Keliakiassa viljatuotteiden valkuaisaine gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvovaurion, jonka paranemiseen tarvitaan elinikäinen gluteeniton ruokavaliohoito. Tyypillisiä oireita ovat ripuli ja vatsavaivat sekä laihtuminen. Usein keliakia on kuitenkin vähäoireinen, oireet voivat olla epätyypillisiä ja osa potilaista on täysin oireettomia. On arveltu, että jopa 1-2 prosentilla väestössä esiintyy tätä tautia. Keliakiaan on todettu olevan vahva perinnöllinen alttius ja tietyt HLA-tyypit todetaan yli 95 prosentilla suomalaisista keliaakikoista. Kyseessä on siis merkittävä lääketieteellinen haaste. Professori Katri Kaukinen etsii tutkimuksensa avulla uusia hoitomuotoja keliakiaan.

Katri Kaukinen Tampereen yliopistosta ja Tampereen yliopistollisesta sairaalasta tutkii ravinnon vehnän, ohran ja rukiin sisältämän gluteenin aiheuttamaa tautitaakkaa potilaan, yhteiskunnan ja terveydenhuollon näkökulmasta. Kaukisen päätutkimuskohde on keliakia. Hänen tavoitteensa on ymmärtää millainen keliakian luontainen taudinkulku on ja miten tautia voidaan estää varhaisella diagnoosilla sekä hoidolla.

Nykyisin tiedetään, että gluteenin aiheuttama ohutsuolen limakalvovaurio kehittyy vähitellen limakalvotulehduksesta suolinukan madaltumiseen ja aina nukan katoon asti. Diagnoosin asettaminen on perustunut vasta tämän selvän suolinukan kadon osittamiseen. Keliakian varhaiseen diagnoosiin ja hoitoon kuitenkin pyritään, koska hoitamattomaan tautiin liittyy vaikeita komplikaatioita, kuten riski sairastua luukatoon ja pahanlaatuisiin kasvaimiin.

”Tavoitteeni on kehittää uusia ei-kajoavia ja helppoja diagnoosikeinoja, jotta potilaat saataisiin jo taudin varhaisvaiheessa hoidon piiriin. Lisäksi ryhmäni selvittää taudin patogeneesin saloja. Tätä tietoa hyödynnetään, kun keliakiaan yritetään löytää uusia hoitoja.”

Potilas kokee gluteenittoman ruokavalion usein rajoittavaksi

Tällä hetkellä ainoa hoito keliakiaan on tiukka elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta siis poistetaan ehdottomasti kaikki vehnää, ohraa ja ruista sisältävät tuotteet. Vaikka dieetti on taudin täsmähoitoa, niin potilas kokee sen usein kuormittavaksi ja rajoittavaksi.

”Keliakiaa hoitava lääke olisi erittäin tervetullut! Olen ollut itse mukana tässä tutkimus- ja kehitystyössä. Tutkimuksessani yhdistyvät niin kliininen lääketiede, epidemiologia, genetiikka, farmakologia, immunologia kuin solubiologiakin. Teemme yhteistyötä useiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa.”

Tutkimusryhmässä työskentely innosti tutkijaksi

Kaukinen ei suunnitellut alun perin ryhtyvänsä tutkijaksi.

”Olin ajatellut, että minusta tulee kliinikkolääkäri johonkin keskussairaalaan, eikä tutkimusmaailmassa toimiminen tuntunut edes vaihtoehdolta. Sisätauteihin erikoistuessani mielenkiintoni kuitenkin heräsi: halusin tietää enemmän tiettyjen tautien taustoista, taudinkulusta sekä diagnostiikka- ja hoitomahdollisuuksista.”

Aloittaessaan erikoistumiskoulutuksensa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Kaukinen pääsi tutustumaan hyvin innovatiiviseen ja moniammatilliseen Tampereen keliakiatutkimusryhmään. Hän vaikuttui ryhmän työstä ja huomasi pian itsekin olevansa täysillä mukana keliakiatutkimuksessa.

