Muisti on ihmismielen ystävä ja vihollinen. Ilman sitä elämästämme puuttuisi jatkuvuus, mutta toisaalta jos muistaisimme kaiken, olisi elämämme aikamoista kaaosta. Mutta mikä on muistin merkitys yhteiskunnalle ja yksilölle? Tätä pohtii kirjallisuustiedettä ja psykologiaakin opiskellut filosofian tohtori Marja Saarenheimo kirjassaan Muistamisen vimma (Vastapaino, 2012). 

Kirjan 197:ään sivuun mahtuu kuusi esseetä erilaisista kirjoista, jotka liittyvät eri tavoin muistiin ja muistamiseen. Saarenheimo kertoo valinneensa juuri nämä kirjat, koska ne koskettivat häntä niin, että hän on lukenut ne useampaan kertaan, ja koska ne liittyvät kaikki jollain tapaa kollektiiviseen tai yksilölliseen muistiin.

Esseet on kirjoitettu, ei niinkään kirjallisuuden tutkijan, vaan pikemminkin muistitutkijan näkökulmasta. Saarenheimo mainitseekin jättävänsä kirjallisuustutkimuksen itseään osaavammille, ja keskittyvänsä siihen, mitä näissä kirjoissa kerrotaan muistamisen aspekteista.

Ensimmäinen essee kertoo Milan Kunderan Naurun ja unohduksen kirjan näkemyksistä siitä, että ihmiset, ja jopa kansakunnat, tahtoisivat unohtaa ikävät sattumukset, mutta se ei aina olekaan niin helppoa. Kyseinen kirja sai alun perin Saarenheimon kiinnostumaan muistista ja sen tutkimisesta.

Toisessa esseessä kerrotaan Marcel Proustin teoksesta Kadonnutta aikaa etsimässä. Siinä pohditaan aistimusten aiheuttamista tiedostamattomista muistoista, jotka saattavat laueta vaikkapa tutun ruoan maun tai lapsuudenkodin eteisen näkemisen vaikutuksesta.

Kolmas essee taas pohtii Siri Hustvedtinteoksen Vapiseva nainen käsityksiä siitä, miten vaikka jokin asia olisi jo unohdettu, se ei välttämättä poistu elämästämme. Esimerkiksi synkät tai surulliset salaisuudet, tai lapsuuden traumat harvoin häviävät muistista kokonaan.

W.G. Sebaldin Austerlitzistä kertoo neljäs essee. Siinä pohditaan kipujälkiä, eli traumaattisia muistoja, jotka vaikuttavat ihmisten elämään vielä senkin jälkeen, kun ne aiheuttanut tapahtuma on jo painunut unholaan.

Seuraava essee pohtii Bernhand Schlinkin Lukija -romaanin kautta ihmismuistin epäluotettavuutta, häilyväisyyttä sekä tunnesidonnaisuutta. Myös omien muistojen häpeäminen ja valehteleminen ovat mietinnän aiheena.

Viimeisessä esseessä pohditaan Lisa Genovan teoksen Edelleen Alice kautta muistin vaikutusta minäkuvaan ja luonteeseen. Muistaminen ja muistamattomuus muokkaavat ihmistä, ja onko elämä elämisen arvoista, jos ei seuraavana päivänä muista, mitä on saavuttanut eilen?

Kaikki esseet ovat hyvin kirjoitettuja, ja Saarenheimon pohdinta on mukaansatempaavaa luettavaa. Oma suosikkini edellä mainituista esseistä oli viides, eli Lukijan tutkiminen ja pohdinta. Teoksessa referoidaan monia muitakin kirjoja kuin jo mainittuja, ja sen lukemisen jälkeen minun melkein teki mieli lukea ne kaikki. Edelleen Alicen lukemisen olen jo aloittanut, ja monista teoksessa mainituista kirjoittajista ja tutkijoista olen etsinyt tietoa.

Muistamisen vimmaa ei voi luonnehtia tyypilliseksi kirjallisuusanalyysiteokseksi, eikä se oikeastaan käsittele muistamisen mekaniikkaakaan kuten useimmat muut muistamisesta kertovat teokset tekevät. Se on hybridi näiden kahden alan välillä, ja mukaan on heitetty ripaus filosofista pohdiskelua. Outoa kyllä, tämä teki kirjasta ainakin itselleni todella kiinnostavan. Näistä tieteenaloista kiinnostuneelle kirja tarjoaa varmasti paljon kiinnostavaa tietoa, pohdiskelua ja miettimisen aihetta.

En itse ole mitenkään kirjallisuuden tai muistin asiantuntija, mutta Muistamisen vimmaa lukiessa ei onneksi ole tarpeenkaan olla. Vaikka pohdinta ei aivan ruohonjuuritasolta lähdekään, se on täysin ymmärrettävää kelle tahansa, joka on kiinnostunut muistamisesta ylipäänsä. Sanavalinnat ja kirjoitustyyli aukeavat helposti vähemmänkin sivistyneelle lukijalle.

Suosittelen Muistamisen vimmaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muistista ja kirjallisuudesta, tai edes jommastakummasta. Se tarjoaa uusia ja rohkeitakin tulkintoja klassikkoteoksista ja muistin toiminnasta. Kirja sopii niille, jotka ovat tutkineet muistamista tai kirjallisuutta enemmän, ja tahtovat uusia näkökulmia aiheeseen yhtä hyvin kuin aiheesta vastikään kiinnostuneelle. Kaiken kaikkiaan Muistamisen vimma on kirja, joka sopii moneen tilanteeseen ja saa kiinnostumaan tutuista asioista uudella tavalla.

Minna Lappi, Tampereen lyseon lukio
Kuva: Vastapaino