Nuorissa on tulevaisuus – myös oravien maailmassa

Nuoren lähtö pois äidin helmoista on ainutlaatuinen hetki, sillä päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia – myös eläinmaailmassa. Akatemiatutkija Vesa Selonen tutkimusryhmineen on Turun yliopistossa selvittänyt nuorten levittäytymisen eli dispersaalin syitä ja seurauksia liito-oravien ja oravien avulla. Aihe on ekologiassa keskeinen mutta nisäkkäillä heikosti tutkittu jopa kansainvälisellä tasolla.

"Liito-orava syntyy keväällä ja varttuu teiniksi kesän aikana. Koska emon luo ei voi jäädä norkoilemaan, lähdetään syksyllä etsimään omaa metsikköä. Metsikön olisi syytä olla sellainen, että siellä selviää hengissä ja löytää kumppanin, sillä siitä tulee liito-oravan kotipaikka loppuiäksi."

Dispsersaalijakso on siis ajallisesti lyhyt, mutta nuoret yksilöt liikkuvat silloin huomattavan pitkiä matkoja. Dispersaalin aikana tehtyjen valintojen onnistuminen vaikuttaa oleellisesti sekä yksilön että lajin tulevaisuudennäkymiin. Liito-oravan tapauksessa se käytännössä sanelee kannan leviämis- ja geenivirtapotentiaalin.

"Jos leviämispotentiaalia mallinnetaan aikuisten liikkuvuudella, todennäköisesti päädytään aliarviointiin. Varsinaisen kannanvaihtelun taustalla on sitten toki muitakin tekijöitä. Siksi mekin olemme tutkineet myös ravinto- ja petotilannetta, elinympäristön määrää ja säätekijöitä."

Liito-oravatutkimus voi poikia laajempaa ymmärrystä

Oman elinalueen valinta on ekologiassa tärkeä aihe, eikä vähiten ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristömuutosten takia. Selviytyminen voi olla siitä kiinni, löytääkö uusi sukupolvi toimivan elinalueen. Yksilöiden – ja etenkin nuorten yksilöiden – liikkumisen ymmärtäminen on siis aivan keskeistä, kun yritetään ennustaa kannan kokoa ja sen ajallisia muutoksia etenkin ympäristön muuttuessa.

"Silti vastaavia tutkimuksia nuorten nisäkkäiden liikkumisesta ei ole paljoa. Haluamme selvittää, miten nuoret käyttäytyvät etsiessään omaa elinaluetta, millaisia etsintätapoja ne käyttävät ja miten ne tekevät päätökset, jotka johtavat jonkin alueen valintaan."

Äkkiseltään voi luulla, että oravanuorukaisten aivoitusten ymmärtäminen palvelee ainoastaan kyseiselle lajille tärkeitä ennusteita ja suojelusuunnitelmia. Toisin on.

"Keskeiset elämänvaiheet saattavat toimia useilla lajeilla samansuuntaisesti, ja nuorten dispersaali on keskeinen useimmilla nisäkkäillä. Tieto sitä, mitkä tekijät ja mekanismit muokkaavat käyttäytymistä, voi valaista muidenkin lajien käyttäytymistä ja populaatioiden dynamiikkaa. Olemme jo todenneet yhtäläisyyksiä tutkimuslajiemme dispersaalien välillä."

Myös eläin toimii ympäristössä persoonansa mukaan

Hanke valaisee ekologian eräästä perimmäistä kysymystä: mikä määrittää lajin populaatiokokoa luonnossa. Selonen pyrkii huomioimaan paitsi ulkoiset ympäristötekijät myös oravan yksilöominaisuudet.

"Syntymäajankohta ja sitä myötä eläimen koko suhteessa muihin nuoriin on monilla tärkeä menestyksen määrittäjä. Aikaisin keväällä syntyneet ja suurikokoiset voivat olla elinpiirin etsinnässä jollain tapaa etulyöntiasemassa tai toimia eri tavoin kuin pienemmät nuorukaiset. Yksilön persoonakin voi vaikuttaa, esimerkiksi jotkut yksilöt ovat muita aktiivisempia."

