Dosentti Hannu Karttunen, Tuorlan observatorio, Turun yliopisto:

Tulevaisuuteen on mahdollista päästä, koska aika hidastuu nopeuden kasvaessa. Siksi nopeasti kiitävässä avaruusaluksessa aika kuluu hitaammin kuin Maan päällä, vaikka astronautin omasta mielestä aika kuluu täysin normaalisti. Kun astronautti sitten palaa avaruudesta, hän palaa tulevaisuuteen ja on nuorempi kuin Maahan jääneet.

Ilmiön toi esiin Einstein suhteellisuusteoriassaan, joka perustuu matemaattisiin laskelmiin. Mittauksin on myöhemmin voitu todeta, että se on faktaa.

Hankaluutena on, että vaikkapa sadan vuoden päähän vuoteen 2116 matkustaminen vaatii niin suuria nopeuksia, lähes valon nopeuksia, ettei se nykytekniikalla ole mahdollista. Pienimuotoista aikamatkustamista kuitenkin tapahtuu jo nyt aina kun ihminen lähtee avaruuteen raketilla. Ero ajan nopeudessa on tosin häviävän pieni. Jos nykyaluksilla tehtäisiin kolmen vuoden matka Marsiin, ero olisi tässäkin tapauksessa vain korkeintaan minuuttien luokkaa.  

Menneisyyteen matkustaminen on paljon ongelmallisempaa. Fyysikot pitävät sitä yleisesti epätodennäköisenä, lähes mahdottomana. On olemassa useita matemaattisia laskelmia, joiden mukaan menneisyyteen voidaan päästä. Matematiikka ei kuitenkaan selitä koko maailmaa tai huomioi kaikkia reaalimaailman puolia. Siksi matemaattisesti pätevä teoria ei tarkoita, että se voi aina myös käytännössä toteutua. Menneisyyteen matkustamisessa suurin ongelma syntyy ristiriidasta kausaalilakien eli syy-seuraussuhteen kanssa. Yleisimmin käytetty esimerkki tästä on henkilö, joka matkustaa menneisyyteen ja tappaa siellä oman äitinsä ennen omaa syntymäänsä. Se on mahdoton tilanne, jota ei voi olla olemassa.