Anne Helttusen ja Tuula Uusi-Hallilan teos Naisia nimittäin - kirjallisuutemme naishahmoja (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019) pohtii lyhyiden esseiden kautta erilaisten suomalaisten teosten naishahmojen nimien ja luonteenpiirteiden yhtäläisyyksiä sekä eroja vertaillen samannimisiä hahmoja keskenään. Kirjassa käsitellään 50 naisten nimeä sekä huomattavasti enemmän kirjailijoita ja teoksia.

Ensivaikutelmana kirjan ulkonäkö on kiinnostava. Kannet ovat pirteän pinkit ja kuvitus on mielenkiintoinen sekä naiseuteen liittyvä. Kuvituksessa on muun muassa korkokenkien, kahvipannun sekä kaulimen kuvat. Valtaosa pohdittavista naisten nimistä on hieman vanhempia ja ehkä kansien kuvituksella on viitattu juuri naisiin kohdistuneisiin oletuksiin etenkin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Sisäpuolelta kannet ovat violetit. Sivut ovat tavalliset; valkoiset sivut ja musta teksti. Väliotsikoissa, faktalaatikkojen pohjissa sekä osassa lainauksia on käytetty oranssia. Korostettavat kohdat on kirjoitettu muuta tekstiä suuremmalla oranssilla fontilla, aivan kuten aikakausilehdissä. Tällöin kirjailijoille tärkeät kohdat tulevat hyvin esiin ja jäävät itsellekin paremmin mieleen.

Kirja käsittelee suuren määrän suomalaisen kirjallisuuden naishahmoja, joten lukijan täytyy keskittyä tarkasti yksityiskohtiin. Yhtä nimeä käsitellessä pohditaan muutaman samannimisen hahmon luonteenpiirteitä vertaillen eri kirjailijoiden teoksien hahmoja keskenään. Hahmot tulevat laajasti esille, vaikka välillä nimet meinasivatkin mennä sekaisin. Jokainen hahmo jäi mieleen erityisenä omana hahmonaan juuri omien eroavaisuuksiensa takia. Esimerkkinä tästä toimii Irma-luku. Esseen lukeminen oli hieman vaikeaa, koska en ole koskaan lukenut yhdestäkään Irmasta, joten minulla ei ollut mitään valmista mielikuvaa. Nimi käsitellään neljän eri hahmon kautta ja kaikkien vahvimmat luonteenpiirteet ovat samanlaisia. Onneksi jokainen Irma päätyy tarinassaan mitä oudoimpiin tilanteisiin ja juuri näiden hassujen tilanteiden kautta muistan heidät kaikki omina hahmoinaan. Esimerkiksi Mikko Rimmisen Irma soittaa vahingossa väärää ovikelloa ja keksii, että tekee Taloustutkimukselle kyselyä, koska ei kehtaa myöntää olevansa väärässä paikassa.

Kirjassa on paljon klassikkoteoksia, mutta myös hieman tuntemattomampia teoksia, joka on mielestäni hyvä päätös kirjailijoilta. Kaikkien teosten juonia ei tarvitse etukäteen tietää, vaan Helttunen ja Uusi-Hallila ovat hienosti tiivistäneet tarvittavat juonikuviot esittelyyn mukaan. Silti aiemmasta tarinoiden tuntemisesta voi olla hyötyä kirjaa lukiessa. Hahmot etukäteen tuntiessa voi olla helpompi seurata, kun hahmoja verrataan keskenään. Usein ei tule miettineeksi, että onpas Helvi Hämäläisen ja Minna Canthin Elisabeteissa muutenkin yllättävän paljon samaa. Uskon, että kirja on kiinnostava myös sellaiselle henkilölle, joka on lukenut aiemmin paljon suomalaista kirjallisuutta. Helttusen ja Uusi-Hallilan pohdinnat tuovat lisää syvyyttä jo entuudestaan tuttuihin hahmoihin.

Kirjassa on paljon vanhempia naisten nimiä, mutta on myös nykypäivänä suosittuja nimiä. Osa nimistä taas on vanhempia, mutta viime aikoina uudestaan suosioon nousseita. Nimet ovat tavallisia ja kaikille tuttuja. Uskon, että Helttunen ja Uusi-Hallila ovat halunneet valita juuri tuttuja nimiä, jotta kirja olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä. Itse tunnen lähes jokaisen samannimisen henkilön, tämä lisää lukuintoa. Olisi myös kiinnostavaa nähdä, miten samannimiset ihmiset kokevat tekstit ja sopivatko kirjallisuuden hahmot yhteen jopa oikeiden ihmisten kanssa.

Helttunen ja Uusi-Hallila kertovat johdannossa nimien valitsemisesta ja puhuvat ylipäätänsä siitä, että nimitutkimusta tehdään Suomessa todella vähän. He halusivat pohtia sellaisia nimiä, jotka toistuvat suomalaisessa kirjallisuudessa vuosikymmenistä toiseen. Kirjoittajat painottavat, ettei heidän kirjansa ole tutkimustietoa. Eri lähteitä on kuitenkin käytetty paljon ja ne on merkitty selvästi kirjan loppuun.

Suurin osa kirjassa mainituista kirjailijoista oli minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta löysin silti monia uusia kiintoisia nimiä. Hienoa kirjassa on se, kuinka Helttunen ja Uusi-Hallila kertovat juonista hahmoihin liittyvät merkittävät osat, mutta eivät suuria juonipaljastuksia. Niinpä uusista kirjailijoista lukiessani kirjoitin heidän nimensä ylös ja tutkin myöhemmin heidän teoksiaan. Näin löysin listalleni monta kiinnostavaa kirjaa lisää. Juonista ja hahmoista vain hieman tietäessäni kiinnostaa kirja aina vain enemmän.

Lukukokemus oli kaikin puolin mukava. Välillä tosin täytyi keskittyä kunnolla, jottei mene nimistä sekaisin. Jo aiemmin tuntemiini hahmoihin sain paljon lisää syvyyttä, koska kaikkia teoksia en ollut lukenut aiemmin vaan tiesin niiden juonikuvion vain pääpiirteittäin. Uusiin hahmoihin sain pintaraapaisun, joka oli kuitenkin niin kattava, että tiedän hahmojen pääluonteenpiirteet. Teksti on helposti luettavaa ja selvää, mutta silti kiinnostavasti rakennettu. Kappaleisiin on osattu tiivistää kaikki olennainen ja kappaleiden sekä korostuksien yhdistäminen on onnistunut hyvin. Kirjan ulkoasu on ihanan pirteä ja oranssit korostukset mielestäni kiva yksityiskohta. Kirjaa oli mukava lukea aina iltaisin, muutama kappale kerrallaan. Pohdin samalla erilaisia nimiyhdistelmiä ja nimiä, joita mahdollisesti haluaisin joskus lapsilleni antaa.

Kiia Katajisto, Porin suomalaisen yhteislyseon lukio