Erikoistutkija Merja Korkalainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Kaivovedelle asetettu laatusuositus alumiinille on Suomessa enintään 0,2 milligrammaa litrassa. Sama suositus koskee myös vesijohtovettä. Ne ovat siis suosituksia, eivät sitovia laatuvaatimuksia. Kaivovedessä alumiini aiheuttaa suurina pitoisuuksina veden samenemista. Vesijohtovedessä alumiinia rajoitetaan, jotta vesijohtoverkosto pysyisi kunnossa.

Terveysturvallinen raja-arvo alumiinille on tutkimusten mukaan huomattavasti korkeampi. Alumiini imeytyy ruoasta ja juomavedestä ruoansulatuskanavassa huonosti. Vain alle 0,3 prosenttia saadusta alumiinista imeytyy elimistöön. Haitallista yli 0,2 milligrammaa alumiinia per litra sisältävä kaivovesi on tiettävästi vain dialyysipotilaille.

Ihon kautta alumiini ei tutkimusten mukaan imeydy juuri lainkaan, joten sille ei voi

pesuveden välityksellä altistua haitallisesti. Jos löylyvedessä on alumiinia, se voi teoriassa kiukaalla höyrystyä ja joutua hengitysilman kautta keuhkoihin. Alumiinipitoisen löylyveden terveysvaikutuksia ei ole tutkittu, mutta löylyvedestä tuskin haihtuu niin paljon alumiinia, että se olisi ongelma.

Terveysriskiarvioita on alumiinin osalta tehnyt muun muassa WHO. Sen vuonna 2010 antama terveysperusteinen raja-arvo juomaveden alumiinille on 0,9 milligrammaa litrassa vettä. Health Kanadan raja-arvo perustuu uudempaan tutkimustietoon. Sen antama parin vuoden takainen raja-arvo on huomattavasti korkeampi, 2,9 milligrammaa alumiinia litrassa vettä.

Suomessa alumiinia esiintyy kaivovedessä lähinnä savimaalla, ja täällä harvoin päästään kovin korkeisiin alumiinipitoisuuksiin. Ongelmallisempia ovat muut maaperästä liukenevat kemialliset aineet, kuten arseeni, uraani, fluoridi ja radon sekä kaivoveteen ihmisen toiminnan seurauksena päätyvät epäpuhtaudet kuten bensiinin lisäaineet, lyijy ja torjunta-aineet. Lisäksi mangaani ja rauta voivat suurina pitoisuuksina heikentää kaivoveden laatua.

Yleisimpiä alumiininlähteitä ovat ruoan lisäksi lääkkeet, pakkausmateriaalit ja meikit, joista alumiinia saadaan huomattavasti paljon enemmän kuin vedestä. Alumiinille altistumisen on havaittu aiheuttaneen oireita vain työperäisissä altistumisissa, esimerkiksi sulatoissa ja hitsaamoissa. Kun alumiinille on akuuteissa onnettomuuksissa altistuttu 10003000 -kertaisesti yli suositusten, siitä on aiheutunut pahoinvointia, nivelkipuja, suun haavaumia ja ripulia. Seurannassa ei ole todettu tästä aiheutuneen pitkäaikaisempia haittoja.