Lukijamme kirjoittaa: Uudet ravitsemussuositukset suosittelevat aiempaa vähemmän maitotuotteita ja muita runsaasti kalsiumia sisältäviä elintarvikkeita. Herää kysymys, riittääkö kalsiumin saanti ja miten tämä vaikuttaa osteoporoosin ehkäisyyn. Onko osteoporoosi seurausta perimästä vai elintavoista, kuten ravinnosta ja liikunnasta? Entä kuinka merkittävä rooli on kalsiumin imeytymisellä? Miten osteoporoosia voi tehokkaimmin ehkäistä – ja ketkä ovat suurimmassa riskissä sairastua siihen?

Ravitsemustieteen dosentti Helena Hauta-alus ja lastenendokrinologian professori, ylilääkäri Outi Mäkitie vastaavat:

Kalsiumin saantisuositus aikuisille on uusissa ravitsemussuosituksissa 950 mg/vrk ja tämä tulee keskimäärin täytettyä suomalaisilla (miehet 1182 mg, naiset 984 mg). Maitovalmisteiden suositus on 350-500 g/vrk ja kun ruokavalio sisältää myös palkokasveja, tummanvihreitä kasviksia, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä, kalsiumin saantisuositus tulee täyteen. Jos lehmänmaitovalmisteita korvaa kasvivalmisteilla on tärkeää, että käytetään kalsiumilla (ja D-vitamiinilla ja jodilla) täydennettyjä tuotteita. Jos kalsiumin saanti jää säännöllisesti alle suosituksen, kalsiumia voi ottaa valmisteena 500-1000 mg/vrk, huomioiden kuitenkin, että kalsiumin turvallisen saannin yläraja, 2500 mg, voi helposti ylittyä. 

Suositusten mukainen ruokavalio, joka sisältää täysjyvää, hedelmiä, marjoja, kasviksia, palkokasveja, pähkinöitä ja kalaa, ehkäisee osteoporoosia. Maitotuotteiden kulutus ei todennäköisesti vaikuta osteoporoosin riskiin, mutta vähärasvaisten maitotuotteiden kulutus osana terveellistä ruokavaliota voi olla luustoterveyttä edistävä tekijä. Lapsuudessa ja nuoruudessa saavutettu luun huippumassa on tärkeä tekijä myöhempään luustoterveyteen. Geneettiset tekijät, ikä ja sukupuoli vaikuttavat osteoporoosiriskiin, mutta myös elintavoilla on suuri merkitys. Runsas alkoholin kulutus, riittämätön kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät osteoporoosin riskiä. Ikääntyneet naiset ovat suurentuneessa osteoporoosiriskissä, erityisesti jos heillä on muitakin riskitekijöitä. Suositusten mukainen ruokavalio, D-vitamiinin (10 µg, tai 20 µg yli 70-vuotiailla) ja kalsiumin riittävä saanti, säännöllinen liikunta ja tupakoimattomuus ovat parhaimpia keinoja ehkäistä osteoporoosia.

Myös perintötekijät vaikuttavat osteoporoosiriskiin. Mikäli suvussa esiintyy osteoporoosia, on edellä mainituilla elintapatekijöillä sitäkin suurempi merkitys osteoporoosin ehkäisyssä. Mikäli osteoporoosi ilmenee varhaisella aikuisiällä tai jopa jo ennen aikuisuutta, ovat geneettiset tutkimukset usein aiheellisia sen selvittämiseksi, voiko kyseessä olla perinnöllinen osteoporoosi.

FM Helena Hauta-alus toimii ravitsemustieteen dosenttina Helsingin yliopistossa.

LT Outi Mäkitie on lastenendokrinologian professori Helsingin yliopistossa ja ylilääkäri Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Mäkitiellä on ollut vuosia Suomen Akatemian rahoitusta osteoporoosin tutkimukseen. Hän on tutkinut varhain alkavan osteoporoosin kliinisiä ja geneettisiä piirteitä akatemiahankerashoituksella.

Kuvat: Freepik