Siirry pääsisältöön
11.12.2020

Tieto on yhteistä – tehdään se näkyvämmäksi

Ajattelen roolini tiedeviestijänä eräänlaisena tiedon pureskelijana. Tehtäväni on kuunnella, kysyä, ymmärtää, keskittyä olennaiseen ja kertoa eteenpäin vähän toisella tavalla.

Tässä prosessissa ei saa olla rikkinäistä puhelinta. Aiheeseen pitää palata usein: Voiko sanoa näin? Puhua vaikutuksista, yhteyksistä? Mitä tästä voi päätellä? Onko tälle olemassa termiä suomeksi? Mihin tämä voi johtaa? Kysymyksiä on usein enemmän kuin vastauksia.

Tänään kirjoitetun tiedeuutisen varsinainen ”pihvi” saattaa löytyä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Tai sitten uuden tiedon valossa asia nähdään aivan toisin. Kovin harvoin tutkimus tarjoaa varmoja vastauksia tai lopullista totuutta, mutta tutkittua tietoa parempaa tietoa meillä ei ole. Se ei ole täydellistä, mutta kuitenkin kyllin hyvää, jotta voimme ratkoa vaikkapa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyä ongelmia.

Tiedebarometrin mukaan valtaosa suomalaisista luottaa tieteeseen ja on kiinnostunut siitä. Tästä näkökulmasta tiedeviestintä vaikuttaa helpolta – kiinnostunutta yleisöä riittää, samoin keinoja ja kanavia monimediaisessa maailmassa.

Useimmat meistä viettävät aikaansa hyvin monenlaisten sisältöjen äärellä tieteestä viihteeseen, politiikasta taiteeseen. Niiden lisäksi huomiostamme kilpailevat entistä enemmän myös kokemustietoon tai salaliittoteorioihin perustuvat ”vaihtoehtoiset faktat” ja valeuutiset.

”Jos minä en osallistu keskusteluun joku muu tekee sen puolestani”, sanoi THL:n tutkimuspäällikkö Shadia Rask taannoin Instagramissa julkaistussa videossa. Samaan on kiinnittänyt huomiota viestinnän professori Esa Väliverronen kirjoituksessaan Vastuullinen tiede -sivustolla.

Väliverronen toteaa, että tutkimustietoa ja tieteellisiä asiantuntijoita haastetaan yhä herkemmin ja asiantuntijan perinteiset hyveet kuten korkea koulutus tai syvällinen ammatillinen perehtyminen eivät ole enää samanlaista valuuttaa kuin ennen. Hänen mukaansa pahin virhe on kuitenkin vetäytyä keskustelusta ja antaa tila muille.

Vuosi 2021 on Suomessa Tutkitun tiedon teemavuosi. Teemavuoden tavoitteena on tuoda tutkittu tieto lähelle mahdollisimman monen kokemuspiiriä. Tarkoituksena on nostaa esille kaikkea sitä työtä, mitä Suomessa tehdään tiedon ja tutkimuksen tunnettuuden lisäämiseksi ja samalla miettiä uusia paikkoja ja keinoja, joilla tutkittu tieto tulisi osaksi yhä useamman arkea.

Tutkitun tiedon ei tarvitse olla vaihtoehto muille vapaa-ajalla kuluttamillemme sisällöille. Sen avulla voimme rikastaa näkökulmaanne niin politiikkaan, urheiluun, taiteeseen kuin viihteeseenkin. Itse olen syksyn aikana seurannut mielenkiinnolla Ilmiömedian tarjoamia sosiologisia analyyseja Ensitreffit alttarilla -tositv-sarjasta.

Tutkitun tiedon teemavuoden viestintäasiantuntijana kannustan kaikkia tutkitun tiedon parissa työskenteleviä lähtemään mukaan teemavuoteen. Toivon, että laajan yhteistyön avulla teemavuosi herättää huomaamaan tiedon arvon ja sen, kuinka tärkeää on osata tunnistaa luotettavat ja laadukkaat tietolähteet.

Lisäksi toivon, että tutkitun tiedon avulla voimme ensi vuonna huoletta kokoontua uuden tiedon äärelle luentosaleihin, kirjastoihin, museoihin, tiedekeskuksiin, nuorisotiloihin, kauppakeskuksiin, kahviloihin tai minne ikinä keksimmekin sen viedä.

Elisa Lautala

Kirjoittaja on Tutkitun tiedon teemavuoden 2021 viestintäasiantuntija. Hän on aiemmin toiminut tiedeviestijänä Helsingin yliopistossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Kuva: Linda Tammisto

Viimeksi muokattu 11.12.2020

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:
 
Facebook logo  Twitter logo  Youtube logo

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Suomen Akatemian logo

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi

SAAVUTETTAVUUS