Facebook Twitter LinkedIn Email
28.11.2019

Entä jos tieteestä valitaan vain parhaat palat?

Aika on sellainen, että tiede kelpaa argumentaation pohjaksi, jos sen antama tulos miellyttää. ”Ensin lyödään kannat lukkoon, ja sitten etsitään tukea ajatuksille. Tieteestä valitaan parhaat palat.” 

Näin herätteli kuulijoitaan tiedotusopin professori Pertti Hemánus vuonna 1986 Tampereella, jonne 1-vuotias Suomen tiedetoimittajain oli saapunut pitämään vuosikokoustaan. Yliopiston ilmapiirissä on tapahtumassa suuria muutoksia. Opiskelijoiden suhde tieteeseen on muuttunut selvästi 1980-luvulla. Heidän vapaa lukeneisuutensa on heikentynyt. Taustalla näyttää olevan jokin epämääräinen tyytymättömyys”, arvioi Hemánus

" "

Tiedeviestintää livenä. Tiedetoimittajat on mukana järjestämässä Helsingissä Tiedeklubi-ltapäiviä, joissa tutkimuksesta puhutaan yleistajuisesti. Kuvassa liiton pääsihteeri Ulla Järvi (oik.) haastattelee evoluutiobiologi Emma Vitikaista seepramangustien elämänkaaresta huhtikuussa 2019. (Kuva: Sonja Sipponen)

Muutenkin tuolloin 1980-luvulla käytiin itsekriittistä keskustelua tieteen ja akateemisen maailman tilasta. Toimintaansa käynnistelevä Suomen tiedetoimittajain liitto oli perustettu kokoamaan samaan yhdistykseen niin tieteellisten julkaisujen toimittajia, tieteestä uutisoivia journalisteja kuin yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiedottajiakin. Pienessä maassa tällä haettiin voimaa ja vaikutusvaltaa, mutta nähtiin harvinaisen selkeästi myös tulevaisuus. Tieteestä oli tulossa julkisen toiminnan areena, ja yliopistojen oli pakko avautua maailmaan. 

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1988, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen pohti tieteen tiedotuksen roolia kansallisessa keskustelussa alan seminaarissa. ”Voisi kuvitella, että nuoriso odottaa laajojen elämänkysymysten käsittelyä, tieteen ja ihmiskunnan suurten ongelmien esilletuloa”, Numminen sanoi. 

" "

Tiedeviestinnän tekijöiden täydennyskoulutus on Tiedetoimittajain liiton työsarka. Yhtä tärkeää on ihmisten verkostoituminen – yli sukupolvi- ja organisaatiorajojen. Liiton ensimmäisen puheenjohtajan Paul Fogelbergin (oik.) johtoajatus monialaisesta tiedeviestijöiden liitosta kantaa yhä. Paulin keskustelukumppaneina vuoden 2015 tiedeviestintäkongressissa Heurekassa tiedetoimittajat Kirsi Heikkinen  (vas.) ja Satu Räsänen. (Kuva: Adolfo Vera)

Tiedetoimittajain liiton historiasta neliosaisen juttusarjan Tiedetoimittaja-lehteen kirjoittanut Vesa Niinikangas huomauttaa Nummisen pitäneen kansallisen tiedekeskustelun alustajan tai ohjaajan paikkaa vapaana. Ottaisivatko sen toimittajat, poliitikot vai yliopistomiehet vai kenties kaikki nämä ryhmät yhdessä? oli Numminen pohtinut. 

Talouskasvun Suomessa nousi paineita saada myös tieteestä kaikki irti. Bisneksen, tuotekehittelyn ja yliopistomaailman yhteishankkeita viriteltiin. Suomalainen teknologia jylläsi maailmalla. Etenkin insinööritieteet vahvistuivat. Hyötyajattelu uloittui politiikkaankin. Tieteestä haluttiin jopa löytää sopivia tutkimustuloksia tukemaan poliitikon omia mielipiteitä. Keskustelu tieteestä ja tieteen ympärillä loiskui väliin kiivaanakin. 

