Enkelit liitetään vahvasti jouluun. Mutta mitä enkelit oikeastaan ovat? Mitä niistä tiedetään Raamatun perusteella? Mistä tulee käsitys lasten suojelusenkelistä? Onko enkeleistä missään muualla tietoa ja millaista se on?

Uskontotieteen professori Terhi Utriainen Helsingin yliopistosta vastaa:

Enkelin hahmon ajatellaan periytyvät juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin muinaisen Välimeren ja Lähi-idän alueen kulttuureista (esimerkiksi Assyriasta, Babyloniasta ja Roomasta). Vastaavanlaisia näkyvän ja näkymättömän todellisuuden välillä kulkevia hahmoja löytyy myös monista muista kulttuureista ja henkisistä perinteistä. Antiikin Kreikassa välitilojen olentoja kutsuttiin daimoneiksi.

Enkelit ymmärretään kristinuskossa Jumalan luomiksi henkiolennoiksi, suojelijoiksi, lohduttajiksi ja parantajiksi, joskus myös sotureiksi ja vartijoiksi. Genesiksessä miekkakätinen enkeli vartioi Edenin puutarhaa sen jälkeen, kun ihmiset on sieltä karkotettu. Ennen muuta enkelit käsitetään Jumalan lähettämiksi viestinviejiksi (lat. angelus = sanansaattaja).

Vanhassa testamentissa enkelit kuvataan yleensä ihmishahmoisina, kuten silloin kun ne saapuvat kertomaan Abrahamille ja Saaralle, että nämä saavat lapsen, sekä silloin kun Jaakobin kerrotaan painivan enkelin kanssa.

Tunnetuimpia nimettyjä enkeleitä ovat arkkienkelit Rafael, Gabriel ja Mikael, jotka löytyvät jo juutalaisten pyhistä kirjoituksista, mutta myös kristinuskon ja islamin perinteestä. Gabriel esimerkiksi ilmestyy Vanhassa testamentissa profeetta Danielille välittäen Jumalan ilmoituksia ja Uudessa testamentissa Marialle kertoakseen Jeesuksen syntymästä. Islamissa Gabrielin (Jibril) ajatellaan välittäneen Koraanin profeetta Muhammedille.

Varhaisessa kristillisessä teologiassa pohdittiin paljon enkeleiden olemusta. Enkelit ymmärrettiin muun muassa keskiajalla taivaankappaleiden liikuttajiksi sekä neljän elementin – maa, tuli, vesi, ilma – hallitsijoiksi. Enkeleille kuviteltiin eetteriruumis, joka mahdollisti sen, että ne saattoivat ilmestyä erilaissa hahmoissa. Teologiassa on keskusteltu myös siitä, miten erottaa toisistaan hyvät ja pahat henget eli enkelit ja demonit. Enkeli on lisäksi laajalti mielletty kuolleen ihmisen sielun saattajaksi.

Keskiajan teologiasta löytyy käsitys enkeleiden hierarkiasta, jossa korkea-arvoisimpia olivat kerubit ja serafit tehtävänään yksinomaan ylistää Jumalaa. Hierarkian alemmilta portailta löytyvät puolestaan arkkienkelit sekä tavalliset enkelit, mukaan luettuina ihmisten suojelusenkelit.

Jokaisella oma suojelusenkeli?

Käsitys suojelusenkelistä juontuu todennäköisesti jo esikristilliseen aikaan Babylonian ja Assyrian kulttuureissa. Vanhasta testamentista löytyy kohtia, joissa enkelit suojelevat tiettyjä ihmisiä samalla kun Jumala rankaisee toisia vaikkapa silloin, kun Sodoma tuhotaan ja enkeli varoittaa Lootia. Raamatun kaanonin ulkopuolisessa niin sanotussa apokryfisessä Tobitin kirjassa mainitaan ihmisen muodossa ilmestyvä Rafael, joka auttaa Tobitin poikaa matkalla sekä parantaa Tobitin sokeudesta. Uuden testamentin Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu lasten suojelusenkeleistä. Lisäksi Jeesuksen oma suojelusenkeli tukee tätä Getsemanessa, kun Jeesus valmistautuu vangitsemiseensa ja kuolemaansa.

Yleisesti kristinuskossa on ajateltu, että jokaiselle on syntymässä tai vaihtoehtoisesti kasteessa annettu oma enkeli, joka suojelee ja opastaa elämän erilaisissa vaiheissa ja tilanteissa. Jokaisen lapsen oma suojelusenkeli on ollut tärkeä sekä roomalaiskatolisessa että ortodoksisessa ajattelussa ja hartaudessa.