Kaukinen pitää tutkimusaihettaan kiinnostavana ja kliinisen lääketieteen kannalta merkittävänä.

Keliakia on Kaukisen mukaan hyvä autoimmuunitaudin malli, koska taudin triggeri eli vehnän, ohran ja rukiin gluteeni tunnetaan. Myös tautiin liittyvä autoantigeeni sekä sitä kohtaan tuotetut autovasta-aineet (kudostransglutaminaasi ja transglutaminaasivasta-aineet) tunnetaan. Samoin tiedetään taudille altistavat tärkeimmät perintötekijät (HLA DQ2 ja 8).

”Jos triggeri eli gluteeni poistetaan, tauti korjaantuu. Huomionarvoista on, että se palaa, jos gluteenia aletaan käyttää uudelleen.”

Taudin tunnistaminen helpottuu tutkimustulosten myötä 

Kaukisen tutkimustulosten mukaan keliakian autovasta-aineet ilmaantuvat jo taudin varhaisvaiheessa, ennen kuin taudille tyypillinen ohutsuolivaurio kehittyy.

”Satunnaistetuissa tutkimusasetelmissamme on selvinnyt, että keliakiavasta-ainepositiiviset henkilöt hyötyvät varhaisesta gluteenittomasta dieetistä. Nämä tautispesifit autovasta-aineet ovat mukana myös taudin patogeneesissa. Tältä pohjalta olemme osoittaneet, että taudin diagnoosiin riittäisi pelkkä keliakian autovasta-ainelöydös.”

Näin ollen tällä hetkellä diagnoosiin vaadittava mahantähystyksessä otettava ohutsuolen limakalvon koepala voitaisiin jättää pois suurelta osalta potilaista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että diagnostiikka helpottuisi sekä potilaan että terveydenhuollon kannalta. 

”Tutkimuksemme myötä olemme oppineet mittaamaan gluteenin aiheuttamaa varhaista haittaa. Menetelmiämme on hyödynnetty keliakian hoitotutkimuksissa ja muun muassa uusien lääkkeiden kehityksessä. Työ on edelleen kesken.”

Hoitosuosituksia laaditaan terveydenhuollon päätöksenteon tueksi ja potilaan parhaaksi

Kaukisen mainitsemia taudinkuvaan, diagnostiikkaan ja hoitoon liittyviä tuloksia on jo käytetty keliakian kotimaisessa Käypä hoito -suosituksessa.

Tiiviit ja helppolukuiset hoitosuositukset toimivat tukena lääkärin käytännön työssä ja perustana alueellisia hoito-ohjelmia laadittaessa. Käypä hoito -suositusten avulla voidaan parantaa hoidon laatua ja vähentää hoitokäytäntöjen vaihtelua.

Kaukinen on ollut äskettäin mukana myös kansainvälisessä työryhmässä: ”Ryhmä julkaisi juuri yhdessä Britannian gastroenterologisen yhdistyksen kanssa näyttöön perustuvat keliakian hoitosuositukset (Gut 2014). Tutkimustulokseni ovat olleet tässäkin yhteydessä hyvin esillä.”

Tutkimus jaksaa yllättää

Kaukista ilahduttaa tutkijan työn monipuolisuus. Tutkimuskohteestakin paljastuu usein matkan varrella uusia puolia.

”Viimeksi yllätyin huomatessani, että ravinnon gluteiinin lisäksi myös muilla ympäristön tekijöillä on vaikutusta keliakiassa. Muun muassa suolen oma mikrobisto näyttää olevan vahvasti mukana erilaisten taudikuvien synnyssä ja hoitovasteen saamisessa.” 

Tutkijaksi ryhtymistään Kaukinen ei ole katunut hetkeäkään.

”Innostun edelleen uusien asioiden oppimisesta, hypoteesien kehittelystä ja tulosten tulkinnasta yhdessä nuorten tutkijoiden kanssa!”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Katri Kaukinen