Dosentti Katja Valli, Psykologian ja logopedian laitos, Turku Brain and Mind Center, Turun  yliopisto:

MK-Ultra oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n salainen mielenhallintaprojekti, jossa CIA:n agentit kokeilivat itse psykoaktiivisia aineita, antoivat niitä kollegoilleen ja myös sivullisille heidän tietämättään. Projekti oli käynnissä 1950-luvulta 70-luvulle.

Alkuvuosina keskityttiin erityisesti LSD:n (lysergihapon dietyyliamidi) tutkimiseen. Myöhemmin tutkittiin myös muiden hallusinogeenien (psilosybiini, meskaliini) ja rauhoittavien (barbituraatit) sekä stimulattien (amfetamiini), opiaattien, skopolamiinin, kannabiksen ja alkoholin vaikutuksia.

Koehenkilöiksi joutui vankeja, mielenterveyspotilaita, narkomaaneja, prostituoituja, armeijan henkilökuntaa ja valtaväestön edustajia, joiden reaktioita LSD:hen tutkittiin heidän tietämättään. Osaa kuulusteltiin armotta kirkkaiden lamppujen alla, ja joidenkin koehenkilöiden väitetään tehneen itsemurhan kokeiden seurauksena.

Epäeettisen ihmiskokeen tarkoituksena oli kehittää totuusseerumi, aivopesuri, joka edesauttaisi tunnustusten saamista ja ehkäisisi valehtelua, erityisesti kylmän sodan ajan vakoilijoiden kuulustelutilanteissa. Havaittiin, että esimerkiksi LSD:n vaikutukset ovat liian ennustamattomia, eikä saatuihin ”tunnustuksiin” voinut luottaa - ihmiset saattoivat tunnustaa tehneensä mitä tahansa. Vuonna 1973 CIA:n silloinen johtaja määräsi kaikki MK-Ultran dokumentit tuhottaviksi.

Vain pieni osa säästyi hävitykseltä, mikä on vaikeuttanut projektin todellisten kokeiden laajuuden selvittämistä. Koska dokumentteja ei ole juurikaan säilynyt, on myös vaikea spekuloimatta pohtia MK-Ultran merkitystä lääketieteen kehitykselle. Tutkimusten tieteellinen arvo ja niiden luotettavuus voidaan kyseenalaistaa. Saattaa olla, että MK-Ultrasta on ollut lääketieteen kehitykselle lähinnä haittaa. Yritys valjastaa hallusinogeenit totuusseerumiksi on saattanut vaikeuttaa näiden aineiden muiden mahdollisten indikaatioiden tutkimusta. Ehkä osaltaan MK-Ultran seurauksena LSD:llä ja muilla hallusinogeeneilla on ollut erittäin kielteinen maine ja niiden lääketieteellinen tutkiminen pääosin lopetettiin 1970-luvulla.

Oli miten oli, vasta viime aikoina valtiot ovat alkaneet antaa tutkijoille eettisiä tutkimuslupia hallusinogeenien hyötyjen selvittämiseksi. Yksi edelläkävijämaista on ollut Sveitsi, jossa jo 1990-luvun alussa tutkittiin psilosybiinin ja ketamiinin vaikutuksia aivojen toimintaan aivokuvantamismenetelmin. Tiedemaailmassa kiinnostus hallusinogeeneja kohtaan on tällä hetkellä selvä kasvava trendi. Yksi tutkimuslinja on, voitaisiinko hallusinogeeneja hyödyntää terapeuttisessa käytössä. Muun muassa psilosybiinin on huomattu lievittävän terminaalivaiheen syöpää sairastavien kuolemanahdistusta sekä hoitoresistenttiä masennusta. Iso-Britanniassa Imperial Collegessa on puolestaan tutkittu aivokuvantamismenetelmien avulla LSD:n sekä myös muiden psykedeelien, kuten psilosybiinin, vaikutuksia aivojen toimintoihin.

Suomeen perustettiin vuonna 2016 Psykedeelitutkimusyhdistys ry, joka edistää psykedeeleihin liittyvää tieteellistä tutkimusta Suomessa sekä tutkimukseen pohjautuvan, kansantajuisen tiedon saatavuutta. Helsingin yliopiston Brain & Mind tohtoriohjelman opiskelijat organisoivat Brain & Mind Symposiumin vuonna 2017. Samassa yhteydessä heidän Suomeen kutsumansa brittitutkija Robin Carhart-Harris London Imperial Collegesta vieraili myös Psykedeelitutkimusyhdistyksen tapahtumassa syyskuussa.