Luulenpa monen kaipaavankin noita aikoja, jolloin professorit kirjoittelivat sanomalehtiin, tieteentekijät kiersivät eduskunnan valiokunnissa kuultavina ja yliopistojen rahoitus oli enemmän itsestäänselvää kuin alinomainen leikkauskohde. Vaikka 1990-luvun lama iski myös tieteen rahoitukseen, tieteen tuloksia kuitenkin pidettiin tulevaisuuden rakennuspuina. 

Tänä päivänä tiedeyhteisö joutuu kamppailemaan aivan uudenlaisessa poliittisessa ilmapiirissä ja mediaympäristössä. ”Ihminen on oma mediansa” -ajattelu vahvistaa yksittäisen tutkijan tai asiantuntijan mahdollisuutta kertoa omasta työstään ja asiantuntemuksestaan. Suomessakin on jo paljon tunnettuja tiedemaailmasta tulevia blogisteja ja vloggaajia, jotka harjoittavat omaehtoista tiedeviestintää suoraan suurelle yleisölle. Jokaisella oman arvonsa tuntevalla tutkimuslaitoksella on verkkosivut, jonne tuotetaan uutta materiaalia säännöllisesti ja jonne asiantuntijat kirjoittavat näkökulmiaan. Tutkimushankkeiden rahoituskin edellyttää nykyisin viestintäsuunnitelmaa, joka pitää sisällään muutakin kuin julkaisuja oman alan tieteellisissä lehdissä. 

Tämä uusi uljas viestintämaailma ei ole jokaisen tutkijan ja asiantuntijan kotoisaksi tuntema pelikenttä. Tieteen yleistajuistaminen vaatii aidosti opettelua ja harjaantumista. Kukaan ei osaa sitä synnynnäisesti, vaan kerta kerran jälkeen esiintymisestä tulee hieman helpompaa. Monelle meistä työkseen puhuvistakin jo oman äänen kuuleminen radiosta tai videolta nolostuttaa suunnattomasti. Saati sitten, jos siellä tietokoneen tai television ruudussa on oma naama ja keho! 

Vaikeinta kuitenkin lienee yleistajuisen mediailmaisun hyväksyminen. Suomalaiset tutkijat ja asiantuntijat moittivat tutkimusten mukaan tiedotusvälineitä tieteen aiheiden liian pinnallisesta käsittelystä. Näin on havaittu kysyttäessä mediasuhteista niin yhteiskuntatieteilijöiltä kuin lääkäreiltäkin. Yleistajuistaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta tutkimustulokset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, saavat kosketuspintaa ihmisten arkeen ja niiden merkitys tulee ymmärrettyä. Niin upeita kuin tutkijoiden omat kirjoitukset ja vloggaukset ovatkin, tiedetoimittajan rooli on usein elintärkeä, kun tietoa on tiivistettävä ja kansantajuistettava. 

Siksi haastatteluja kannattaa kaikenlaisiin tiedotusvälineisiin antaa. Siksi yhteistyöhön toimittajan kanssa kannattaa käyttää aikaa. Pahimmillaan se voi edellyttää sinnikästä kirjeenvaihtoa toimittajan kanssa, jotta faktat menevät varmasti oikein. Parhaimmillaan se voi tuottaa jutun, josta toinen tutkija voi löytää ihan uuden tiedon ja tutkimussuunnan tai josta ihminen saa selityksen elämänikäisille oireilleen tai ihmettelyilleen. 

Mehän emme koskaan tiedä, mikä tieto on kenellekin arvokas. Siksi tieteen kysymyksiä ja tuloksia ei koskaan pidä piilottaa vain arkistojen kätköihin. 

Ulla Järvi 

Kirjoittaja on terveysjournalismista väitellyt filosofian tohtori ja Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri. 

 

Viimeksi muokattu 27.12.2019

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:
 
Facebook logo  Twitter logo  Youtube logo

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Suomen Akatemian logo

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi

SAAVUTETTAVUUS