Hyvän elämän filosofia – vangitseva teos peruskysymysten äärellä
Vaikka filosofia on saanut alkunsa jo antiikin Kreikassa, monilta ihmisiä koskettavilta kysymyksiltä puuttuu vastaus. Erilaiset etiikan kysymykset, kuten ”Mitä ovat hyvät teot?”, todennäköisesti mietityttävät jokaista jossain vaiheessa, mutta kunnollinen vastaus voi jäädä puutteelliseksi. Tällaisiin kysymyksiin on nimittäin melko helppoa löytää ratkaisu ilman omaa kriittistä pohdintaa, kuten esimerkiksi vastaamalla hyvien tekojen olevan sellaisia, jotka eivät lukeudu seitsemään kuolemansyntiin tai eivät riitele kymmenen käskyn kanssa. Kuitenkin ilman syväsuuntautunutta pohdintaa sekä vanhojen ajatusmallien kyseenalaistamista ajattelu on kuin kirjoittamista copypaste-tekniikalla.
Uusimmassa kirjassaan Hyvän elämän filosofiaa (2015, SKS) filosofi Ilkka Niiniluoto käsittelee kaikkea elämän perusasioita viisaudesta jopa kodin merkitykseen. Mukaan mahtuu myös hyvin laajoja eettisiä aiheita kuten käsitys hyvästä ja pahasta sekä rahan ja onnellisuuden välinen korrelaatio. Aiheet ovat siis paikoin melko monimutkaisia ja vaikeita, mutta huolellisella lukemisella vaikeimmistakin teemoista saa paljon irti.
Pelkän tiedon lisäksi Niiniluoto tuo kirjassaan lukijalle myös mahdollisuuden seurata syvällistä ajattelutapaansa, mikä tekee kirjasta entistä antoisamman. Kirjailijan omien näkemysten lisäksi esseissä on nostettu esille monta eri näkökulmaa, joten aiheesta saa hyvän yleiskuvan, mikä on välttämätön perusta laadukkaalle pohdinnalle.
Hyvän elämän filosofiaa koostuu Niiniluodon kirjoituksista 1990-luvun alusta nykypäivään saakka, joten lukemista riittää. Vaikeine termeineen ja käsitteineen teos on melko raskas luettava, mutta kirja on jaettu selkeästi aihealueittain, mikä tekee lukemisesta miellyttävää. Kiinnostavimpiin pohdintoihin on kätevä palata, siirtyminen laajemman aiheen alaluokasta toiseen on sulavaa eikä lukemisjärjestyksellä ole niinkään väliä. Kuvitusta kirjassa ei ole, mutta teoksen luonteen huomioon ottaen se ei edes ole tarpeellista. Mielenkiintoiset aiheet sekä terävät pohdinnat tekevät Hyvän elämän filosofiasta jo riittävän vangitsevan, eikä teos muistuta puisevaa tietokirjaa ollenkaan.
Teos on oikea kultakaivos kaikille jotka ovat kiinnostuneita filosofiasta tai jotka kokevat elämän peruskysymysten pohdinnan mielekkääksi. Kirjan loppuun on jopa koottu kirjallisuusluettelo, mistä voi etsiä lisää luettavaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Niiniluoto kirjoittaa kattavasti kaikista käsittelemistään aiheista ja onnistuu ilmaisemaan myös vaikeita asioita mukavan lempeällä tavalla. Hyvän elämän filosofiaa on nimelleen uskollinen ja keskittyy juurikin hyviin puoliin, joten on helppo huomata, että Niiniluoto selvästi rakastaa viisauden ohella myös elämää.
Emilia Korpeinen, Jyväskylän Lyseon lukio