Globaali talouskriisi on ollut kestopuheenaihe mediassa jo pitkään. Talouskriisiin liittyy läheisesti ihmisen toiminnasta aiheutuva maailmanlaajuinen ympäristökriisi, jolla saattaa olla talouskriisiäkin vakavampia vaikutuksia elämälle maapallolla. Uhkakuviin kuuluvat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja uusi eliölajien sukupuuttoaalto.

Talouspolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa

Ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta tutkii kestävän kehityksen politiikan kognitiivisia ulottuvuuksia. Vaikealta kuulostavaa tutkimusaihetta voidaan avata siten, että luonnonvarojen käytön kestävä kehitys vaatii muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. Näitä käyttäytymismuutoksia analysoidaan Hukkisen tutkimusryhmän projekteissa. Ryhmä miettii ratkaisuja ongelmiin, joita käyttäytymismuutokset ihmisille aiheuttavat.

Ajoittain yhteiskunnallisessa keskustelussa myös kysytään, onko jatkuva talouskasvu edes välttämätöntä? Professori Hukkinen on osallistunut tähän keskusteluun.

Talouden ja ympäristön "raudanluja avioliitto"

"Luonnonvarojen hyödyntäminen ja talouskasvu ovat aina kulkeneet käsi kädessä, sanoo professori Hukkinen. "Kun talous kasvaa, ympäristö kärsii. Lamassa luonnonvarojen hyödyntäminen taas vähenee ja ympäristö voi paremmin." Puheet ja teot eivät ympäristöasioissa kuitenkaan oikein kohtaa. "Kasvun aikana, kun rahaa on enemmän, voidaan puhua ympäristöhuolista. Laman kourissa ihmiset taas katsovat, ettei heillä ole varaa 'ympäristöhömppä'-ylellisyyteen".

Lisää energiaa – lisää kasvua

Ihmiset Euroopassa ja USA:ssa ovat toisen maailmansodan jälkeen eläneet huiman talouskasvun ja elinolojen kohentumisen aikaa. Sen on mahdollistanut fossiilisten polttoaineiden eli uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö.

"Nyt näiden polttoaineiden rajat alkavat olla näköpiirissä, eikä globaalilla tasolla nykyinen kulutus voi enää jatkua muutamaa kymmentä vuotta pidempään", sanoo professori Hukkinen. Tämän lisäksi nykyään ymmärretään fossiliisten polttoaineiden polton aiheuttamat ympäristöriskit. 

"Me täällä jälkiteollisessa yhteiskunnassa voisimme hyvin pienentää kulutustamme. Tutkittu tosiasiahan on, ettei talouden kasvu nykyisissä olosuhteissa enää kasvata ihmisten onnellisuutta. Itse olen tosin sitä mieltä, että on mahdollista, ettei meillä edes ole sellaista instrumenttia, jolla tähänastista kasvua voitaisiin ylläpitää", jatkaa Hukkinen.

Mitä tavanomaisen öljyn jälkeen?

Euroopan suurin talous Saksa on tehnyt päätöksen sulkea kaikki ydinvoimalansa ympäristöriskien vuoksi vuoteen 2022 mennessä, ja sillä on laukaistu massiivinen uusiutuvien energiamuotojen kehitystyö.

Siirtymävaiheen öljystä uusiutuviin energiamuotoihin Saksa aikoo kattaa muun muassa Venäjältä tuotavalla maakaasulla. Lisäksi Saksassa, Virossa ja Puolassa kehitetään menetelmiä uuden sukupolven fossiilisten polttoaineiden (Tight oil) käyttöön.

Samaan kategoriaan kuuluvat USA:n ja Kanadan suuret liuskeöljy ja -kaasuesiintymät, joiden hyödyntämismenetelmiä aktiivisesti kehitetään. Esiintymien ennustetaan tarjoavan näille maille tulevaisuudessa energiaomavaraisuuden.

Ilmastonmuutos myös ruokkii itse itseään. Hukkinen kertoo napajäätiköiden alaisista suurista öljy- ja kaasuvarannoista, joita jäätiköiden sulamisen seurauksena voidaan tulevaisuudessa helpommin hyödyntää. Suuret öljy-yhtiöt ovat jo aktiivisesti selvittämässä näitä mahdollisuuksia.

Energiapolitiikka Suomessa

Hukkinen pitää valitettavana sitä, että Suomi ainoana Euroopan maana on tehnyt poliittisen päätöksen lisätä ydinvoiman tuotantoa. Ja kapasiteettia täällä lisätään yli oman tarpeen myytäväksi asti. Vaikka ydinvoima ei pahenna ilmastonmuutosta, kolikon toinen puoli eli syntyvän korkea-aktiivisen ydinjätteen varastointi maaperään muodostaa merkittävän ympäristöriskin.

Hukkisen mielestä eri sähköntuotantomuodot voidaan nähdä brändeinä. "Saksan esimerkin jälkeen ydinsähkön maine Euroopassa saattaa huonontua, eikä asiakkaita ydinvoimalla tuotetulle sähkölle enää löydykään. Tätä eivät Suomen viranomaiset tällä hetkellä vielä usko."

Hukkinen myös kritisoi Suomen suuria energiamonopoleja. "Kansalaiset olisivat motivoituneempia energiansäästöön, jos kotitaloudet voisivat tuottaa osan tarvitsemastaan sähköstä omilla tuulimyllyillään tai aurinkopaneeleillaan ja myydä ylijäämä-sähkön takaisin valtakunnanverkkoon. Tällainen järjestely toimii jo esimerkiksi Hollannissa.

Toisena esimerkkinä valtion hidasliikkeisestä energiapolitiikasta Hukkinen kertoo viime vuosina Suomeen rakennetuista suurista sikaloista ja navetoista. "Voisimme rakentaa biovoimaloita tuottamaan sähköä näiden yksiköiden tuottamasta lannasta. Sitä ei kuitenkaan tapahdu", harmittelee Hukkinen.

Onko tulevaisuudella toivoa?

Professori Hukkinen sanoo, että vaikka pessimismiin olisikin aivan realistiset edellytykset, hän ei ole vielä luopunut toivosta. "Karkealla tasolla nähdään, että huonosti menee, mutta asioita ei voi kuitenkaan ennalta tietää. Evolutionaarisesti ihminen on kehittynyt sellaiseksi, että hän pystyy tarvittaessa nopeisiin ratkaisuihin ja hallitsemaan tilanteen. Näitä ominaisuuksia pitäisi hyödyntää ihmisen toiminnan ja ympäristön hyvinvoinnin tasapainottamisessa."

Teksti: Katri Pajusola
Kuvat: Veikko Somerpuro ja Pixmac.fi