Ida Lindströmin ja Marjo Tiirikan Kohtalona Suomenlinna kertoo tarinoita Suomenlinnan eri aikakausien asukkaista ennennäkemättömällä tavalla. Mielikuvituksen ripauksella rikastetut tarinat pohjautuvat todellisten ihmisten päiväkirjoihin ja muistelmiin sekä tutkimuksiin. Ääneen pääsee henkilöitä laidasta laitaan, vangista jopa yhteen Suomen tunnetuimpiin sarjamurhaajiin sekä linnoitussaaren muita arkipäiväisempiä asukkaita.

Tarinat on jaettu osiin Suomenlinnan eri saarien mukaan. Lukija johdatetaan muun muassa Susisaarelta, Viaporin vankien luota Länsi-Mustasaarelle kokemaan venäläisen sotilaan ankean kohtalon. Enimmäkseen 1700- ja 1800-luvulle sijoittuvat tarinat voivat tuntua etäisiltä nuorelle nykylukijalle, mutta henkilökohtaisten tarinoiden myötä lukija pääsee astumaan saarelaisten kenkiin. Suomenlinnan nykypäivän asukkaatkin ovat kokeneet kenties saarien historiasta lähtöisiä yliluonnollisia elämyksiä, joista kerrotaan Menneisyyden haamut osioissa. Jokainen tarina on sijoitettu sen tapahtumapaikkaan saarien kartoilla, luomaan selkeän maantieteellisen kuvan tarinoiden miljöistä, mikä on hyödyllinen linnoitussaarelle matkustavalle. Teos yhdistää eri visuaalisia elementtejä ja saa aikaan sopuisan kokonaisuuden tekstin kanssa. Tarinoiden vastaavien kuvien ja maalauksien asettelu tekstin ohella täydentävää tarinoita ja päästää lukijan niiden valtaan.

Toisin kuin perinteisessä tieto- tai historiakirjallisuudessa, teoksen kerronta on osittain satumainen ja päästää lukijan ikään kuin kokemaan tapahtumia. Nimenomaan tämän takia koin helpoksi unohtaa kirjan olevan todellisuuteen perustuva historiateos. Tästä huolimatta itse tarinoiden sisällöstä löytyy arvokasta tietoa linnoitussaaren väen lukuisista näkökulmista. Tarinoiden välissä on niiden konteksteja ja termejä täsmentäviä tietotekstejä, jotka tukevat lukua. Tietokirjallisuudelle poikkeuksellinen tapa kertoa eri näkökulmista ja etenkin ihmisistä enemmin kuin itse historian tapahtumista voi olla houkuttelevampi kaunokirjallisuudesta kiinnostuneille kuin tyypillisestä objektiivisesta tietokirjallisuudesta. Teos jää joskus hieman vajaaksi suoranaisen tiedon suhteen, painottamalla Suomenlinnan asukkaille annettua ääntä joka oikeastaan onkin teoksen tarkoituskin.

Kohtalona Suomenlinna toimii viehättävänä historiateoksena ja opaskirjana, mutta ennen kaikkea avartavana silmäyksenä Suomenlinnan ihmissuhteiden historiaan, joka on monelle nykysuomalaiselle vieras aihe. Kiehtova historiateos on niin historioitsijalle kuin Suomenlinnaan matkustavalle ja oleellinen jokaiselle merkityksellisestä saaresta kiinnostuneelle.

Rachel Steele, Ressun lukio