Myös Martti Lutherin mukaan suojelusenkeleitä on olemassa ja niistä kerrotaan Raamatussa, joskaan ihmisen ei hänen mukaansa pitäisi niitä liikaa ajatella. Enkelit ovat kuitenkin protestanttisuudessa olleet ainoita tämän ja tuonpuoleisen maailman hyviä välittäjähahmoja, kun katolisuudessa ja ortodoksisuudessa niiden rinnalla ovat vaikuttaneet monet suositut pyhimykset.

Suomalaisille tutuin enkeli lienee ollut ja on yhä edelleenkin suojelusenkeli, joka löytyy 1800-luvulta alkaen kotien seiniltä suosituista painokuvista. Enkeleitä löytää myös patsaina hautausmailta ja erityisen paljon lasten haudoilta. Joulun aikaan enkelit kytkee ennen muuta Luukkaan evankeliumin kuvaus Jeesuksen syntymästä sekä virsi ”Enkeli taivaan lausui näin.” 

Enkeleihin uskotaan enemmän kuin Jumalaan 

Enkeleihin kertoo tänä päivänä uskovan useampi suomalainen kuin kristinuskon Jumalaan. Monille nykyihmisille enkelit ovat kuitenkin pikemmin erilaisten hyvien asioiden, kuten ystävyyden ja viattomuuden, vertauskuvia kuin henkiolentoja. 

Kristinuskon valtavirran ulkopuolella olevista esoteerisista, esimerkiksi uusplatonistisista, teosofisista ja antroposofisista virtauksista ja monista kansanomaisista perinteistä löytyy vaihtoehtoisia käsityksiä enkeleistä. Joidenkin apokryfisten ja esoteeristen tarinoiden mukaan enkeleiden ja ihmisten välille on joskus jopa syntynyt rakkaussuhteita. 

Enkeleitä on myös voitu kutsua mukaan maagisiin ja alkemistisiin rituaaleihin. Löytyy kansanomaisia käsityksiä, joiden mukaan ihmisistä ja erityisesti lapsista voi kuoltuaan tulla enkeleitä. Eletyssä arjen uskonnossa enkeleitä voidaan kutsua tueksi ja avuksi mitä moninaisimpiin tilanteisiin vaikkapa enkelikorttien tai enkelimeditaation avulla. Näissäkin on pitkälti kyse suojelusenkelistä.

Enkelten kulta-aika?

Käsitykset siitä, miltä enkelit näyttävät, tulevat pitkälti taiteesta. Eurooppalaisessa kuvataiteessa enkeli on yksi toistetuimmista kuva-aiheista, joka usein esiintyy siivekkäänä ihmishahmona, mutta voi näyttäytyä myös vaikkapa valoilmiönä. Enkeli voi esiintyy taiteessa myös kosmisten tai emotionaalisten voimien ja monenlaisten siirtymävaiheiden ja välitilojen kuvana.

Enkeli ei nykyisin ole yksiselitteisesti vain uskon kohde ja uskonnollinen kuva, vaan myös maallistunut kulttuuri on jatkuvasti innostunut enkelin hahmosta. Joidenkin tutkijoiden mukaan vuosituhannen vaihde ja 2000-luku onkin ollut erityisesti populaarikulttuurin ja kaupalliseksi muuttuneiden enkelten kulta-aikaa. Oman aikamme enkelikulttuurin monimuotoisuutta ja -käyttöisyyttä voi helposti todistaa internetistä.

Uskontotieteen professori Terhi Utriainen Helsingin yliopistosta on tutkinut Suomen Akatemian rahoituksella, mitä aikuiset suomalaiset tai Suomessa asuvat oppivat itselleen uudesta perinteisestä uskonnosta tai modernista henkisyydestä. Monet haluavat tutustua itselleen uusiin uskonnollisiin tai henkisiin perinteisiin ja niiden harjoittamiseen. Utriaisen ryhmä tutki erityisesti sitä, miten tutkittavat arvioivat oppimansa merkitystä arkielämässä uskonnollisuuden ulkopuolella. Hän on kirjoittanut kirjan ”Enkeleitä työpöydällä: Arjen ja lumon etnografiaa” (SKS 2017)

Kuvat: Hanne Kiiveri

Lisää Kiiverin kuvia: www.hannekiiveriart.fi. Osa Koneen säätiön tukemaa Kenen enkelit? -hanketta.