16.3.2017

Vertaistuella voittoon – ryhmäohjelmista apua vaikeaan lihavuuteen

Pidemmästä ryhmäohjelmasta, yksilöllisemmästä ravitsemusneuvonnasta ja kirjallisesta tukimateriaalista voi olla hyötyä erikoissairaanhoidon painonhallintaryhmissä käsiteltävän ravitsemustiedon hahmottamisessa ja soveltamisessa arkielämään.

Painonhallintaryhmätoiminta perustuu yksilön ryhmältä saamaan tukeen. On tärkeää löytää tekijöitä, joihin vaikuttamalla ryhmätoimintaa voidaan kehittää erityisesti ravinnon ja syömiskäyttäytymisen aihepiirien osalta. Selvitin tutkimuksessani, miten erikoissairaanhoidon laihdutusryhmissä käytävissä keskusteluissa muodostettiin ja ilmaistiin ravintoon ja syömiskäyttäytymiseen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä. Tavoitteena oli lisätä terveydenhuoltohenkilöstön ymmärrystä laihdutukseen liittyvien käytäntöjen toimivuudesta ja tukea terveyttä edistäviä ruokatottumuksia.Aineistona olivat kolmen eri painonhallintaryhmän kokoontumisista sekä tutkimuksen yksi- ja kaksivuotisseurantakokoontumisista kerätyt äänitteet. Ryhmiin osallistui yhteensä 44 vaikeasti lihavaa (BMI>35 kg/m2, BMI= paino (kg) / [pituus (m) ]2)henkilöä, joilla oli vähintään yksi lihavuuteen liittyvä sairaus. Vähemmistö tutkittavista onnistui painonhallinnassa kahden vuoden aikavälillä.

Ryhmien ohjelmaan kuului 17 yleisimmin viikoittaista ryhmäkäyntiä, joilla käsiteltiin ruoka- ja liikuntamuutoksia, syömisen, ajatusten ja käyttäytymisen hallintaa sekä nälän ja kylläisyyden tunteiden tunnistamista. Ohjelman alkupuolella oli kymmenviikkoinen erittäin niukkaenergiaisen dieetin jakso (ENED), jolla ryhmäläiset söivät aterioiden sijaan ateriankorvikkeita. Niiden lisäksi sallittuja olivat tietyt vähäenergiaiset kasvikset ja juomat. Ryhmien opetusote oli keskusteleva. Konstruktivistinen oppimiskäsitys, johon ryhmien työskentely nojaa, korostaa oppijan aktiivista kognitiivista toimintaa. Oppija tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aiemman tietämyksensä ja kokemustensa pohjalta. Arkielämän kokemuksista muodostuu tietojen ja uskomusten skeemoja eli eräänlaisia mentaalisia malleja, joiden avulla toimitaan. Vertaisryhmissä tietoa rakennetaan myös yhdessä, muut ihmiset ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat tiedon rakentumiseen.

Tutkimuksessa sovellettiin konstruktivistista oppimiskäsitystä. Huomiota kiinnitettiin erityisesti ravitsemustiedon rakentamiseen. Ensimmäisenä analysoitiin, mitä laihdutusryhmissä puhuttiin ravinnosta ja syömiskäyttäytymisestä. Tarkoituksena oli selvittää, miten oppimisen kannalta keskeiset asiat eli tekeminen, tieto ja tunteet ilmenivät puheenvuoroissa. Lisäksi tutkittiin ryhmien toimintaa eli selvitettiin, kuinka erilaisiin puheenvuoroihin reagoitiin ja miten keskustelut jatkuivat. Laihdutusryhmää pohdittiin myös oppimisympäristönä ja tarkasteltiin, miten tieto siirtyy arkielämään.

Mitä laihdutusryhmissä puhuttiin?

Tutkittavien keskusteluissa oli keskeistä arkielämän kokemusten ja toimintamallien vaihtaminen. ENED-jaksolla pohdittiin toimintamalleja ruokamielitekojen voittamiseen ja ruokailutilanteista selviytymiseen. Osa ryhmäläisistä ei kyennyt noudattamaan jakson ohjeita.  Tavanomaiseen ruokavalioon siirryttäessä pohdittiin toimintamalleja syömisen jaksottamiseen, ongelmallisten mieliruokien syömisen harventamiseen ja ruokapäiväkirjan pitämiseen. Terveyden edistämisestäkin puhuttiin, esimerkiksi tavoitteesta syödä enemmän kasviksia tai perheen ruokatottumusten muuttamisesta.

Ryhmäläiset kokivat, että heillä oli riittävästi tietoa ravitsemuksesta, mutta tiedon soveltaminen arkielämään oli haasteellista. Jonkin verran ryhmissä rakennettiin ja jaettiin käsityksiä kokemustietoon perustuen, vaikka tämä saattoi olla ristiriidassa nykyisen ravitsemustietämyksen kanssa. Tunteiden merkitys korostui pohdittaessa ongelmasyömisen syitä. Tunteiden kuvaukset liittyivät myös ruokamielitekojen herättämiin ja arkielämässä vallitseviin tunnetiloihin. ENED-jakson aloittaminen herätti kielteisiä tunteita, mutta sen lähdettyä käyntiin myönteisinä koettiin painon putoaminen, jaksosta selviytyminen ja syömisen hallinnan kokemukset. Tunteista puhumista pidettiin erityisen myönteisenä. Laihdutusprosessissaan ei-onnistuneilla henkilöillä arkielämästä nousivat esille kiireeseen liittyvät terveydelle epäedulliset syömistottumukset. He puhuivat myös henkisen tuen puuttumisesta, johon he toivoivat apua terveydenhoidolta. Onnistujat korostivat enemmän arkielämän sujuvuutta ja ilmaisivat myönteisempiä tunteita painonhallinnasta sekä asettivat itselleen välitavoitteita ajalle, jolle ryhmäohjelma ei yltänyt.

