Mirja Sinkkosen Mielen hoiva on teos psyykkisistä voimavaroistamme ja vastoinkäymisten käsittelystä. Avainsanoja kirjassa ovat lohdutus, ihmisten välinen kanssakäyminen ja oman itsensä kohtaaminen. Pyrkimyksenä on löytää tasapaino positiivisten ja negatiivisten tunteiden välistä ja oppia tunnistamaan omat vahvuutensa. Tietokirjallisuudelle ominaisten piirteiden lisäksi Sinkkonen on lisännyt anonyymejä esimerkkejä eri-ikäisten ihmisten haastavista elämäntilanteista. Teos muistuttaa myös elämänopasta, sillä se kertoo lukijalle kuinka käsitellä murheita ja kuinka löytää lopulta myötätunto.

Rakenteeltaan teos on jaettu suurempiin osa-alueisiin, jotka jakavat aiheet ensiksi negatiivisista tunteista, kuten masentuneesta mielestä ja erokokemuksista, positiivisiin mielenrauhan ja hoivan tuntemuksiin. Selkeän rakenteen lisäksi seuraavat myös kielelliset ratkaisut samaa linjaa. Vaikka aiheet kirjassa saattavat vaikuttaa raskailta ja haasteellisilta, on Sinkkonen muotoillut lauseensa helposti ymmärrettäviksi. Myös visuaalisesti on päädytty yksinkertaiseen ratkaisuun, sillä kirja ei sisällä kuvitusta. Teksti on selkeästi jaettu omiin aihepiireihinsä ja lukijaa helpottaa myös kirjan alussa oleva sisällysluettelo, josta löytyy niin pää- kuin alaotsikotkin.

Kirjan aiheeseen voi kouluaineista linkittää niin psykologian, terveystiedon kuin filosofiankin. Mielenterveys on aktuelli ja keskustelua herättävä aihe, josta puhutaan yli oppiainerajojen. Kirjan aiheista nuorille ajankohtaisina voidaan pitää haasteita itsetunnon ja oman jaksamisen kanssa sekä erilaisten yhteisöjen merkitystä eri elämänvaiheissa. Sinkkonen käsittelee kirjassaan myös kiusaamista ja työyhteisöjen haasteita. Minulle kiinnostavimmaksi aiheeksi muodostui aihealue alaotsikolla ”Psykodynaaminen työskentely haavoittavien muistojen kanssa”. Traumatisoivat muistot voivat jäädä mielen satuttajaksi moneksi kymmeneksi vuodeksi ja niiden käsittely on niin psyykkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeää. Useat aiheet olivat minulle ennestään tuttuja, sillä olen kirjoittanut terveystiedon ylioppilaskokeissa. Aiempaa tietoa mielenterveydellisistä aiheista ei tarvita, sillä asiafaktat esitetään teoksessa yksinkertaisella kielellä. Teoksen luettua pystyy lukija jo hallitsemaan mielen hyvinvoinnin peruspalikat.

Teoksen sivumäärä asettaa rajat aiheiden käsittelylle. Valitettavasti puhutuimmatkin aiheet, kuten kiusaaminen tai masennus, jäävät teoksessa vain pintaraapaisuksi, vaikka sen merkitys psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kiistaton. Sinkkonen on painottanut selvästi arkipäiväisiä tilanteita, joita joudumme välttämättä kohtaamaan, kuten mielen pahoittaminen tai läheisen menetys. Lukijana olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän teoreettista tietoa esimerkiksi masentuneen ihmisen mielestä, sillä se olisi antanut enemmän näkökohtia myös tunteiden käsittelyn ymmärtämiseen. Kirjailija Sinkkonen itse on psykologi sekä psykoterapeutti, jolla olisi varmasti ollut jakaa tietoa enemmänkin, kuin mitä sataan sivuun mahtuu. Faktojen esittämisen sijaan teoksessa on kuitenkin keskitytty selvästi tilanteiden ja kohtaamisten emotionaaliseen puoleen.

Oman mielen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Vaikka Mielen hoiva onkin hyvä tapa aloittaa omasta psyykkisestä jaksamisestaan huolehtiminen, tarvitaan tuloksiin enemmän kuin yhden kirjan lukeminen. Sinkkonen toivoo varmasti teoksensa rohkaisevan ihmisiä hakeutumaan ammattiapuun, jos omat voimavarat ovat loppu. Teos kuitenkin esittää asiat melko neutraalisti, eikä esimerkiksi mielenterveysongelmien vaaroihin pureuduta syvemmälle. Osa kirjailijan esittämistä lauseista tuntuu itsestäänselvyyksiltä, mutta vaikeassa elämäntilanteessa yksinkertaisetkin sanat voivat rohkaista ja antaa voimia. Olen kiitollinen, että olen itse saanut nauttia niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin hyvinvoinnista. Vaikka kirja ei minulle aiheidensa vuoksi ollut silmiä avaava lukukokemus, voi siihen myöhemmin elämässä palata, jos joutuu vastoinkäymisten töytäisemäksi.

Kokonaisuudeltaan teos on selkeä ja tiivistetty ohje murheiden käsittelyyn. Oleellinen sanoma on, että sinun täytyy osata antaa myös itsellesi anteeksi. Saa tuntea mielensä pahoitetuksi, se ei ole asia mitä tulisi piilotella. Jotta voisit antaa eteenpäin tukea ja lohdutusta, täytyy sinun hyväksyä muiden ihmisten lisäksi myös itsesi. Me elämme omassa kehossamme ja mielessämme joka ikinen hetki, eikö se ole jo riittävän painava syy pitää itsestämme huolta myös psyykkisellä tasolla?

Outi Spolander, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu