Strateginen tutkimus (STN) paneutuu suomalaisen yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin paitsi temaattisissa ohjelmissa, myös eri ohjelmia läpileikkaavien teemojen kautta. Näistä yksi on maahanmuutto, jota käsitellään tavalla tai toisella peräti kahdeksassa ohjelmassa. Neljässä tutkimushankkeessa on mukana myös maahanmuuttoon liittyviä kokeiluja. Strategisen tutkimuksen monitieteisen ja monialaisen luonteen mukaisesti myös kokeilut ovat luonteeltaan hyvin eri tyyppisiä.

Tasa-arvoinen yhteiskunta –ohjelmaan kuuluvassa Arts Equal- hankkeessa aihetta lähestytään taiteiden tutkimuksen kautta. Suomen Kansallisteatterin kanssa yhteistyössä toteutetussa ”Toinen koti” – näytelmässä osallistetaan maahanmuuttajataiteilijoita ja tuotetaan opitun perusteella maahanmuuttoviranomaisille suosituksia turvapaikkaa hakevien taiteilijoiden kohtaamiseen.

Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat – ohjelmaan sisältyvässä COPE-hankkeessa koulutettiin eteläsuomalaisen sairaalan työntekijöitä tunnistamaan omat kulttuurisidonnaiset lähtökohtansa ja rajoitteensa hoitotyössä. Tavoitteena oli ohjata heitä sekä työskentelemään sensitiivisemmin monikulttuurisessa työyhteisössä että kohtaamaan maahanmuuttajia asiakkaina.

Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat – ohjelman Promeq-konsortio rohkaisee maahanmuuttajia korkeakouluopintoihin Itä-Suomen yliopiston kanssa räätälöidyssä tiedotus- ja neuvontakokeilussa. Promeqin kokeiluissa aktivoidaan erityisesti maahanmuuttajanaisia rohkaisemalla heitä räätälöidysti työstetyille suomen kielen kursseille, jotka järjestettiin niin, ettei äitien kotitilanne ole este kouluttautumiselle, sillä lapset saa ottaa mukaan kurssille.

Maahanmuuttajia aktivoivat ja voimaannuttavat myös Kaupungistuva yhteiskunta – ohjelman DAC-hankkeen maahanmuuttajavetoinen ravintolateltta, jalkapallojoukkue ja taidetyöpajat, jotka luovat maahanmuuttajien ja kantaväestön välille uudenlaisia kohtaamispaikkoja. Myös yhteiset opintopiirit, seminaarit ja työpajat tukevat vuoropuhelua ja antavat maahanmuuttajille äänen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vaikka STN-hankkeissa toteutetut kokeilut ovat luonteeltaan moninaisia ja pienimuotoisia, voidaan niistä johtaa yleisiä suosituksia tukemaan maahanmuuttajien kotoutumista ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Ensinnäkin näyttäisi siltä, että kotouttamistoimia kannattaa suunnata erityisesti maahanmuuttajanaisiin. Naisten voimaannuttamisesta hyötyy koko maahanmuuttajaperhe, sillä se tukee naisten kasvattajaroolia ja istuttaa maahanmuuttajaperheisiin suomalaisen yhteiskunnan sukupuolten välisen tasa-arvon mallia.

Kotoutumista voitaisiin tehostaa myös yhteiskuntakummi-toiminnalla, jossa pitkään Suomessa asuneita maahanmuuttajia rekrytoidaan maahanmuuttajien ja viranomaisten välistä vuoropuhelua edistäviksi linkeiksi. Yhteiskuntakummit ovat helposti lähestyttäviä ja heillä on suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja järjestelmää koskevaa tietoa ja ymmärrystä, minkä pohjalta he voivat avustaa maahanmuuttajia arjen kysymyksissä.

Monikulttuurista kanssakäymistä kannattaa tukea sekä jakamalla tietoa eri kulttuureista että opettamalla suomalaisia tiedostamaan omat kulttuuriset toiminta- ja ajattelumallinsa. Tämä ei tarkoita kulttuurimyötäämistä, vaan suomalaista sukupuolten tasa-arvoa arvostavaa kulttuurivuorovaikutusta, joka pitäisi saada osaksi eri alojen ammattitaitoa.

Maahanmuuttajien toimijuutta kannattaa tukea jo vastaanottokeskuksista lähtien, sillä toimeliaisuus vähentää turhaumia ja tukee integroitumista. Voidaan myös kysyä, kannattaisiko vastaanottokeskuksissa opettaa suomen kielen sijaan laajemmin käyttökelpoista englantia, koska kaikki turvapaikanhakijat eivät kuitenkaan saa oleskelulupaa.

Näyttäisi myös siltä, että maahanmuuttajien ”erityisyys” vahvistaa stereotypioita ja jarruttaa integraatiota. Auttaja-autettava –asetelma passivoi, joten maahanmuuttajat tulisi sukupuolittuneiden ja etnisten uravalintojen vähentämiseksi nähdä enemmän osaamisensa kuin osaamattomuutensa kautta. Maahanmuuttajia voisi nykyistä enemmän rohkaista hakeutumaan toiseen asteen koulutukseen.

On myös havaittu maahanmuuttajien kärsivän koululaisina, pk-yrittäjinä ja muina yhteiskunnallisina toimijoina usein samoista ongelmista kuin osa kantasuomalaisista. Voidaankin perustellusti kysyä, missä määrin tarvitaan maahanmuuttajille kohdennettuja tukipalveluita ja missä määrin palvelut voisivat tukea kaikkia vastaavien ongelmien kanssa painivia kansalaisia.

Kirjoittaja:

Riitta Kosonen toimii ohjelmajohtajana strategisen tutkimuksen Turvallisuus verkottuneessa maailmassa ja Kaupungistuva yhteiskunta -ohjelmassa sekä on professori ja johtaja Aalto-yliopistossa (kauppakorkeakoulun kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus CEMAT).

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.