Siirry pääsisältöön
Facebook Twitter LinkedIn Email
19.11.2021

Tiedon levitys ilmastonmuutosta vastaan taistelevan tutkimuksen elinehto

Raisa_Makipaa710.jpg

Ilmastokriisi on noussut yhdeksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, jonka ratkaisuista puhuvat sekä poliittiset päättäjät, yritykset, että kansalaiset. Jotta ilmastokriisiä saataisiin hillittyä, tutkijat monilla eri tieteenaloilla, sekä Suomessa, että kansainvälisesti, tuottavat tietoa, ratkaisuja ja sopeutumismahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. 

Luonnonvarojen kestävän käytön tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta kehittää menetelmiä ja tuottaa tietoa & kestäviä ratkaisuja kasvihuonekaasupäästöjen pienentämiseksi maankäyttösektorilla. Hän tutkii maanperän toimintaa, metsien hiilenkiertoa ja hiilinieluja. 

Sompa-hanke tuottaa tutkittua tietoa

Mäkipää johtaa Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SOMPA-hanketta, joka kehittää menetelmiä maa- ja metsätalouden päästöjen hillitsemiseen. Hankkeen työ on kohdistettu maankäyttösektorin suurimpiin päästölähteisiin, jotka ovat metsäpuolella runsasravinteiset turvemaat ja maatalouspuolella turvemaapellot.

”Sompa -hanke on lähtenyt ratkaisemaan kysymystä, millä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävillä tavoilla päästään sille polulle, jolla päästöt vähenevät”, Mäkipää tiivistää.

SOMPA-hankkeessa on kehitetty ja testattu menetelmiä, joilla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää. Näitä on tutkittu sekä kokeellisesti, että mallintaen. Metsätalouden puolella testataan jatkuvapeitteistä kasvatusta, joka mahdollistaisi pohjaveden pinnan hallitun nostamisen puuston kasvua rajoittamatta. Pohjaveden pinnan nostaminen taas hillitsisi turpeen hajoamisprosessia ja näin myös kasvihuonekaasupäästöjä. SOMPA tutkii myös ilmastopolitiikkaa ja lainsäädäntöä, sekä mallittaa ja analysoi päästöratkaisuja muun muassa talouden ja kokonaiskehityksen näkökulmasta.

Myös monet muut tutkimukset ja konsortiot, joissa Mäkipää on mukana, liittyvät tavalla tai toisella ilmastonmuutokseen ja pyrkimykseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen koordinoima ja EU:n rahoittama CANEMURE-hanke pyrkii kohti hiilineutraalimpaa Suomea, ja ERA-NET-rahoituksella toimiva ValoFor-hanke tutkii erityisesti yksityisten metsänomistajien roolia biotaloudessa ja raaka-ainetuotannossa. Mäkipää koordinoi maaperätietoa tuottavaa MaaTi-tutkimushanketta maa- ja metsätalousministeriön ”Nappaa hiilestä kiinni” -kokonaisuudessa, johon liittyy monia ilmastotoimenpiteisiin liittyviä tutkimuksia ja kehityshankkeita. Mäkipää johtaa myös EU:n rahoittamaa HoliSoils-konsortiota, joka tutkii metsämaaperää.

Toimiva rahoitus tutkimuksen elinehto

Kaikilla Mäkipään hankkeilla on joko kansallista tai kansainvälistä LUKEn ulkopuolista kilpailtua tutkimusrahoitusta, jota ilman tutkimuksesta ei tulisi mitään. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitusta Mäkipää kehuu hyväksi rahoitusmuodoksi yhteiskunnallisesti merkittäville kysymyksille.  Tällaiset kysymykset vaativat monta eri näkökulmaa ratketakseen, joten rahoituksen tulee mahdollistaa laajat konsortiot. SOMPA-hankkeessa tämä on erityisen tärkeää, koska hanke hakee yhteiskehittymistä ja tiivistä vuorovaikutusta sekä tiedon käyttäjien että päätöstentekijöiden kanssa.

”Erityisen tärkeää on, että rahoitus on tarpeeksi pitkäaikainen. Kun on kyseessä joku murros, esimerkiksi tarve vähentää päästöjä ja kiristyvät päästötavoitteet, asia ei missään tapauksessa ratkea kolmessa vuodessa. Varsinkin kun hankkeen tavoite ei ole pelkästään löytää tutkimuksella päästövähennyskeinoja vaan myös välittää tutkimuksista saatua tietoa sidosryhmille ja päätöksentekijöille.”

