Kaikki kotona?

Joukko professoreita ja muita tutkijoita on toimittanut nimeltään humoristisen – Kaikki kotona? – katsauksen asumiseen ja asuntopolitiikkaan. Teokseen on varmasti koottu kaikki se tieto, mitä Suomessa asumisesta on, sillä kirjoittajia on kaikkiaan kolmisenkymmentä.

Teos käsittelee perherakenteiden muutoksia, sitä, miten kaupungit ovat kasvaneet ja etätyö lisääntynyt. Kaikella on vaikutus asumiseen, se tulee selväksi. Paljon kirjoitetaan asuntojen hintaerojen kärjistymisestä ja muusta finanssipolitiikasta. Mutta kiehtovamminkin voisi kirjoittaa vaikkapa sinänsä kiinnostavasta aiheesta eli siitä, miten maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat vaikuttaneet suomalaisten asumistyytyväisyyteen, muuttaneet sen kriteerejä, kuten teoksessa sanotaan.

Kiinnostavimpia kohtia on se, kun teoksessa pohditaan, miten tulevaisuudessa energiakysymykset, kestävän kehityksen periaatteet ja kasvava yhteisöllisyys luultavasti muuttavat suhtautumistamme asumiseen.

Kannessa on hauskan nimen lisäksi hauska kuva minkä tahansa lapsiperheen kodista, jossa lapsi seisoo pehmeällä sohvalla päällään, katselee maailmaa ylösalaisin. Se loi aivan väärän odotushorisontin. Kirjan taitto jo kertoo, että nyt ei ole tarkoitus houkutella asiasta mitään tietämättömiä uusien näkökulmien äärellä. Kirja tarkastelee varmaankin ansiokkaasti asuntomarkkinoiden toimintaa ja asumiseen liittyviä ilmiöitä akateemisen keskustelun osana, onhan teos peräti Suomen Akatemian TUTKITUSTI-sarjassa julkaistu. Vakuuttavanoloista tekstiä, mutta ei tavallisille kaduntallaajille. Eivät luvut vaikeita ole, mutta niihin ei ole populistisesti sijoitettu koukkuja, jotka saisivat ns. tavan lukijan pohtimaan, mistä niinkin kiinnostavassa ja kaikkia ihmisiä koskevassa asiassa on kyse kuin asumisessa.

Tomi Korhonen, Jyväskylän Lyseon lukio
Kuvat: Gaudeamus ja Hilla Lempiäinen