Maitoteknologian professori (emer.) Tapani Alatossava, Helsingin yliopisto: 

Maidon desinfiointia UV-valolla on tutkittu. Se on periaatteessa mahdollista, mutta se ei ole mielekästä. 

UV-valokäsittely voi pilata maidon laatua, koska se on epäspesifistä ja voi vaikuttaa mikrobien lisäksi maidon herkkiin, ravitsemuksellisesti tärkeisiin komponentteihin. Varsinkin tyydyttämättömät rasvahapot ja proteiinit ovat herkkiä UV-valolle. 

UV-valon tehosta eri patogeeneihin ei myöskään ole riittävän tarkkaa tietoa. Teho voi vaihdella, eikä ole varmuutta, että UV-valo tuhoaa tasalaatuisesti kaikkia ihmiselle vaarallisia bakteereita. Maidon laatu olisi siis käsittelyn jälkeen yhä arvoitus. 

Tarvittavan teknologian vieminen maatilalle olisi oma ongelmansa. UV-valoa käytetään lähinnä pintojen desinfinointiin leikkaussaleissa tai puhdastiloissa. Lisäksi sitä on käytetty veden desinfiointiin. UV-valo ei läpäise vesipohjaista nestettä kovin syvälle, joten käsiteltävä neste on saatava filmimäiseksi ohueksi virtaukseksi. Koska iho ja silmät ovat herkkiä UV-valolle, virtauksen on tapahduttava työ- ja eläinturvallisuuden vuoksi suljetussa ja suojatussa laitteistossa. Tällainen teknologia olisi kallista ja vaatisi maatilalta isoja panostuksia. 

Hyötyjä on vaikea löytää. Pikemminkin tehtäisiin turhaa, päällekkäistä työtä. Raakamaito kerätään Suomessa useilta tiloilta samaan tankkiautoon ja lopuksi usean maitoauton tankeista samaan meijerisiiloon kylmäketjuolosuhteissa. Meijerissä UV-valokäsitelty maito pastöroitaisiin joka tapauksessa muun maidon joukossa. 

Pastörointi on kymmenien vuosien osaamisen ja kokemuksen tuloksena hiottu erittäin tarkaksi. Maito kuumennetaan vähintään 72 celsiukseen 15 sekunniksi. Se ehtii tuhota varmasti kampylobakteerit, listerian tai muut raakamaidon mahdolliset patogeenit, mutta ei juurikaan maidon proteiineja, rasvoja tai vitamiineja. UV-valodesinfiointiin verrattuna pastörointi on turvallista ja luotettavaa. 

Oma pohdintansa on, että suomalainen raakamaito on jo nyt laadultaan erittäin korkealuokkaista muuhun Eurooppaan verrattuna.  Vuosien hygieniatyön ansioista peräti 97 prosenttia on korkeinta E-luokkaa (exellent). Suuria paineita parantaa raakamaidon laatua ei meillä siis ole. Uusien teknologioiden tutkiminen ja etsiminen on silti tärkeää. 

Oma tutkimusryhmäni on tutkinut vuosien ajan uusia keinoja ylläpitää raakamaidon tuoreutta ja laatua. Mikrobit raakamaidossa pyrkivät ajan kuluessa lisääntymään myös kylmäketjussa. Patentoimassamme typpikaasumenetelmässä puhdasta typpikaasua puhalletaan raakamaitoa sisältävään laitteeseen (tilatankki, maitoauton tankki, meijerisiilo) ilmatilan läpi jatkuvana virtana, jolloin likainen ilma korvautuu puhtaalla typpikaasulla ja maitoon liuennut happi samalla poistuu. Raakamaitoon saadaan aikaan hapeton tila, jossa bakteerimäärä ei tutkitusti juurikaan kasva, eivätkä maidon herkät rasvahapot hapetu. Näin raakamaito voisi tulla mikrobiologisesti, kemiallisesti, ravitsemuksellisesti ja aistittavasti laadukkaampana ja tuoreen kaltaisena meijeriin jalostettavaksi.  

Navettoihinkin on tulossa mielenkiintoista teknologiaa. Israelilais-saksalainen patentoitu ultraclean-lypsyteknologia perustuu laitteeseen, joka puhaltaa steriloitua ilmaa lypsimen nännikuppiin. Mikrobit pääsevät konelypsyn yhteydessä raakamaitoon usein juuri nännikupin kautta, kun se haukkaa lypsyä aloitettaessa likaista navettailmaa. Menetelmällä on valmistajien mukaan pystytty alentamaan raakamaidon mikrobitasoa huomattavasti eli tuottamaan ultrapuhdasta raakamaitoa.