Tieteen popularisointi ja tutkimuksista viestiminen erityisen tärkeää

”Mielestäni on oleellista, että tutkijoiden ääni kuuluu myös mediassa”, Mäkipää painottaa ja lisää, että tutkijat voivat traditionaalisen ja sosiaalisen median kautta osallistua julkiseen keskusteluun, ja tuoda esille tutkittua tietoa. Jos tutkittua tietoa ei tuoda keskusteluun, käydään keskustelu oletusten ja mielipiteiden pohjalta. Mäkipään mukaan tiedon näkyvyys ja popularisointi on tärkeää kaikilla tieteenaloilla.

”Tutkitun tiedon levittäminen on yksi tutkijan tehtävistä. Tutkijana koen, että minulla on vastuu tutkimukseni tuottaman tiedon jakamisesta. Jos minä tiedän, on tieto kerrottava siitä kiinnostuneille, onhan tieto tuotettu veronmaksajien rahoilla. Kun tulee tilaisuus kertoa omista tutkimuksista, on yritettävä sanoittaa oman alansa tekeminen ja miksi se on merkityksellistä, vaikka tutkimus olisi monimutkainen ja vaikeasti kuvailtava.”

Tärkeintä tutkitun tiedon levittämisessä on Mäkipään mielestä se, että tieto kerrotaan ymmärrettävässä muodossa kohderyhmästä riippumatta, ja tutkimuksesta selviää merkityksellisimmät asiat. Joskus koetaan tieteen popularisoinnin tarkoittavan tiedon välittämistä vain suurelle yleisölle. Mäkipää kuitenkin kertoo, että usein hänkin saa tietää uusista tutkimustuloksista median – tai yhä useammin sosiaalisen median – kautta, varsinkin muista kuin oman alansa tutkimuksista. Yksityiskohtiin täytyy paneutua lukemalla tieteellisiä julkaisuja, ja vasta sitten pystyy arvioimaan miten merkittävä ja luotettava uusi tieto on.

Mäkipään mukaan tieteen popularisoinnin ja levityksen merkitys korostuu varsinkin silloin, kun tutkittua tietoa käytetään päätöksenteon apuna. Päätöksentekijä, esimerkiksi poliitikko, maanomistaja tai teollisuuden edustaja, joka tekee tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä, voi saada tutkimustiedon kysymällä suoraan tutkijoilta. On kuitenkin tärkeää, että tietoa levitetään median kautta myös suurelle yleisölle, jotta ihmiset tietävät, miltä osin mahdolliset lakimuutokset ja päätökset perustuvat tutkittuun tietoon. 

Tutkimusyhteistyö on palkitsevaa

Mäkipäälle tutkijoiden yhteistyö on yksi palkitsevimmista tutkimustyön aspekteista tiedon tuottamisen ja jakamisen lisäksi. Etenkin suurissa hankkeissa, kuten SOMPAssa, tehdään yhteistyötä monialaisen tutkijajoukon kesken.

”Silloin on mahdollista tarttua sellaisiin isoihin, monimutkaisiin kysymyksiin, jotka eivät ratkea ihan tästä vaan. Laaja-alaisissa hankkeissa saa oikeasti olla monialaisen tutkimusryhmän kanssa tekemisissä ja oppia heiltä itsekin jatkuvasti uusia asioita ja sitä, miten eri asiat liittyvät toisiinsa.”

Mäkipään mukaan laaja-alaisissa tutkimuksissa pystytään katsomaan tietoa monelta eri kantilta, niin että tiedon käyttäjätkin saavat siitä enemmän irti. Työn ilo syntyy siitä, mitä mutkikkaampiin kysymyksiin pystytään tuottavaan vastauksia ja ratkaisuja.

”Kiitos kollegoille, joiden kanssa työskennellessä aina oppii uutta ja huomaa, miten paljon enemmin pystyy tekemään yhdessä, kuin yksin.” Mäkipää summaa.

 

Teksti: Sanni Rämä

Kuva: Raisa Mäkipää

Tämä haastattelu on osa Tietysti.fi-sivuston Tutkitun tiedon teemavuoden juttusarjaa. Esittelemme sarjassa Suomen Akatemian rahoittamia tutkijoita, jotka eri tavoin välittävät tai hyödyntävät tutkittua tietoa tutkimuksen ulkopuolella. Esittelemme joka kuukausi eri alan tutkijan.

Viimeksi muokattu 25.11.2021

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:
 
Facebook logo  Twitter logo  Youtube logo

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Suomen Akatemian logo

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi

SAAVUTETTAVUUS