10.7.2019

Tiedekasvatusta kaikkien saataville

Meillä on Suomessa vahvaa ja pitkäaikaista tiedekasvatusosaamista, josta voi tästä Kuulumisia tieteestä -blogistakin usein lukea. Tiedekasvatuksella on kaksi rinnakkaista päämäärää. Ensimmäiseksi, voimme tutustuttaa kaikki lapset ja nuoret tieteentekoon. Toiseksi, innokkaimmille voidaan tarjota mahdollisuus oppia syvällisemmin uusia, kiinnostavia asioita. Tiedekasvatustoiminta painottuu luonnollisesti yliopistokaupunkeihin. Esimerkiksi helsinkiläis- tai oululaislapselle on tarjolla monenlaista toimintaa niin koululuokille suunnattuina kuin harrastusmahdollisuuksinakin, mutta pienempien paikkakuntien lapsille toimintaan osallistuminen on usein hankalampaa.

Maassa tutkimuslaitteistoa

Yliopistoilla on kymmenkunta kenttäasemaa ympäri Suomen. Nämä asemat täydentävät yliopistollisten toimipaikkojen verkostoa ja kasvattavat osaltaan tiedekasvatustoiminnan saavuttamien lasten määrää, jos asemilla on resursseja tällaiseen toimintaan. Mittausasemilla on myös mahdollisuuksia innostaviin tiedetehtäviin, sillä niissä tehtävä tutkimus on usein sen verran käytännönläheistä, että koululaiset pystyvät opastettuina tekemään ”ihan oikeaa” tutkimusta. Tämän vuoksi kenttäasemilla toteutettavalla tiedekasvatuksella on laajemman koululaisjoukon kohtaamisen ohella potentiaalia myös erikoistuneempiin tehtäviin tai laajempiin kursseihin.

Hyytiälän metsäaseman monitieteistä tutkimusta hyödynnetään kouluissa

Juupajoen Hyytiälässä (https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusasemat/hyytialan-metsaasema) sijaitsevalla Helsingin yliopiston SMEARII-asemalla tehtävä tutkimus perustuu luonnontieteiden kokonaisuuteen. Nykyaikainen kvantitatiivinen ekologia yhdistää koulussa usein erillisiksi jaotellut oppiainekokonaisuudet eli matematiikan, fysiikan ja kemian sekä biologian ja ympäristöopin. Luonnossa esiintyy lukemattomia kiehtovia ilmiöitä, prosesseja ja säännönmukaisuuksia, joita voimme mitata ja tulkita. Näiden mittausten avulla voimme ymmärtää ekosysteemien toimintaa ja elämää maapallolla.

lapset katsovat maassa olevaa mittaria

Aloitimme Juupajoella vuosi sitten toiminnan, jonka tarkoituksena on tarjota koko esi- ja perusopetuksen ajan jatkuva tiedekasvatuskokonaisuus kaikille oppilaille. Jokainen luokka suorittaa vuosittain tehtäväkokonaisuuden, johon kuuluu aiheeseen tutustuttava ennakkotehtävä, tutkijan ohjaama varsinainen tehtävä ja lopuksi raportti tutkimuksesta. Aiheet noudattelevat asemalla tehtävää tutkimusta soveltuen luokka-asteen opetussuunnitelmaan. Tehtävät toimivat yksittäisinäkin, mutta yhdessä ne muodostavat kymmenvuotisen esi- ja peruskoulun aikana jatkumon. Liikkeelle lähdetään yksittäisestä puusta ja jatketaan siihen, mistä tekijöistä metsäekosysteemi muodostuu ja miten ympäristötekijät vaikuttavat ekosysteemin prosesseihin, esimerkiksi puiden hiilenvaihtoon ja kasvuun. Hankesuunnitelmaan ja tehtävänkuvauksiin voi tutustua täällä (https://peda.net/juupajoki/tiedekasvatus).

Lapset näyttävät piirrustuksia metsästä

Pääosassa tekemällä oppiminen

Kaikissa tehtävissä panostetaan tekemällä oppimiseen. Oppilaat mittaavat esimerkiksi valoa ja lämpöä ja tutkivat näiden tekijöiden vaikutusta kasvin hiilidioksidinvaihtoon. Etenkin vanhempien oppilaiden kanssa tehdään samanlaisia mittauksia ja tutkitaan samanlaisia kysymyksiä kuin tutkijat mittausasemalla tekevät. Tehtävissä hyödynnetään myös aseman mittaustuloksia, opetellaan tulkitsemaan niitä ja niiden luotettavuutta sekä verrataan omia tuloksia aseman tuloksiin. Jatkossa tavoitteena on laajentaa toimintaa myös lukioikäisiin ja leirikouluihin.

Lapset askartelevat paperisia puita

Vaikka luonnontieteellisten ilmiöiden opetteleminen itsessään on äärimmäisen kiinnostavaa, hankkeessa on tärkeintä jokaiselle ihmiselle tarpeellisten loogisen ajattelun, päättelyn, ja tulosten tulkinnan taitojen kehittäminen. Kaikissa tehtävissä on olennaisena osana joko mittaustulosten luotettavuuden arviointi tai syy-seuraussuhteiden tulkitseminen. Nuorimpien oppilaiden kanssa opetellaan, miksi eri metsät näyttävät erilaisilta. Vähän vanhempien kanssa mietitään voivatko negatiiviset valomittaustulokset olla todellisia tai miksi kaksi ryhmää saa erilaisia tuloksia samasta mittauksesta. Pitkällä tähtäimellä nämä taidot toivottavasti lisäävät oppilaiden valmiuksia arvioida kriittisesti lukemiaan tekstejä, kuten sitä, voidaanko tutkimustuloksista todella päätellä asioita, joita iltapäivälehdet otsikoissaan julistavat tutkimuksiin viitaten. Esimerkiksi: jos luovilla ihmisillä on muita useammin sotkuinen työpöytä, voidaanko tästä päätellä, että sotkuisen työpöydän omaava ihminen on luova?

Pauliina Schiestl-Aalto

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla puiden kasvuun liittyvien aiheiden parissa ja toteuttaa esi- ja peruskoululaisten tiedekasvatushanketta.

Kuvat: Pauliina Schiestl-Aalto

 

Viimeksi muokattu 10.7.2019

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi