27.10.2020

Kielikin tarvitsee infrastruktuurin

Kielet ja kulttuurit elävät sitä paremmin, mitä useampaan tarkoitukseen ja tehtävään niitä käytetään. Kun suomeksi voidaan puhua myös uusimmasta tutkimuksesta, olipa kyse alkuperäkansoista, protonien törmäyttämisestä tai geenisaksista, ilmiöt asettuvat myös osaksi kulttuuria. Kielen ilmausvaranto uudistuu ja laajenee. Näin ilmiöt pääsevät yhteisön yleissivistyksen osaksi ja mukaan demokraattiseen keskusteluun. Jo vuosikymmeniä kielentutkijat ovat analysoineet useista kielistä ilmiöitä, joissa kielenkäyttöalat vähenevät ja kieli lipuu hiljakseen kapenevaan kierteeseen: ei ole omankielistä termistöä eikä korkeimman opetuksen oppikirjoja, jotka totuttaisivat uudet asiantuntijat oman kielen käyttöön. Näin kaikki uudet merkittävät tietoon, valtaan ja rahaan liittyvät asiat kerrotaan englanniksi ja ne jäävät elämään vain asiantuntijoiden omiin piireihin.

Tutkijoita on siis tarpeen kannustaa julkaisemaan tutkimustaan myös suomeksi, ei vain selostamaan muualla tehtyjä tutkimuksia. Pelkkä kirjoittajien patistelu ei kuitenkaan riitä, jos ei ole paikkoja, joihin kirjoittaa. Siksi Helsingin Sanomain Säätiö antoi ensimmäisestä Tiedettä suomeksi -palkinnostaan leijonanosan (15 000 euroa) suomenkieliselle tieteelliselle lehdelle Media ja Viestintä. Palkinto muistuttaa, että tieteellinen julkaiseminen ei ole vain innokkaiden kirjoittajien ja kielenvaalijoiden käsissä. Siihen tarvitaan julkaisija sekä kokeneita ja osaavia ihmisiä. Pitää olla toimituksia, jotka kartuttavat kokemusta ja siirtävät tätä uusille tekijöille. Tarvitaan palvelimet, arkistot ja ohjelmistot. Luonnollisesti tarvitaan myös yhteisö ja lukijakunta. Tätä kaikkea tieteelliset seurat ja niiden jäsenlehdet ovat tehneet iät ajat.

Jenni Mäenpää ja Laura Ahva vastaanottamassa palkintoa

Media & viestintä -verkkojulkaisu uraauurtavasta työstään media- ja viestintätutkimuksen suomenkielisenä julkaisijana. Palkintoa olivat vastaanottamassa lehden päätoimittajat Laura Ahva ja Jenni Mäenpää.(Kuva: Ida Pimenoff)

Avoimen julkaisemisen aikakaudella tieteellisten seurojen jäsenlehdet ovat joutuneet ahtaalle. Työtä kyllä riittää, mutta lehdet ovat menettäneet taloudellisen pohjansa. Lukijat saavat maksutta artikkelit koneilleen, mikä saattaa hillitä intoa maksaa seuran jäsenmaksu.

Kieli kehittyy parhaiten, kun siitä puhutaan ja sitä käytetään yhdessä. Toimituskuntien yhteiset sopimukset termien yhtenäistämisestä ja joskus virkistävät riidat tai kiihkeät väittelyt termin parhaasta suomennoksesta antavat hyvän pohjan kielityölle. Tämä oli yksi syy siihen, että säätiö nosti toimitetun kokoelman palkintosijoille. Minna Horowitzin, Hannu Niemisen ja työryhmän kirja Viestintä kuuluu kaikille. Kansalaisten viestinnälliset oikeudet ja mahdollisuudet Suomessa on sisällöltään ajankohtainen ja kiinnostava ja tyyliltään erinomainen. Lisäksi se on hyvä esimerkki humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen julkaisukäytännöistä: monen tekijän ryhmä valottaa artikkeleissaan samaa aihetta eri näkökulmista, vieläpä eri tieteenalojen käsittein.

Kolmanneksi säätiö antoi palkinnollaan tunnustusta monografioiden kirjoittamiselle. Kirja on pitkä argumentti, joka vaatii sekä sisällön että esitystavan hiomista. Se on edelleen kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilla merkittävä väline tiedon kehittelyyn ja jakamiseen. Palkinnon sai oikeustieteen tohtori Riku Neuvonen kirjastaan Sananvapauden historia.

Vaikka monografiat ja artikkelikokoelmat näyttävät kirjoittajien itsenäiseltä puurtamiselta, tarvitaan niidenkin tueksi kustannustoimittajia ja koko kustantajan julkaisuinfrastruktuuri, arvioinnin järjestäminen, toimitustyö, painatus, varastointi, palvelimet ja nettikaupat ja mikä tärkeintä: näkyvyys ja mahdollisuus saada kirjat lukijoiden käsiin. Tehtävä vaatii sinnikkyyttä ja monenlaisia tukimuotoja. Mainitsen vielä Tieteen termipankin (www.tieteentermipankki.fi), joka on aivan erinomainen osoitus kielen ja kulttuurin edistämisestä, joka hyödyttää tutkijoiden ohella kaikkia kielenkäyttäjiä.

Kun tutkijat kirjoittavat myös suomeksi, he saavat kontakteja myös tutkijakunnan ulkopuolelta, tiedon soveltajia ja käyttäjiä, myös keskustelijoita ja palautteenantajia. Viestinnän tutkimuksen ei pidä – niin kuin ei minkään muunkaan alan – umpioitua akateemiseen maailmaan; se tarvitsee yhteyden oman alansa ammattilaisiin, opettajiin ja aktiivisiin harrastajiin. Yhteys ympäröivään maailmaan molemminsuuntainen ja hyödyttää kumpaakin puolta.

On monta hyvää syytä tukea suomenkielistä tutkimuksen julkaisemista. Tuki suomenkieliselle kulttuurille ja kielen kehitykselle ei merkitse muunkielisen julkaisemisen torjumista. Ja lopuksi vielä tärkein: ilman lukijoita hyvätkään teokset eivät lähde lentoon!

Pirjo Hiidenmaa

Kirjoittaja toimii tietokirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa ja Helsingin Sanomain Säätiön varapuheenjohtajana.

Kuvat: Linda Lappalainen ja Ida Pimenoff

Viimeksi muokattu 28.10.2020

Pirjo Hiidenmaa

Pirjo Hiidenmaa

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:
 
Facebook logo  Twitter logo  Youtube logo

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Suomen Akatemian logo

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi

SAAVUTETTAVUUS