24.11.2014

Vuonna 2014 julkaistu Suomalaisia tieteen huipulla on Tapio Markkasen, Allan Tiitan ja Paula Havasteen toimittama, Gaudeamuksen kustantama tietoteos, joka kertoo sata suomalaista tieteellistä menestystarinaa. Teoksen lukuisat kirjoittajat, jotka ovat itsekin alojensa suomalaisia huippuja, esittelevät lukijalle 250 sivun ajan sadan suomalaisen elämää ja saavutuksia mielenkiintoisten yksityiskohtien kera.

Yleisesti ottaen Suomalaisia tieteen huipulla on melko tyypillinen merkkihenkilöitä esittelevä tietokirja. Jokaisen henkilön elämästä kerrotaan ensin tietyt yleiset asiat, muun muassa syntymäaika ja -paikka sekä vanhempien nimet, joiden jälkeen teksti siirtyy kuvailemaan hänen menestyksensä eteen tekemäänsä työtä. Myös teoksen rakenne on tietokirjoille ominainen, sillä kutakin henkilöä käsitellään yhden aukeaman verran. Ratkaisu on onnistunut, sillä lukemisesta ei kuitenkaan tule puuduttavaa.

Suomalaisia tieteen huipulla erottuu joukosta olemalla asiallisen lisäksi kiinnostava ja paikoin jopa humoristinen. Esimerkiksi Artturi Ilmari Virtasen ja Polle - hevosen kohtaaminen rehun kehittämisen nimissä on mielenkiintoinen yksityiskohta; Pollelta ei herunut arvostusta Virtasen tieteellistä keksintöä kohtaan.

Voisi kuvitella, että monelle nykypäivän suomalaiselle tulee yllätyksenä suomalaisen osaamisen laajuus. Nykyään helposti väheksymme Suomea ja suomalaisuutta ja moni on varmasti epätietoinen maamme historiaan jääneistä saavutuksista. Siksi meillä onkin tarve sivistää varsinkin nuorisoa, mikä ei ole eikä tule olemaan helppo tehtävä. Suomalaisia tieteen huipulla pyrkii osaltaan juuri tähän. Teos ei ole lainkaan hullumpi osanotto lukemiseen kannustamiseen, sillä se tarjoaa lukijalle tiedon lisäksi viihdykettä.

Rakenteeltaan teos on onnistunut, mikä johtuu erityisesti sen selkeydestä. Sisällysluettelo löytyy kirjan ensimmäisiltä sivuilta ja siihen on merkattu käsiteltävän henkilön nimen lisäksi yhden lauseen mittainen kuvaus siitä, miksi hän on merkittävä. Jo nämä kuvaukset houkuttelevat lukijaa jatkamaan eteenpäin. Minkälaisia mielikuvia herättää esimerkiksi Carl Gustaf Mannerheimille annettu nimitys ”Kovakuoriaiskreivi”?

Varsinaista tekstiä ei ole turhan hankala lukea. Lukemista helpottaa ja selkeyttää myös tekstin asettelu. Lopputulos on siistimpi, koska yhdelle henkilölle on aina varattu oma aukeamansa. Jokaisella aukeamalla on lisäksi kuva kyseessä olevasta henkilöstä, mikä on kiva yksityiskohta ja piristää tekstiä. Mainittakoon myös, että kuvien mustavalkoisuus yhtenäistää teosta, vaikka osasta onkin luultavasti olemassa väriversio. Kirjan lopussa on muun muassa tieteen huippujen kotipaikat kartalla, hakemisto ja lista kaikista teoksen kirjoittamiseen osallistuneista.

Suomalaisia tieteen huipulla ei ole visuaalisesti kovin poikkeuksellinen, muttei täysi pettymyskään. Kannesta ja selkämyksestä löytyy kirjan nimi riittävän suurella tekstikoolla mutta jostain syystä etu- ja takakansi ovat ulkonäöltään hieman sekavat. Ensisilmäyksellä mieleen voi tulla nimien ja kuvien sekamelska, jota onneksi tasapainottaa kansien jotakuinkin yksinkertainen väriskaala. Voi kuitenkin olla etu, että kirjan kansi ei ole liian pelkistetty, jolloin sen voisi olla vaikeampi herättää lukijan kiinnostus.

Kiinnostavaa on, kuinka laidasta laitaan ovat suomalaiset saaneet aikaan kaikenlaista. Suomalaisia tieteen huipulla osoittaa tämän hienosti. Kirjan mukaan Gunnar Nordström kävi kilpajuoksua Einsteinin kanssa, kun taas Ilkka Hanski tutki lantakuoriaisten yhteisöekologiaa ja Suomen päästäispopulaatioita. Joukossa on siis yllättäviä ja vähän erikoisempia saavutuksia, joita ei ehkä ole tullut koskaan ajatelleeksi. Kaikki ansaitsevat silti yhtä paljon kunnioitusta ja suomalaisten lukijoiden mielenkiinnon.

Sisällysluettelosta löytyy jokaiselle tuttuja nimiä, joiden jo melko tunnetuista elämistä mahdollisesti saa tietää jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Luettuaan teoksen kannesta kanteen saattaa huomata tunnistavansa sukunimiä ja tietävänsä yhtä sun toista suomalaisen tieteen historiasta. Herää myös innostava ajatus siitä, että ehkä tietokirjoihin voidaan tulevaisuudessakin kirjoittaa suomalaisia nimiä.

Teksti: Kirja-arvion kirjoittaja Alina Rouvinen opiskelee Turun normaalikoulun lukiossa