11.6.2019

Amerikka armaani, Suomi kaivattuni

Vuosina 1900–1914 matkasi noin 200 000 suomalaista Amerikkaan. Osa kansakunnan parhaimmistoa, tulevaisuustoivoista nuorta, matkusti Amerikkaan työtä tekemään, lapsia kasvattamaan, ja kiinnittymään armollisemman elämän säikeeseen. Maastamuuton huippuvuosi oli 1902, jolloin Hangon satamasta nousi laivaan 23 000 suomalaista. Suomalaiset jättivät armaan kotimaansa, sillä luottamusta yhteiskunnan tulevaisuuteen ei ollut.

Siirtolaisuuden historia on ollut huimapäisten miesten ja urheiden naisten tarinoita, mutta siihen kuuluivat myös lapset. He elivät ainutkertaisen lapsuuden: amerikkalaisen lapsuuden suomalaisissa perheissä. Löytyikö amerikkalaisen päiväkodin listoilta amerikansuomalaisia lapsia 1900-luvun alkuvuosina? Lähettivätkö suomalaisvanhemmat lapsensa mielummin töihin kuin kouluun? Mistä muodostuivat siirtolaisten todelliset elämisen ehdot uudessa kotimaassa?

Väitöskirjatutkimuksessa ”Sallimuksen maa ja sen lapset - Amerikan suomalaisten akkulturaatio 1908–1923 Yhdysvalloissa” pääaineistona ovat Siirtolaisuuskomission raportit, ja amerikansuomalainen, kasvatuksellinen aikakauslehti Koti. Mitä nämä aineistot kertovat suomalaisten sijoittumisesta yhteiskuntaan? Millaiseen akkulturaatioon eli sopeutumiseen siirtolaisten oma Koti-lehti opasti lukijoitaan? Mitä aineistot kertovat siirtolaislapsen kahden kulttuurin välisestä todellisuudesta?

Siirtolaislapsia ja heidän opettajansa. (Siirtolaisuusinstituutti)

Siirtolaiset haluttiin yhteiskunnan aktiiviksi jäseniksi

Amerikka oli se suuri sallimuksen maa, joka halusi amerikkalaistaa suomalaisen, ja ottaa hänet koulutukselliseen syleilyynsä heti alkumetreiltä. Siirtolaisen haluttiin tulevan aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa koulutuksen kautta, ja omaksuvan uuden yhteiskunnan rajat ja mahdollisuudet. Yhteiskunta tarjosi lapsille varhaiskasvatusta ja koulutusta, aikuisille työ- ja iltakouluja. Lisäksi siirtolaisille järjestettiin yleisöluentoja ja yleistä opastusta yhteiskunnan toiminnoista ja tavoista.

Vuoden 1911 Siirtolaisuuskomission raporttien mukaan suomalaiset osoittivat sopeutumishalukkuutensa yhteiskuntaan jo ensimmäisen siirtolaispolven kohdalla. Suomalaiset osallistuivat aikuiskoulutukseen, ja lähettivät myös lapset ja nuoret kouluun. Lisäksi suomalaiset loistivat luku- ja kirjoitustaidoillaan, esimerkillisen siisteillä kodeillaan sekä koulutusmyönteisyydellään. He olivat kaikkea sitä, mitä Amerikka ihaili ja edellytti maahanmuuttajalta.

Mutta mitä voidaan sanoa siirtolaislapsen lapsuudesta? Valtaosa suomalaislapsista kävi koulua. Osa jäi kuitenkin kotiin ja osa suuntasi töihin. Lapsityövoiman käyttö ei ollut amerikkalaisen yhteiskunnan pyrkimyksenä, mutta se oli osa siirtolaislapsen todellisuutta. Amerikka oli haastava kasvatusympäristö etenkin siirtolaisperheille, joiden perusta oli hajotettu. Perheiden sisäinen hierarkia oli murentunut, sillä lasten ja vanhempien roolit jaettiin uusiksi.

Suomalaisista amerikkalaisiksi

Amerikkalaistamisjärjestöt toimivat aktiivisesti 1900-luvun alussa: yksi niiden päämääristä oli tavoittaa englantia puhumattomat siirtolaisperheet. Mutta kenellä olisi pääsy näihin perheisiin? Siirtolaislasten koulut olivat oivallinen väylä löytää pikkuopettajia viemään perheisiin paitsi englannin kielen, myös amerikkalaisuuden ilosanomaa. Lapset siis toimivat pikkuopettajina, ja raportoivat perheiden englanninkielen taidoista järjestöille.

Miten suomalaiset suhtautuivat amerikkalaistumisen paineeseen? Entä miten he selviytyivät uuden kulttuurin keskellä? Koti-lehti opasti suomalaisia suhtautumaan uuteen kotimaahansa realistisesti. Se kertoi, miten amerikkalaisuuteen tulisi suhtautua, ja miten siirtolainen itse voisi siihen yltää. Lehti opasti kasvattajia sallimaan lapsilleen amerikkalaisen lapsuuden ja nuoruuden. Se myös ohjasi, miten ajatella aiemman ja uuden elämän ristiriidasta. Entinen aika ja elämä eivät enää palaa - Amerikka oli nyt heidän, tai ainakin heidän lastensa kotimaa. Suomi ja suomalaisuus olivat tärkeitä asioita siirtolaiselle, mutta tulevan sukupolven vuoksi olisi järkevää taipua amerikkalaistumaan.

Koti-lehden näytenumeron kansi vuodelta 1921

Akkulturaation jäljet

 Amerikkalainen yhteiskunta tarjosi suomalaisille luottamusta ja tulevaisuustoivoa herättäviä asioita siinä määrin, että he hankkivat maan kansalaisuuden keskimääräistä nopeammin. Uusi yhteiskunta onnistui tarjoamaan elementtejä, joihin siirtolainen saattoi tarttua. Näitä olivat koulutusjärjestelmä, mahdollisuus kansalaisuuteen ja poliittiseen vaikuttamiseen sekä terveyden- ja sosiaaliavun järjestelmät.

Vastineeksi uusi kotimaa vaati uskollisuutta, kiitollisuutta ja amerikkalaistumista. Vain siten vapauden maa saattoi pitää porttejaan auki tulevaisuustoivoisille matkaajille. Sallimuksen maa osoitti lapsilleen amerikkalaisen tulevaisuuden.

Teksti: KTM, varhaiskasvatuksen johtaja, jatko-opiskelija Johanna Kortessalo-Ainasoja, Kasvatustieteiden tiedekunta, Turun yliopisto
Kuvat: Johanna Kortessalo-Ainasojan arkisto, Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu ja Siirtolaisinstituutti

 

 

 

Viimeksi muokattu 11.6.2019

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi