Strategisen tutkimuksen tulosten jäljillä

Strategisen tutkimuksen tulosten jäljillä

 

Jyrki Hakapää on vt. johtaja strategisen tutkimuksen vastuualueella.

Tämän kesän kääntyessä kohti syksyä strategisen tutkimuksen viisivuotinen taival on tullut tilanteeseen, jossa ensimmäiset strategisen tutkimuksen ohjelmat päättyvät. Seuraavan vuoden aikana toteutetaan ensimmäistä kertaa strategisen tutkimuksen ohjelma-arviointi. Tavoitteena on ymmärtää strategisten tutkimusohjelmien aikaansaamaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kehittää rahoitusmuotoa.

Uudenlaista arviointityötä

Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) aloittaessa toimintansa se sai uudenlaisen velvoitteen sekä seurata että arvioida rahoittamiensa tutkimushankkeiden toimintaa (Finlex). Velvoite oli jo sellaisenaan uusi ja siten uusia tutkimusrahoituksen toimintatapoja vaativa. Helposti käyttöönotettavia esimerkkejäkään ei ollut missään tarjolla, sillä strategisen tutkimuksen tavoitteet löytää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä kehittää tieteen ja yhteiskunnan päättäjien vuorovaikutusta ovat suhteellisen ainutlaatuisia omassa kilpailtavan tutkimusrahoituksen kontekstissaan.

Ei niin, etteikö tutkimuksen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, sen aikaansaamiseen ja tulosten arviointiin, olisi jo pidempään panostettu niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. STN ja sitä tukeva sihteeristö Suomen Akatemiassa ovat alusta asti olleet onnekkaita, sillä rahoitusmuodon piiriin on valikoitunut moni tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden toteuttamisen ohessa sen arvioinnista kiinnostunutta tutkijaa. Osa hankkeista on jopa luonut tavoitteidensa oheen selkeät ja monipuoliset tavat seurata tavoitteiden toteutumista. Päättäjillä ja virkamiehillä on siten sparraajansa, joiden kanssa on käyty monia rakentavia keskusteluja.

Strategisen tutkimuksen hankkeiden ja ohjelmien arviointi on silti omanlaistaan. Tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta on kyllä aiemmin mietitty ja toteutettu, mutta hyvin harvoin se on ollut tutkimusrahoituksen ohjelmallisena perustana. Vielä harvemmin vaikuttavuuden seuranta on perustunut jonkin etukäteen määritetyn yhteiskunnallisen haasteen käsittelyyn. Myös rahoitusmuodon yleistavoite luoda uusia monitieteellisiä kokonaisuuksia ja yhteiskunnallisia verkostoja venyttää tutkimuksellisen toiminnan tavoitteita poikkeuksellisen pitkälle.

Eikä kyse ole pelkästään tutkimushankkeiden toiminnasta. Aluksi on oikeastaan reilua pohtia, miten hyvin STN on valtioneuvoston strategisen tutkimuksen teemapäätökseen nojautuen pystynyt ohjelmahauillaan ja rahoituspäätöksillään luomaan rahoitusmuodon kannalta sopivan ohjelman ja varaamaan sille tarvittavan rahoituksen. Loppua kohti on taas pohdittava tutkijoiden ja tutkimushankkeiden vuorovaikutustyön mahdollisuuksia ylipäätänsä saada yhteiskunnalliset päättäjät, toimijat tai tarpeen mukaan koko yhteiskunnan vakuuttuneiksi työnsä tuloksista – ja ovatko nuo toimijat pystyneet ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita tutkimusohjelmassa esitetyin tavoin. Itse arviointityölläkin on omat luonteenpiirteensä: kysehän ei ole akateemisesta tutkimuksesta vaan julkisen tutkimusrahoittajan toteuttama arviointityö. Tämän rinnalla onkin ollut ilahduttavaa nähdä viime aikoina monen tutkijan paneutuneen strategisen tutkimuksen – mutta myös ylipäätänsä tieteen – vaikuttavuuden mahdollisuuksien ja toteutustapojen tutkimiseen. 

Mitä havainnoida tutkimuksen yhteiskunnallisena vaikuttavuutena?

Tutkimustyön yhteiskunnallisen vaikuttavuuden selvittämisessä on kyse monimutkaisesta vyyhdestä, jonka tuloksia ei voi läheskään aina osoittaa tai todistaa. Tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta syntyy vielä monia vuosia tutkimushankkeen päättymisen jälkeen. Tutkimustyö ja vaikuttavuus sekoittuvat usein monien eri hankkeiden ja tekojen kokonaisuuteen.

Aiemmin näiden vyyhtien setviminen on johtanut selkeiltä tuntuneiden saavutusten ja nopeasti toteutettavien vaikutusten esiinnostamiseen arviointityössä. Strateginen tutkimus on kuitenkin hyvin monimuotoista, ja niin ovat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mahdollistamisen ja toteuttamisen teot ja saavutuksetkin. Kokonaisuuden hahmottaminen ei onnistu keskittymällä yksittäisiin vaikuttavuutta osoittaviin indikaattoreihin tai esimerkkitarinoihin. Pikemminkin vaaditaan niin vuorovaikutustyön toteutuksen havainnointia, sen työn vaikutusten ymmärtämistä, vaikuttavuuden tulevaisuuden mahdollisuuksien reflektointia kuin lopulta myös kykyä pohtia epäonnistumisia ja mahdottomiksi osoittautuneita vaikuttamisen paikkoja. STN on asettanut arviointityön raamit rahoitusperiaatteissaan. Neuvosto on päättänyt keskittyä erityisesti ohjelmatason seurantaan. Työn tavoitteena on arvioida rahoitetun tutkimus- ja vuorovaikutustoiminnan toteutunutta tai tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kehittää strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentin toimintaa.

Ohjelmatoimintaan keskittyminen pakottaa muistamaan, että kukin strategisen tutkimuksen ohjelma on oma kokonaisuutensa niin teemansa kuin myös rahoitus- ja toteutustapojensa puolesta. Ohjelmien toimia ja tuloksia on lähestyttävä mielessään ohjelmakohtainen ymmärtäminen, ei niinkään ohjelmien onnistumisten vertailu keskenään. Mahdollisuudet erilaisiin haasteisiin vastaamiseen vaihtelevat, samoin eri tieteenalojen yhteiskunnalliset roolit. Neuvosto on sitoutunut arviointityön avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Suomen Akatemian viime kesänä tekemä sitoumus DORA-julistuksen huomioonottamisesta arviointityössä nivoutuu hyvin strategisen tutkimuksen ohjelma-arvioinnin tarpeisiin. Esimerkiksi strategiselle tutkimukselle luonteenomainen monitieteisyys ja uusien osaamisyhdistelmien painottaminen merkitsee sitä, että tutkimustyön laadun arvioiminen ei voi perustua yksittäisten tieteenalojen arvostuksiin sopivimmista julkaisutavoista.

Arviointityön kolme osaa

Ohjelma-arviointi koostuu kolmesta eri vaiheesta: ensin suoritetaan itsearviointi, jossa ohjelmaan osallistuneet hankkeet reflektoivat hankkeiden ja ohjelmatoiminnan kokonaisuuden onnistumisia, ohjelmallisia haasteita sekä toiminnan vastaavuutta ohjelmakuvaukseen. Ohjelmallisuuden ymmärtämiseen tarvitaan sen toteuttajien näkökulma ja sanoitus, jotta ulkopuolinen arviointityö voi ymmärtää ohjelman toimijoiden motiiveja ja tekoja.

Tämän jälkeen ulkopuolinen asiantuntija-arviointi keskittyy yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja sen mahdollistamisen ymmärtämiseen ja arviointiin. Tässä vaiheessa arviointityö keskittyy tutkimushankkeiden yhteistyökumppanien osallistumiseen hankkeissa sekä tutkimustuloksista ponnistaviin tapoihin ymmärtää maailmaa ja toimia siinä: miltä vuorovaikutus oikein näyttikään heidän kannaltaan, miten hyvin heidät saatiin mukaan osaksi ohjelman toimintaa, ja miten he lopulta ohjelman tutkimustulosten myötä ratkaisivat – tai kenties voivat tulevaisuudessa ratkaista – työnsä alla olleita yhteiskunnallisia haasteita? Yksittäisten päättäjien ja instituutioiden ohella ei ole syytä sivuuttaa julkisen keskustelun edistämistä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden areenana.

Lopulta ulkopuolinen tieteellinen arviointi paneutuu ohjelman tutkimushankkeiden tulosten arviointiin. Tämä vaihe keskittyy erityisesti havainnoimaan hankkeen tutkimustyön ja -tulosten yhteyttä sen tekemään vuorovaikutustyöhön ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tuloksiin. Samalla se käsittelee myös monitieteisen tutkimustyön ominaispiirteet, onnistumiset ja haasteet. Tarvitsemme laadukasta tutkimusta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi, ja samalla tarvitsemme tietoa siitä, miten juuri tämä rahoitusmuoto pystyy luomaan sellaista. Arviointityö alkaa ohjelmassa rahoitettujen hankkeiden loppuraportoinnin jälkeen. Arviointityön tulokset kumuloituvat edellämainitussa järjestyksessä. Elokuussa 2019 päättyvien neljän strategisen tutkimuksen ohjelman arviointiraporttien odotetaan valmistuvan loppuvuodesta 2020.

Hankkeet ovat viime kuukausien aikana tuoneet julki koonteja ja tiivistelmiä tutkimustyönsä lopputuloksista ja saavutuksista. Ensimmäinen valikoima tuloksista on saatavilla strategisen tutkimuksen elokuun uutiskirjeessä, ja saavutuksia voidaan koota ja esitellä laajemminkin jo lähikuukausina. Rahoitusmuodon ja ylipäätänsä tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta laajempi ja pitempikestoinen arviointityö tarjoaa ensisijaisen mahdollisuuden ymmärtää ja tulkita strategisen tutkimuksen toimintaa ja sen saavutuksia.

Jyrki Hakapään kuva: Marjo Aaltomaa, Suomen Akatemia

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Viimeksi muokattu 26.8.2019
Seuraa meitä:
FacebookTwitterYoutubeLinkedInSlideShare
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
TIETOSUOJA »
YHTEYSTIEDOT JA LASKUTUS »
KYSYMYKSET JA PALAUTE »