Ympäristö puolestaan tarjoaa raamit sille, millaisia valinnanmahdollisuuksia ylipäänsä on tarjolla.

"Paikan laatuun vaikuttaa esimerkiksi liito-oravalla pesäkolojen määrä ja oravalla käpysadon määrä. Olemme tutkineet myös nuorten käyttämiä alueenetsimisen tapoja, kuten etsimiseen käytettyä aikaa, ja niiden vaihtelua yksilöiden välillä."

Dataa oravan kaulasta

Oravien puuhia on tarkasteltu eri aineistoista: on liikkumistietoja eri alueilta sekä omaa ja muiden keräämää seuranta-aineistoa yksilöistä ja populaatioista.

"Seuraamme oravia ja liito-oravia perinteisillä kaulaan laitettavilla radiopantalähettimillä. Harvinaisen yöeläjän tarkkailussa on tietenkin haasteensa, joten päiväaktiivinen ja liito-oravaa yleisempi orava on siinä mielessä mukavampi."

Tietoa on saatavilla myös muiden keräämistä aineistoista. Erityisen arvokkaita ja kansainvälisesti poikkeuksellisen hyviä ovat Selosen käyttämät 20-30 vuotta kattavat seuranta-aineistot liito-oravan ja oravan esiintymisestä. Pitkäaikaisseurannat ovat nykyisessä tutkimusympäristössä harvinaisia rahoitusten lyhytaikaisuuden takia.

Saaduista tiedoista rakennetaan matemaattisia malleja, joiden avulla etsitään havaintoja selittäviä tekijöitä ja keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Matemaattisesti on mallinnettu myös etsimistapojen evoluutiota ympäristön muuttuessa. Selonen on käyttänyt mallinnusta, joka oli alallaan uusinta uutta ja vasta vähän käytetty nisäkästutkimuksessa.

Radiopantalähetin puetaan muutamassa minuutissa oravalle, joka on otettu kiinni loukulla, pöntöstä tai kolosta. Kuva: Suvi Hämäläinen

"Pantaoravan" tiedot kerätään vastaanottimella. Kuva: Suvi Hämäläinen

Oravatutkijan arkea hankkeen loppusuoralla

Tutkija-ekologin työ kuulostaa kovin datapainotteiselta. Onko näin?

"Kyllä. Olen tehnyt paljon kenttätyötä itsekin, mutta dataa analysoidaan tilasto-ohjelmalla, ja yleensä ekologit opiskelevat aihetta mahdollisimman pitkälle itse. Toki neuvoa pyydetään asiantuntijoiltakin,  ja minunkin ryhmässäni on ollut matemaatikko post doc -tutkijana."

Selonen on harrastanut ja tutkinut myös lintuja. Kuvassa pikkukajavien kolonia Norjassa. Kuva: Vesa Selonen

Selosen ryhmässä on työskennellyt viime vuosia 2–3 väitöskirjan tekijää ja 1–2 post doc -tutkijaa. Ryhmänjohtajan oma viimeinen vuosi on kulunut tiukasti paperitöissä: on kirjoitettu, luettu ja kommentoitu artikkeleita. Yhteensä tämän hankkeen tiimoilta tulee julkaistuksi noin 25 artikkelia eri tieteellisiin julkaisuihin.

Hankkeen loppupuolella pöydällä ovat jälleen rahoitushakemukset, joilla pyritään turvaamaan oman työn tulevaisuus.

Lieneekö sellaista tutkijakollegaa olemassakaan, joka ei tunnistaisi Selosen ammatin varjo- ja valopuolia: "Vakityön puuttuminen haittaa, ja tulevaisuus on epävarma. Vapaus sekä yllättävät ja merkitykselliset löydökset tuovat työhön mielekkyyttä." 

Teksti: Nina Mäki-Kihniä