilukion Tytöt 1918-musikaali oli yleisö- ja arvostelumenestys (ks. lippu.fi palvelun myyntitilasto) ja kiinnosti selvästi yleisöä. Teema on ajankohtainen.

Punaisten hautapaikka Kronobyn kankaalla n. 7 km Kokkolasta etelään. Haudassa 52 punaista, jotka koottu eri puolilta maata. Lähde: www.finna.fi

Kuvat: Kaustisen musiikkilukio ja Finna