Miten laihdutusryhmissä puhuttiin?

Ryhmissä keskusteltiin sujuvasti, tosin pienryhmäkeskusteluissa saatettiin puhua muista kuin laihdutukseen tai painonhallintaan liittyvistä asioista. Kaikista ryhmäläisten esille ottamista asioista tai tiedollisista kysymyksistä ei aina ehditty puhua. Vertaistuki ilmeni muutosyritysten tukemisena, toimintamallien jakamisena ja puheena tunteiden samankaltaisuudesta. Ohjelman kannalta ei-suotavaan syömiskäyttäytymiseen reagoitiin hyväksyvästi, käytöksen syyn ymmärrettävyyttä korostaen. Toisinaan joidenkin ryhmäläisten puhetta vaikeista asioista kuitattiin huumorilla. Ryhmäohjelmien yhtenä vahvuutena pidetään muiden samankaltaisten tunteiden huomaamista. Tässäkin tutkimuksessa ryhmäläiset ilmaisivat usein toisilleen, että he ovat tunteneet samoin.

Eniten onnistujia oli ryhmässä, jossa laihduttajille kerrottiin etukäteen heitä laihdutuksen eri vaiheissa kohtaavista tunteista ja tunnetiloista. Laihduttajia valmistettiin ohjeiden noudattamattomuudesta seuraaviin syyllisyyden tunteisiin ja korostettiin uudelleen yrittämistä. Tämän ryhmän ohjaaja myös pyrki löytämään vastaukset kaikkiin esille tulleisiin tiedollisiin kysymyksiin ja selvittämään itselleen vieraita asioita seuraavalle ryhmäkäynnille.

Laihdutusryhmät oppimisympäristöinä ja tiedon rakentajina

Tiedollisen aineksen käsittelyä vaikeuttivat ohjelman lyhyt kesto ja se, etteivät tutkittavat aina saaneet vastausta esittämiinsä kysymyksiin ja pohdintoihin. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan uutta tietoa sovelletaan aiempien tietorakenteiden pohjalta. Aiemman tietämyksen rooli uuden tiedon omaksumisessa on moninainen: aiempia käsityksiä tukevat tiedot omaksutaan helposti, mutta jos uudet tiedot ovat ristiriidassa aiemmin omaksuttujen kanssa, ei oppiminen suju yhtä helposti. Tässä tutkimuksessa uutta tai aiempia tietorakenteita tukevaa tietoainesta esiteltäessä tutkittavat ilmaisivat usein myönteistä suhtautumista uuden oppimiseen, esimerkiksi kysymysten tai opetusta myötäilevien kommenttien muodossa. Toisaalta henkilöt, joiden aiemmat käsitykset olivat ristiriidassa opetettavan aineksen kanssa, saattoivat toistuvasti ottaa asian puheeksi ilmaisten epävarmuutta tiedon oikeellisuudesta tai puolustaen aiempia näkökantojaan. Joidenkin tutkittavien kielteissävytteinen käsitys omista onnistumisen mahdollisuuksista näytti voimistuvan ohjelman aikana päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Ryhmäohjelmassa ei juuri huomioitu yksilöllisiä erityispiirteitä, kuten veren sokerin ja verenpaineen ongelmia, joista puhuttiin erityisesti pienryhmäkeskusteluissa.

Miten tehostaa tukea?

Onnistujilla oli enemmän mahdollisuuksia löytää toimintamalleja syömisen ongelmatilanteista selviytymiseen. He korostivat myönteisiä tunnetiloja, mikä taas saattaa johtua jo ohjelman aikana saaduista onnistumisen kokemuksista. Lisäksi onnistujat ilmaisivat saavansa henkistä tukea myös ryhmän ulkopuolelta. Ei-onnistujilla arkielämä ei mahdollistanut ohjelmassa ehdotettuja elintapojen muutoksia.  

ENED-jakso kattoi suurimman osa ryhmän kokoontumisajasta ja vei huomiota uusien ruokailutottumusten opettelulta. Toisaalta silloin harjoiteltiin myös painonhallinnan kannalta tärkeitä taitoja, kuten toimintamalleja ruokamielitekojen voittamiseen. ENED-jakson jälkeen oli jäljellä vain 6-7 ryhmäkäyntiä. Kokemusten ja tunteiden käsittely sekä tietorakenteiden täydentäminen tai muuttaminen vievät aikaa. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos ryhmäohjelma olisi pidempi. Myös yksilöllisemmästä ravitsemusneuvonnasta ja laaja-alaisesta kirjallisesta tukimateriaalista saattaisi olla hyötyä, sillä ohjelman kannalta kielteisiä kokemuksia sekä niiden aikaansaamia tunteita ja lihavuutta ylläpitäviä ajatusmalleja ei ehditty ryhmämuotoisessa ohjelmassa huomioida riittävästi. Lisäksi terveydentilan ja elämäntilanteen huomioivista henkilökohtaisista suunnitelmista voisi olla apua monille laihduttajille. Näin voitaisiin tukea ruokamieliteoista ja ongelmatilanteista selviytymistä sekä lisätä uskoa omiin voimavaroihin ja onnistumiseen.

Artikkeli: Tuomarla H, Sarlio-Lähteenkorva S. (Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen osasto) ”Ravintoa ja syömistä käsittelevä puhe laihdutusryhmissä” on julkaistu Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä 2009;46:23-36.

Teksti: ETM Heljä Tuomarla, Helsingin yliopisto
Kuvat: Pond5.com

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Väestön terveyden tohtoriohjelma) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: http://www.helisci.fi/tt/tietystifi/

Viimeksi muokattu 24.3.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi