8.9.2017

Vulvodynia – seksuaaliterveyden tuhoava painajainen

Vulvodynia on yleisnimitys ulkosynnyttimien kiputilalle. Vulvodyniasta kärsii jossain elämänvaiheessa eri tutkimusten mukaan 8–15 prosenttia naisista.  Kipu voi syntyä ilman ulkoista ärsykettä, oireillen jatkuvana hermosärkytyyppisenä kipuna. Etenkin nuorilla naisilla se taas esiintyy emättimen eteisen eli vestibulumin kosketuskipuna, vestibulodyniana. Tällöin kevytkin limakalvoalueen kosketus aiheuttaa voimakkaan kipuaistimuksen. Tyypillinen oire onkin voimakas yhdyntäkipu emättimen aukolla joko ensimmäisessä yhdynnän yrityksessä tai myöhemmin elämän aikana. Kipuoireita saattaa esiintyä myös virtsateiden limakalvolla.

Vulvodynia kaikissa muodoissaan kuormittaa naisen henkistä hyvinvointia, heikentää pariskunnan seksuaaliterveyttä ja yleistä elämänlaatua. Pahimmillaan kipu estää sukupuolielämän kokonaan ja aiheuttaa lapsettomuutta. Vulvodynia, ja erityisesti vestibulodynia on yhä edelleen huonosti tunnettu oirekokonaisuus. Vain murto-osa potilaista saa ajoissa oikean diagnoosin ja siksi hoitoon pääsy viivästyy.

Mistä vestibulodynia johtuu?

Vestibulodynian syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Tiedetään, että vestibulodyniassa kosketuksen aiheuttama tuntohermon aktivoituminen ja siitä syntyvä hermoimpulssi tuottaa aivokuorella kosketuselämyksen  sijasta kipuelämyksen.  Tämän aistimuksen muuntumisen tarkka syntymekanismi on selvittämättä. Usein vestibulodyniaoireen ilmaantumista edeltää virtsatieinfektio tai toistuva hiivasienitulehdus. Vestibulodyniapotilailla on havaittu tavallista useammin immuunivasteen osatekijöitä säätelevissä geeneissä muotoja, jotka altistavat pitkittyneelle tai tarpeettoman voimakkaalle kudoksen tulehdusreaktiolle. Tämä saattaa vaikuttaa  muun muassa  hiivasienitulehduksen aiheuttamaan immuunivasteeseen. Kipeässä limakalvossa on myös todettu tavallista runsaammin tulehdussoluja ja kipuhermosäikeitä. Immuunijärjestelmämme ja hermojärjestelmämme ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, joten pitkittynyt tulehdusvaste saattaa aiheuttaa kipuaistimuksen vääristymisen. Osalla potilaista on myös todettu kivun aistimiseen liittyvien välittäjäaineiden toimintaa säätelevissä geeneissä sellaisia muutoksia, jotka voimistavat kipukokemusta.

Tunnettu vestibulodynian riskitekijä on pitkään jatkunut tai nuorena aloitettu yhdistelmäehkäisyn käyttö. Vulvodyniapotilaiden lantionpohjan lihaksistossa vallitsee lähes poikkeuksetta ylijännitystila. Emättimen aukkoa ympäröivän lihaksiston jännittyneisyys ei ole yksinomaan seurausta limakalvokivusta, vaan se voi olla myös syynä kivulle, pahentaa kipua ja aiheuttaa sen pitkittymistä.

Voidaanko vestibulodyniaa hoitaa?

Vestibulodynian hoito on haasteellista. Osa potilaista hyötyy konservatiivisista hoidoista eli limakalvojen hyvästä hoidosta, hiivatulehduskierteen katkaisemisesta, lantionpohjan lihasten fysioterapiasta ja rentoutuksesta, seksuaali- ja psykoterapiasta sekä kipulääkityksestä joko suun kautta tai paikallisesti käytettynä. Yhdistelmäehkäisyn lopetus vähentää oireita olennaisesti noin 15 prosentilla potilaista. Jos konservatiivinen hoito ei auta, on perinteisesti turvauduttu kirurgiaan, emättimen eteisen limakalvon poistoon eli vestibulektomiaan.

Uusia löydöksiä

Väitöstutkimuksessani selvitin HYKS Naistenklinikalla käytetyn leikkausmenetelmän, posteriorisen vestibulektomian (Kuva 1) turvallisuutta ja tehoa. Lisäksi vertasin vaikeaoireisten, pelkällä konservatiivisella hoidolla pärjänneiden ja leikkaushoitoon päätyneiden potilaiden pitkäaikaistyytyväisyyttä. Tutkin myös, onko immuunisolujen ja tuntohermosäikeiden esiintymisessä vestibulumin limakalvossa eroa vestibulodyniapotilailla ja terveillä verrokeilla.

Kuva 1. Emättimen eteisen (takaosan) poistoleikkaus

Potilaat, joilla oli yhtä vaikeat oireet diagnoosihetkellä, raportoivat kummassakin ryhmässä yhtä hyvän pitkäaikaisvoinnin noin 4,5 vuoden kuluttua kyseisen hoidon päättymisestä.  Tyytyväisyyttä mitattiin muun muassa validoidulla seksuaaliterveysmittarilla (McCoy), yhdyntäkivun voimakkuudella lähtötilanteeseen verrattuna sekä potilaiden omalla arviolla hoitovasteesta. Molemmissa ryhmissä noin kolmannes potilaista raportoi täydellisen ja 90 prosenttia vähintään osittaisen vasteen. Keskimäärin 16 kuukauden mittainen konservatiivinen hoitojakso osoitti, onko vaste riittävä vai tarvitaanko kirurgista hoitoa. Leikkaus hoitui päiväkirurgisena toimenpiteenä 80 prosentissa tapauksista. Sairausloman pituus oli keskimäärin 10 päivää. Vähäisiä välittömiä haittatapahtumia esiintyi 21 prosentilla leikatuista potilaista, eniten oli kuumeettomia haavatulehduksia. Kirurginen hoito osoittautui turvalliseksi hoitomuodoksi niille potilaille, jotka eivät saaneet riittävää apua konservatiivisesta hoidosta.

Kudostutkimuksen tulokset osoittivat, että emättimen eteisen limakalvolla on oma järjestäytynyt immuunipuolustuskudos (Vestibule-associated lymphoid tissue, VALT) ja että se on  aktivoitunut vestibulodyniassa. Tällaisen imukudoksen tarkoitus on suojella elimistöä taudinaiheuttajia ja muita uhkia vastaan.

Kuva 2. Imukudokselle (VALT) tyypillinen itukeskus emättimen eteisen limakalvossa. a, B soluvärjäyksellä (CD20) b, T soluvärjäyksellä (CD3)

Potilailla oli enemmän tuntohermoja limakalvon pinnassa kuin terveillä verrokeilla. Tämä lisääntynyt hermotiheys näytti liittyvän imukudoksen aktivoitumiseen. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että emättimen eteisen limakalvon tulehduspuolustuksen aktivoitumisella ja hälytystilalla on merkitystä kipuaistimuksen herkistymisessä ja vestibulodynian synnyssä. Löydös selittää myös osittain kirurgisen hoidon hyvää tehoa.

Teksti ja kuvat: Väitöskirjatutkija Päivi Tommola, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, HYKS, Naistenklinikka

Päivin kuvat: Martti Korpijaakko

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Kliininen tohtoriohjelma) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: http://www.helisci.fi/tt/tietystifi/

Viimeksi muokattu 8.9.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi